Turku 790 vuotta? 1300-luku: Varhainen kaupunki syntyy ja kasvaa (virtuaalinäyttelyn osa 2)

KAUPUNKI

Varhainen Turku rakentui pääosin puusta joen itärannalle, Tuomiokirkon ja nykyisen Kirjastosillan väliselle alueelle viimeistään 1300-luvun alusta lähtien. Kun muualla Euroopassa kärsittiin ruttoepidemian aiheuttamasta lamasta, Turussa erityisesti 1300-luvun toinen puolisko oli vilkkaan rakentamisen aikaa asutuksen levitessä myös joen länsipuolelle. 

KATEDRAALIKOULUN KORTTELI

Arkeologissa tutkimuksissa selvisi, että Luostarin Välikadulta Jokikadulle johtanut kapea poikkikatu (kuva 1, ylempi poikkikatu) rakennettiin jo 1300-luvun alussa. Sen puukatetta uusittiin useaan otteeseen vuosisatojen aikana ja viimeistään 1700-luvulla se päällystettiin mukulakivillä. Katu oli käytössä aina suurpaloon 1827 saakka.  

Esinekuvat: Noora Kivisalo. 

Kaivauksissa löydetty hopealusikka on 3D digitoitu Turun yliopiston arkeologian oppiaineen, Turun museokeskuksen ja Aboa Vetus et Ars Nova -museon yhteisessä arkeologisten löytöjen 3D-digitointihankkeessa vuosina 2019-2020.  Linkki 3D-malliin

Kuva 1. Kaivauksissa löytyneet Luostarin Välikadulta Jokikadulle johtaneet poikkikadut (punainen) ja katkelma jokirannan suuntaista Luostarin Jokikatua (sininen). Vanhaa Suurtoria lähempänä ollutta poikkikatua kutsuttiin Hovioikeudenkujaksi oletettavasti 1600-luvun lopulta lähtien. Karttapohja: Turun kaupunki / KYTO, kartta: Tanja Ratilainen / Turun museokeskus.

Kuva 2. Luostarin Jokikadun linjausta (yllä) saatiin kaivauksissa esiin, mutta sen ikää ei saatu selville, koska syvemmälle ei kaivettu. Kuvassa paloon 1827 saakka käytössä ollutta katukiveystä, vasemmalla kadun varressa sijainneen kivitalon rauniot. Kuva: Heidi Martiskainen / Turun museokeskus

Kuva 3. Poikkikadun (Hovioikeudenkuja) puisen katukatteen alaisia tukipuita 1400-luvulta. Kuva: Elina Saloranta / Turun museokeskus.

VITRIINI 2: 

LÖYTÖJÄ, JOTKA KERTOVAT 1300-LUVUN TURKULAISTEN PUKEUTUMISESTA, KORUISTA JA TARVEKALUISTA 

1-2-vuotiaan kengän pohja, nahkaa. 

Miesten suippokärkisen kengän pohja, nahkaa. TMM23146:NA121:002 

Kullattu hopeasormus. TMM23146:ME074:006 

Veitsen kahva, mahdollisesti norsunluuta. 

Leikkauksin koristeltu puukon tuppi, jossa kolme kuparisekoiteniittiä. TMM23146:NA100:001

Yksinkertainen pöytä?veitsi. 

Koristellun nahkakotelon kappale. TMM23146:NA074:005

Miekanhuotran nahkapäällinen, jonka sisällä oli huotran puisia kappaleita. Puisen huotran säilyminen on erittäin harvinaista. Löytö on ensimmäinen laatuaan Turusta. 

Hopealusikka, joka on tyypiltään ainutlaatuinen ja toiseksi vanhin tunnettu Suomessa. Koristelehdissä on kuopanteita, joissa alkujaan on voinut olla upotuksia. Alkuainemittauksissa todettiin, että lusikan pesän metallista 76,34% oli hopeaa, 10,91% kuparia, 10,54% rautaa ja  1,19% kultaa. TMM23146:ME074:010

Hopealusikan 3D-malli

Solki, jonka takapuolella kiinnityspiikit. TMM23146:ME129:002

Luinen hammastikku? TMM23146:LU129:001 

Brakteaatit olivat yhdelta puolelta lyötyjä hopearahoja. Kuvassa Albrekt Meklenburgilaisen (1370-1380) raha, lyöty Tukholmassa. TMM23146:RA611:001 

Edellisen toinen puoli.

