Museopäiväkierroksella Varsinais-Suomessa

Museopäivää vietettiin mm. Rymättylän museossa.

Varsinais-Suomen museopäivää vietettiin sunnuntaina 30.8, mitä aurinkoisimmassa säässä. Olin itse tiedotteessa kehottanut koettamaan, monessako lähiseudun museossa ehtii museopäivän aikana vierailla.

 Jos tällaiseen kehottaa, pitää tietenkin itse toimia esimerkkinä. Koska oli vielä hieno päivä, maakuntamuseotutkija pakkasi perheensä autoon ja suuntasi museokierrokselle. Aluksi ohjattiin nokka kohti Naantalia.

 Aurinkoisessa Naantalin vanhassakaupungissa ei ole matkailijoista pulaa elokuun viimeisenäkään viikonloppuna. Taisimme silti olla ensimmäisten museovieraiden joukossa hieman yli 11 aikaan, mutta tyhjää Naantalin museossa ei suinkaan ollut.

 Naantalin museo sijaitsee kahdella puolen keskellä vanhaakaupungia olevaa aukiota, Hiilolan ja Humpin taloissa. Humpissa on näyttelytiloja, joista löytyy mm. pienoismalleja siitä, miltä Naantalin luostarikirkossa ja birgittalaisluostarissa on saattanut näyttää keskiajalla. Hiilolan talo taas on porvaristalo joka esittelee vauraampien kaupunkilaisten elämää 1800-luvulla. Erityisen arvokkaaksi Hiilolan tekee eheänä säilynyt pihapiiri.

 Pihalla olevasta aitasta löytyi mielenkiintoinen pienoisnäyttely pirtun salakuljetuksesta 1920-luvulla. Tämä räikeä historian vaihe jäi jotenkin pääasialliseksi mielenkiinnon kohteeksi tälle visiitille. 

Luostarikirkon pienoismalli kiinnosti nuorempia kävijöitä.

Viinantrokauksesta kertova pienoisnäyttely oli mielenkiintoinen.

 Naantalin museossa piisasikin katsottavaa. Suunniteltu pikavisiitti venyi lähes tunnin mittaiseksi. Meidän suunnatessamme ulos yhä useampi taas marssi museon ovista sisään. Pienen ruokatauon jälkeen kello olikin jo melkein yksi ennen kuin olimme autossa taas. Tässähän tulisi kiire!

 Seuraavana Naantalin saaristoon ja Rymättylän museoon. Myös Rymättylän museon muodostaa alkuperäisellä paikallaan säilynyt rakennuskokonaisuus - Maskulaisen talon pihapiiri, maitohuoneineen ja pikkutupineen. Kokonaisuus on harvinaisen vaikuttava ja sen kruunaa pihan keskellä komeileva 200-vuotiaaksi väitetty omenapuu.

 Maskulaisen talo on myös sisältä vaikuttava. Talo on säilyttänyt alkuperäisen patinan eikä tiloja ole liiaksi yritetty parannella tai ”museoida”, eli muuttaa vanhempaan asuun. Joissakin huoneissa on alkuperäiset tapetit 1940-luvulta. Tupa on varsin tumma ja nokinen. Aitoja eletyn elämän jälkiä, joiden ansiosta Rymättylän museo huokuu historiaa aivan ainutlaatuisella tavalla.

 Ulkorakennuksessa esitellään pienoismallin avulla talvinuotan vetoa. Paikalla oli paljon kotiseutuyhdistyksen väkeä jotka innokkaasti jakoivat tietämäänsä. Vanhoista jutellessa aika kului taas kuin siivillä ja kello oli puoli kolme kun pääsimme lähtemään. No eipä tässä paljoa taidakaan keretä! Suurimman osan museoita oli määrä sulkea kolmen maissa eikä Rymättylästä pääse mihinkään niistä alta puolen tunnin ajomatkalla. 

Rymättylän museo eli Maskulaisen talo.

Pohjoiseen päin kuitenkin ehti vielä suunnata. Askaisten Louhisaaren kartanolinna osallistui myös museopäivään ja oli avoinna klo 17 saakka – sinne siis vielä ehtisi. Louhisaaressa ainakin huomasi tiedottamisen ilmaisesta sisäänpääsystä museopäivänä menneen perille – parkkipaikka oli täpötäynnä saapuessamme. Vielä lähtiessämme paikalle saapui uusia autoja - vaikka oli jo lähes sulkemisaika.

Louhisaari on tietenkin historianystäville tuttu – jos ei ole, asiaan kannattaa tehdä pikainen korjaus. 1650-luvulla rakennettu kivipalatsi nimittäin edustaa arkkitehtuuria, jollaista on vaikea uskoa Suomesta löytyvän. Fleming- ja Mannerheim-sukujen kartanona tunnettu Louhisaari on sisustettu pääosin 1800-luvun toisen puoliskon tyyliin.

Museoviraston hoidossa olevassa kartanomuseossa vastaanotto oli ammattimaisesti hoidettu: vaikka opastettuja kierroksia ei tällaisena ilmaispäivänä ole mahdollista järjestää, löytyi jokaisesta kerroksesta opas, joka neuvoi ja kertoi kartanon historiasta kiinnostuneille. Toiseen sivurakennukseen oli lisäksi järjestetty ritariaiheinen työpajatila lapsille, jossa etenkin magneettiläpysköistä tehdyt haarniska- ja vaakunatehtävät saivat ainakin omat tenavamme aktivoitua.

Siinäpä museopäivän saldo: juuri kolmea museota enempää ei taida ehtiä, kun jokaisessa museossa tahtoo väkisilläänkin mennä ainakin tunti. Ainakin jos on historiasta kiinnostunut. Niin kuin museoissa kävijät yleensä ovat. 

 

Louhisaaren leivintupa.

 Teksti ja kuvat: John Björkman