Joulukuu tuo taas tullessaan ne juhlat, joita juhlitaan
yhdessä television kanssa. Monikaan ei tule ajatelleeksi miten kiinteästi televisio voi olla osaa juhlaamme.
Itsenäisyyspäivänä kuulu katsoa valtakunnan katsotuinta
ohjelmaa, Itsenäisyyspäivän vastaanottoa presidentinlinnassa. Ilman tätä
Linnan juhlat -kättelyohjelmaa ei tunnu, että päivää on vietetty lainkaan.
Monissa perheissä
skoolataan samalla kuohuvan kera, arvostellaan naisten pukuja ja katsotaan
miten kättely ensikertalaisilta sujuu. Ja yritetään pongata näkyykö tuttuja.
![]() |
Itsenäisyyspäivän viettoa 2016. Kuva TMK. |
![]() |
Itsenäisyyspäivän vastaanoton kättelyä 2010. Kuva: Lehtikuva. |
Kun kerroin tästä tavastamme ruotsalaiselle kollegalleni, hän heti kysyi: Har ni flagga? Meidän perheessä pientä pöytälippua
ei ole, mutta sinivalkoiset kynttilät kylläkin.
Oleellista on kuitenkin kokoontua television ääreen, arvostella pukuja ja katsoa
ketkä ovat saaneet kutsun tasavallan tärkeimpään juhlaan.
Ensimmäinen suora lähetys Linnan juhlista saatiin jo vuonna
1967, mutta yhtäjaksoisesti suoria lähetyksiä on voinut seurata vuodesta 1982
lähtien.
Nobelfesten
Naapurimaassamme Ruotsissa vastaavanlainen, koko kansan tv:n ääreen kokoava lähetys on 10.12 vietettävä Nobelfesten. Tässä ohjelmassa kohokohtana ei ole kättely vaan kolmen ruokalajin illallinen, Nobelmiddagen. Nobel palkinnon saaneet juhlivat ja syövät yhdessä Ruotsin valtakunnan eliitin ja kuninkaallisten kanssa. Ohjelman katsomiseen valmistaudutaan huolella. Useimmat valmistavat myös juhlavan kolmen ruokalajin menun, jota syödään tv-ohjelman ääressä ja myös pukeutuvat juhlavasti tilaisuutta varten. Syntyy tunnelma, että on mukana juhlassa. Samalla tavoin kuin Suomen itsenäisyysjuhlaa, Nobel illallistakin selostavat etikettiexpertit, ja muotitoimittajat kommentoivat kuninkaallisten ja valtakunnan silmäätekevien naisten pukuja.![]() |
Nobel-illallinen vuonna 2015. http://wownews.se/senaste-nytt/det-har-drack-gasterna-pa-nobelmiddagen/ |
Ja jouluaattonakin katsotaan televisiota
Eivät television kanssa vietettävät juhlat tähän loput.
Jouluaattoon liittyy nykyisin rutkasti televisio perinnettä. Niitä on hiipinyt
aattoomme ihan huomaamatta.
![]() |
Joulurauhaa julistetaan vuonna 2006. TMK |
![]() |
Paavo Heinonen lukee joulurauhan julistuksen 2006. TMK/Martti Puhakka. |
Joulurauhan julistus rytmittää suomalaisperheiden aattoaamua merkittävästi. Syödäänkö riisipuuro ennen vai jälkeen joulurauhan? Käydäänkö hautausmaalla ennen vai jälkeen?
Mutta mutta, televisio-juhlapäivä alkaa monilla jo aiemmin
uudemmalla perinteellä. Yle esitti ensimmäisen kerran vuonna 1985 Lumiukon;
rakastetun tarinan, jossa pyjama-asuinen poika lentää yhdessä Lumiukon kanssa
läpi talvisen yötaivaan. Ohjelman tunnusmelodiasta Walking in the Air on tullut
nykyisin myös suosittu joululaulu.
Lumiukkoa on esitetty vakiintuneella paikalla, puoli
tuntia ennen joulurauhan julistusta jo pitkään.
Naapurimaassamme Ruotsissa jouluaattoa puolestaan rytmittää Kalle Anka eli suomalaisittain Samu Sirkan
joulutervehdys. Kalle Anka alkaa telkkarista aina klo 15. Ohjelma on tullut aina vuodesta 1960 lähtien. Ohjelman
ääreen kokoonnutaan monasti koko perheen voimin ja rauhoitutaan. Ja perheissä mietitään syödäänkö jouluateria ennen vai jälkeen Kalle Ankan?
Suomessa sama ohjelma ei ole saavuttanut näin kansallista
merkitystä, vaikka lapsena se tuntui olevan tosi iso juttu. Muistan kun sitä
ensimmäisen kerran esitettiin joulu aaton aattona 1978. Se tuli samaan aikaan
kuin uutiset, jotka olivat isälleni tärkeät. Uutiset, joita tuli joka päivä!
Disneyn piirretyt taas oli tuolloin erittäin erittäin harvinaista herkkua. No
onneksi perheeseemme oli juuri hankittu väritv ja me lapset saimme katsoa siitä
tuon maagisen ohjelman. Isälle haettiin jo varastoon raahattu
mustavalkotelkkari.
Joku sentään vielä katsoo Samu Sirkkaa, kuten tämän blogin kirjoittaja. Kuva: http://kiia-sofia.blogspot.fi/2015_12_01_archive.html |
Yle esitti Samu Sirkan joulutervehdystä jouluisin aina
vuoteen 1983 saakka, mutta sitten jostain syystä perinne katosi ja vaikka MTV
otti sen taas aattoillan ohjelmistoon 1991, ei se ole saavuttanut sellaista
asemaa kuin Ruotsissa. Nykyisessä Disney ohjelmien tulvassa Samu Sirkan taika
ei pure samalla tavalla nykylapsiin kuin meihin vanhempiin. Sen vuoksi joudunkin yleensä katsomaan sitä yksin.
Sanna Kupila