 Maunu Eerikinpojan (1360-1363) Tukholmassa lyöty raha. TMM23146:RA607:002

Luinen neula. TMM23146:LU129:002

 

Eläimen kylkiluusta muotoiltu "veitsi". Lapsen lelu vai käsityöläisen työkalu?

Turku 790 vuotta? Vuodet 1230–1300 ennen kaupungin syntyä (virtuaalinäyttelyn osa 1)

Tasan kaksi vuotta sitten, juuri ennen korona-aikaa, Brinkkalan galleriassa päättyi kaupunkiarkeologinen näyttely, jossa esiteltiin Turun Katedralskolanin peruskorjauksen yhteydessä tehtyjen arkeologisten tutkimusten (2014–2015) tuloksia. Näytteillä oli esinelöytöjä, luita ja kasvijäänteitä. Kävijöitä kertyi yli 5000.  

Kaupungin 790-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pystytetyn näyttelyn ajatuksena oli hiukan ravistella pinttyneitä käsityksiä ja tuoda Kattanin kautta esille tuoreimpia arkeologisia tulkintoja Turun kaupungin syntyyn, kasvuun ja suuriin muutoksiin liittyen. Mutta ihan kaikkea ei tuolloin voinut vielä paljastaa...

Jos et ehtinyt tutustua näyttelyyn, se on nyt mahdollista terveysturvallisesti omalta kotisohvalta käsin. Alkuperäisiä näyttelytekstejä on hiukan muokattu ja laajennettu, tuodaanpa esiin uutta tietoakin. Löytöjä pääset tarkastelemaan sekä niiden etu- että takapuolelta. Joitakin löytöjä on myös 3D-digitoitu. Niihin voit tutustua Sketchfabissä, jonne pääset blogin seuraavissa osissa julkaistavien linkkien kautta. Blogissa julkaistavat esinekuvat on ottanut Noora Kivisalo. 

Tässä osassa tutustutaan 1200-luvun Koroisiin ja Turun kaupunkia edeltäneeseen asutukseen. Seuraavalle vuosisadalle siirrytään noin kuukauden kuluttua. Postauksen lopusta löytyvät tiedot näyttelyn tekijöistä, yhteistyökumppaneista ja käytetyistä lähteistä. 

Turku 790 vuotta?

Tammikuun 23. päivänä vuonna 2019 Turun kaupunki täytti 790 vuotta. Laskenta aloitetaan paavin kirjeestä vuodelta 1229, jossa Suomen piispa sai luvan siirtää istuimensa sopivammalle paikalle (ad locum competenciorem). Arkeologisten tutkimusten perusteella 1200-luvulla nykyisen tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin ympäristössä oli kuitenkin vielä peltoa ja maaseutumaista asutusta. 

 Ei hätää! Turulla on silti ikää yli 700 vuotta.

Kuva 1. Punainen täppä osoittaa Brinkkalan galleriaa. Turun ruotsinkielisen lukion tilat sijaitsevat naapurikorttelissa Vanhan Suurtorin varressa. Koulun peruskorjauksen vuoksi korttelissa tehtiin arkeologisia tutkimuksia vuosina 2014–2015 (Turun museokeskus) ja 2017–2018 (Muuritutkimus Oy). Turun museokeskus kaivoi Luostarin Välikadun varren siipirakennuksen ja päärakennuksen alla sekä korttelin pihalla (vinoviivalla merkityt alueet). Muuritutkimus Oy jatkoi tutkimuksia liikuntasalin lattian alla, josta löytyi hyvin säilyneitä kivitalojen raunioita. Yleisö pääsi sittemmin tutustumaan niihin Turku goes underground pop up -museossa kesällä 2018. Tummalla rasterilla karttaan on merkitty Välikadulta jokirantaan johtaneiden poikkikatujen kiveykset. Karttapohja: Turun kaupunki / KYTO, kartta: Tanja Ratilainen / TMK.

 

Kuva 2. Oikealla asiakirjan reunassa Turun kaupungin vanhin tunnettu sinetti vuodelta 1309. Kuva: SDHK nr 2291, Ruotsin  valtionarkisto. 

1230–1300 Aika ennen kaupungin syntyä  

Kirkko asettuu Koroistenniemelle

Katolisen kirkon hallinnollinen keskus perustettiin 1230-luvulla Koroisteniemelle, Aura- ja Vähäjoen haaraan. Niemen keskelle rakennettiin kapeakuorinen puukirkko, joka toimi tuomiokirkkona kunnes piispanistuin siirrettiin nykyiselle paikalleen noin vuonna 1300. Puukirkko tuhoutui tulipalossa 1300-luvun puolivälissä, minkä jälkeen tilalle rakennettiin entistä suurempi puukirkko. Kivikirkon rakennushanke käynnistettiin niemellä viimeistään 1400-luvun alussa, mutta se jäi pahasti kesken rantapenkan romahdettua jokeen. Ennen 1300-lukua Koroisissa oli mahdollisesti myös esiurbaani kauppapaikka.  

Aurajoen puolella niemellä oli piispan asunto, joista ensimmäinen rakennettiin puusta, luultavasti samoihin aikoihin kuin ensimmäinen kirkkokin. 1200-luvun toisella puoliskolla, mutta viimeistään 1300-luvun alussa puurakennuksen paikalle tehtiin kivestä muurattu puolustustorni. Puolustustorni on yksi Suomen vanhimmista kivirakennuksista. Tornin viereen rakennettiin kaksikerroksinen, hirsinen asuinrakennus, jota lämmitettiin tiilistä muuratulla, varaavalla hypokaustiuunilla. Hirsilinna tuhoutui luultavasti tulipalossa ja 1300-luvun puolivälin jälkeen rantaan rakennettiin komea tiilitalo, piispan palatsi. Myös torni ja tiilitalo jäivät pois käytöstä rantapenkan sorruttua jokeen. 

Kuva 3. Koroistenniemi sijaitsee 1,8 km Vanhalta Suurtorilta koilliseen. Kuvassa rakennukset vuoden 1300 tienoilla (punaisella): kapeakuorinen puukirkko, kivitorni ja kaksikerroksinen hirsilinna. Niemi oli myös linnoitettu, mutta ei tiedetä missä vaiheessa kuiva vallihauta maavalleineen sen poikki rakennettiin. Osa nykyisestä vallista on kaivausten jälkeen tehty ennallistus. Vallin ulkopuolella oli piispan tila. Pintamalli: Kari Uotila / Muuritutkimus Oy, rakenteet: Tanja Ratilainen / TMK.

Kaupunkia edeltänyt asutus

Vielä 1200-luvulla nykyisen vanhan kaupungin sydämessä, tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin ympäristössä oli peltoja ja asutus oli maaseutumaista. Kaivauksissa löytyneiden vanhimpien puurakenteiden yhteydestä ei ole löydetty todisteita esimerkiksi kaduista. Esinelöytöjen perusteella asutus, maatila tai kylä, oli kuitenkin varakasta ja sillä oli 1200-luvun puolivälistä lähtien hyvät kauppayhteydet Itämeren piiriin. Kattanin tutkimuksissa saatujen luonnontieteellisten ajoitustulosten perusteella vanhimmat merkit kaupunkia edeltäneestä asutuksesta ajoituvat jopa 1100-luvun toiselta puoliskolta- 1200-luvun alkuun. 

Kaupunki perustettiin vuoden 1300 tienoilla. Sen taustalla oli todennäköisesti Ruotsin kruunun tarve lujittaa valtaansa Aurajokilaaksossa sekä Itämeren kaupan kasvu. 

Kuva 5. Katedraalikoulun päärakennuksen alta löytyneitä auranjälkiä. Kuva Heidi Martiskainen / TMK.

Kuva 4. Kyntöjäljistä löytyi hiiltyneitä, viljelyyn liittyvän yksivuotisen rikkakasvin siemeniä (Galeopsis). Radiohiilimenetelmä antoi 68,2 % todennäköisyydellä ajoitukseksi 1155-1215. Tunnistus ja valokuva: Mia Lempiäinen-Avci / Turun kasvimuseo. Ajoitustulos: Possnert 2017.

1200-luvulle ajoittuvia puurakenteiden jäännöksiä (1) on löydetty neljästä kohtaa Vanhan Suurtorin läheltä, eikä lainkaan tuomiokirkolta, jossa vanhimman asutuksen oletettiin sijainneen. Yksi 1200-luvun ajoitus on myös Aurajoen länsipuolelta (2). Sen sijaan auranviiltojälkiä (3) on todettu viidestä kohtaa tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin ympäristöstä. Karttapohja: Turun kaupunki / KYTO, kartta: Elina Saloranta ja Tanja Ratilainen / TMK.

VITRIINI 1 (kuvat alla) esineiden ajoitus löytöyhteyden perusteella 1250-1300 (ellei toisin mainita). Kaikki Katedraalikoulun 2014-2015 kaivauksilta. 

Paikallisesti valmistettua ns. talonpoikaista keramiikkaa, joka tehtiin ilman dreijaa. Ulkopinta. Sekoittuneesta 1300-luvun kontekstista. TMK23146KE536:014.

Sisäpinta. TMK23146KE536:014.

Dreijaamatonta paikallista keramiikkaa käytettiin Turussa vielä 1300-luvulla. Vasemmalla sisäpinta, oikealla ulkopinta. Kontekstin perusteella 1300-luvun alkupuoliskolta. TMK23146KE557:009.

 

Vanhempaa punasavikeramiikkaa, joka lasitettiin vain ulkopinnaltaan, valmistettiin 1200- ja 1300-luvuilla. Tuontia Itämeren piiristä. Ulkopinta. 

Vanhemmasta punasavesta tehtiin lähinnä kannuja ja patoja. Sisäpinta.

Lasittamatonta harmaasavikeramikeramiikkaa tuotiin Itämeren eteläpuolelta. Ulkopinta. TMK23146:KE093:004. 

Harmaasavesta valmistettiin patoja ja kannuja. Sisäpinta TMK23146:KE093:004.

Protokivisaviastioita alettiin valmistaa 1100-luvun jälkipuoliskolla, mutta pääasiassa niitä tehtiin 1200-luvulla. Suuri osa Turkuun päätyneistä astioista on valmistettu Rheinin alueella, Siegburgissa. Ulkopinta.  

Protokivisaviastiat olivat pääasiassa kannuja ja pikareita. Sisäpinta.

Sorvatun kannen tai korkin kappale, puuta.

Kynttilänpidike TMM23146:ME093:002

Veitsi, jossa hiukan kahvaa jäljellä. TMK23146:ME093:003

Veitsentupen koristeltu kärkiosa. Keskellä tupen selkä. TMK23146:NA093.001.

Näyttelyn ja blogin valmisteluun käytettyjä lähteitä: 

Berg, J. (toim.) 2014. Katedralskolan i Åbo. Rakennushistoriaselvitys. Turun museokeskuksen arkisto.

Grönros, J. 2004. Tiima, tiu, tynnyri: Miten ennen mitattiin. 2. uud. p. [Turku]: Turun maakunta-museo.

Haggrén, G., Mäesalu, A., Malm, M. & Kivijärvi, R. 1999. Skål! sirpaleita keskiajalta: Lasiastioita ja niiden käyttäjiä keskiajan Pohjois-Euroopassa: glaskärl och deras ägare i det medeltida Nor-deuropa = Cheers! fragments from the middle ages : glassvessels and their users in the Me-dieval North-Europe = Skål! glasskärvör [i.e. glasskärvor] från medeltiden. Turku: Aboa Vetus & Ars Nova.

Harjula, J. 2007. Turun keskiaikaisista veitsentupista ja miekanhuotrista. Teoksessa Kivijärvi, R., Pihlman, A., Rantanen, A. & Söderström, M. (toim.) 2007. Eurooppalainen Hansa: The Eu-ropean Hansa. Raportteja 21. Turku: Turun maakuntamuseo.

Harjula, J. et al. (toim.) 2018. Koroinen: Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys.

Heikniemi-Pääkkönen, H., et al. (toim.) 2002. Kortteli täynnä elämä – Turun Vanha Suurtori. Turun kulttuurikeskus: Turun maakuntamuseo. 

Immonen, V. 2009. Golden moments: Artefacts of precious metals as products of luxury con-sumption in Finland c. 1200–1600. I, Text. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura.

Immonen, V. 2009. Golden moments: Artefacts of precious metals as products of luxury con-sumption in Finland c. 1200–1600. II, Catalogue. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura.

Junnila, H. et al. 2001. Turun nimistö 2. Turun I—X kaupunginosien sekä Sataman kaupun-ginosan asemakaavallinen kehitys vuoden 1827 suurpalosta vuoteen 1999. Turun maakun-tamuseon monisteita 18.

Kostet, J. 1995. Cartographia Urbium Finnicarum. Suomen kaupunkien kaupunkikartografia 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys ry.

Kupila, S. et Söderström, M. 2011. Turun katuja ja toreja. Nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäi-vään. Turun museokeskuksen julkaisuja 53. Turun museokeskus.

Kurri, Kaarin. MIP – Museon informaatioportaali: Vanha Suurtori 1.

Lilius, H. et Kärki, P. (toim.) 2014.  Suomen kaupunkirakentamisen historia I. Helsinki: Suoma-laisen kirjallisuuden seura. 

Nikula, O. 1970. Turun kaupungin historia 1721–1809. Turku: Turun kaupunki.

Pihlman, Aki. 2010. Turun kaupungin muodostuminen ja kaupunkiasutuksen laajeneminen 1300-luvulla. Teoksessa Varhainen Turku. Toim. Marita Söderström. Raportteja 22, Turku: Tu-run museokeskus.

Pihlman, Aki, Saloranta, Elina Krappala Kim & Ratilainen Tanja (painossa) Turun kaupunkia vanhempi asutus ja kaupungin synty ̶  Tulkinta varhaisen keramiikka-aineiston ja luonnontie-teellisten ajoitustulosten perusteella. SKAS 2/2022.

Possnert, Göran 2017. Saloranta, E. 2018. Turku II, Katedraalikoulu, Kaupunkiarkeologinen kaivaus 2014–2015. Kaivauskertomuksen liite. Turun museokeskuksen arkisto. 

Ratilainen, T. et al. 2016. The medieval town of Turku: Its roots, founding and development till the 14th century. Teoksessa Claudia Kimminus-Schneider and Alfred Falk (toim.), Lübecker Kolloquium zur Stadarchäeologie im Hanseraum X: Vorbesiedlung, Gründung und Entwicklung, Verlag Schmidt-Römhild, Lübeck.

Saloranta, E. 2018. Turku II, Katedraalikoulu, Kaupunkiarkeologinen kaivaus 2014–2015. Kaivauskertomus. Turun museokeskuksen arkisto. 

Saloranta, E. 2019. Aurajoen rantojen rakentaminen kaupungin vanhalla ydinalueella ennen nykyisiä laitureita. Teoksessa Ratilainen, T. et Mustonen, R. (toim.) Pitkin poikin Aurajokea: Ar-keologisia tutkimuksia, Raportteja 23 [Turku]: Turun Museokeskus.

Seppänen, L. 2002. Todisteita Turun tuomiokirkon keskiaikaista maalauksista. Turun maakun-tamuseo, Åbo landskapsmuseum, Appelgren, K., Gräsbäck, B., Löflund, B., Myrsky, A. & Smeds, J. 2002. Aboa: Vuosikirja 65, 2001. [Turku]: Turun maakuntamuseo.

Seppänen, L. 2012. Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. Erityistar-kastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto. Väitöskirja, Turun yli-opisto, arkeologia. 

Seppänen, L. 2016. Turun kaupunkikuva ja reformaation jäljet. Teoksessa Heinonen, M., ja Räsänen, M., (toim.) Pohjoinen reformaatio, Turun historiallinen arkisto 68. Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies ja Turun historiallinen yhdistys.  

Wahlström, B. 2016. Katedralskolan i Åbo. Finlands skola.

Tekemistä hiihtolomalle – Arkeologinen näyttely Brinkkalan galleriassa avoinna 23.2.2020 saakka

Tanja Ratilainen

Näyttelyjuliste: Ulla Kujansuu / TMK
Kuvaaja Ville Mäkilä / TMK.

Brinkkalan gallerian kaupunkiarkeologinen näyttely Turku 790 vuotta? kertoo siitä, milloin Turun kaupunki syntyi ja miten se kehittyi  suurpaloon 1827 saakka. Kaupungin historian rinnalla näyttelyssä kulkee Katedraalikoulun korttelin historia, josta saatiin uutta tietoa arkeologisten tutkimusten ansiosta. 

Korttelissa tehtiin arkeologisia kaivauksia koulun peruskorjauksen vuoksi vuosina 2014–2018. Kesällä 2018 yleisö pääsi tutustumaan liikuntasalin alta löytyneisiin keskiaikaisten kivitalojen raunioihin Turku goes underground pop up -museossa. Nyt Brinkkalassa esillä oleva arkeologinen esineistö on taltioitu Turun museokeskuksen tekemissä kaivauksissa vuosina 2014–2015 ja kattaa ajanjakson 1200-luvun lopulta 1800-luvulle. 

Näyttelyssä on esillä esimerkkejä turkulaisten käyttämistä tarvekaluista, koruista ja vaatteista. Monet niistä ovat uniikkeja tai harvinaisuuksia lajissaan, kuten hopealusikka 1300-luvulta. Osaltaan esineistö heijastelee Vanhan Suurtorin alueen varakkaan kaupunkiasutuksen materiaalista elämää.

Arvokas hopealusikka (TMM23146:ME074:010) löytyi eräälle
tontille levitellystä tunkiokerroksesta. Kuvaaja Ville Mäkilä / TMK

Erityistä Turun keskiaikaisissa kulttuurikerroksissa on orgaanisen materiaalin hyvä säilyvyys; kaivauksissa löydettiin nahkakenkiä, puuvateja, luuneuloja, tekstiileitä ja mm. leijonakoristeisen norsunluisen pöytäveitsen kahva, joka erikoisuutena nostettiin näyttelyn tähdeksi (kuvassa yllä). Esillä on myös esineitä, joiden käyttötarkoitusta ei tiedetä. Vieraskirjaan voi vapaasti tehdä ehdotuksia!

Tekstiililöydöt on niiden herkkyyden takia valaistu näyttelyssä hillitysti, joten tämän blogin lopussa on niistä muutama tarkempi kuva sekä tekstiilitutkija Heini Kirjavaisen teksti, joka ei kokonaisuudessaan valitettavasti mahtunut näyttelyyn mukaan. 

Näyttelyssä kerrotaan myös alueelta löytyneistä rakennuksista, kaduista ja erityisesti 1400-luvun lopulla käytössä olleesta käymälästä eli latriinista. Mikroskoopilla voi tutkia käymälästä löydettyjä aitoja siemeniä ja diaesityksen välityksellä seurata käymälärakenteen purkamista kaivausten aikana. Lisäksi esillä on valokuvia kaivauksilla työskentelevistä arkeologeista.

Kaivausten aikana työryhmä piti ruotsinkielistä Instagram-tiliä: Under Kattan. Näyttelyssä on kaksi huonetta, joista toinen on omistettu latriinille ja sen löydöille ja toisessa esitellään lyhyesti ja tiivistetysti kaupungin ja Katedraalikoulun historiaa. Näyttelyn tekstit ovat suomeksi ja ruotsiksi.

  Luostarin Välikadun varressa sijaitsevan koulun siipirakennuksen alta kaivauksissa löytyi latriini eli käymälälaatikko, joka  osittain esille kaivettuna oikealla. Ympärillä on käymälää vanhempia rakennusjäänteitä. Kuvaaja Elina Saloranta / TMK. 

Koulun pihalta löytynyttä kivitalon jäännöstä peitetään dokumentoinnin jälkeen. Kivitalo sijaitsi keskiajalla Suurtorin takaisen poikkikadun ja Luostarin jokikadun risteyksessä. Kuvaaja Elina Saloranta / TMK. 

Näyttelyssä esillä olevat tekstiililöydöt
Heini Kirjavainen 

Kaupunkikaivauksilta löydetyt kankaanpalat ovat yleensä peräisin moneen kertaan käytetyistä ja muunnelluista vaatekappaleista. Sen takia jäljelle jääneet palat ovat pieniä eikä niistä yleensä voi kertoa, mikä vaatekerta on ollut kyseessä. Maalöytötekstiilit ovat kaikki ruskean eri sävyissä. 

Karkea kolmivartinen toimikas 1300-luvulta

Kangas on kudottu erittäin karkeasta villasta. Sidokseltaan kangas on kolmivartinen toimikas, ja todennäköisesti se on kudottu vaakatasokangaspuilla. Kyseinen sidos oli suosittu juuri 1300-luvulla, jolloin edellä mainittu kangaspuutyyppi tuli laajempaan käyttöön korvaten osittain pystykangaspuut kankaankudonnassa. Kangas on kudottu kudevaltainen nurjapuoli päällepäin. Tiheä loimivaltainen puoli on ollut kuitenkin kankaan oikeana puolena, jolloin vanutettu nurjapuoli on ollut ihoa vasten. Kangas on ollut tiivis ja vettähylkivä ja sitä on voitu käyttää esimerkiksi päällysvaatteissa.

Karkeaa kolmivartista villatoimikasta. Kuvaaja Tanja Ratilainen / TMK. 

Hieno nelivartinen toimikkaan kappale löytyi käymälälaatikosta
Tekstiilinpala on kudottu erittäin hienosta pehmeästä alusvillasta. Kangas on kudottu tiiviiksi ja tasaiseksi. Vaikka kyseessä on taitavasti ja ammattimaisesti kudottu kangas, siinä on useita kudontavirheitä, joita löytyy useimmista keskiaikaisista kankaanpaloista. Kudontavirheiden syynä ei välttämättä ole kutojan taitamattomuus vaan huonot valaistusolosuhteet pimeässä työtuvassa. Kangas on todennäköisesti tuontia, joko villana, kankaana tai vaatekappaleena. Keveytensä ja hienon laatunsa puolesta kangas on sopinut alimpiin vaatekerroksiin lähellä ihoa pidettäväksi.

Käymälästä löytyneita villatoimikkaan kappaleita. Kuvaaja Tanja Ratilainen / TMK.

Katedraalikoulun arkeologiset kaivaukset Vanhan Suurtorin vieressä vv. 2014 – 2015

Turun ruotsinkielisen lukion (Katedralskolan i Åbo, Vanha Suurtori 1) peruskorjausta edeltävät arkeologiset kaivaukset saatiin päätökseen elokuun puolessa välissä. Kaivaustyö aloitettiin viime vuoden puolella, yhteensä kenttätöitä tehtiin yhdeksän kuukauden ajan. Yleisöllä oli mahdollisuus seurata kaivauksia ruotsiksi Instagram-tilin (under_kattan, #underkattan, #turunkatedraalikoulu) ja suomeksi museokeskuksen blogin välityksellä.

Kaivauksilla löydetyt rakenteet ajoittuvat 1800-luvun jälkipuolelta varhaiseen keskiaikaan, viimeistään 1300-luvun alkuun. Vastaan tuli aluksi koulun vanhoja käymälänperustuksia, pihakiveystä, katukiveyksiä sekä 1600 – 1700-luvuille ajoittuvia asuinrakennusten kiviperustuksia ja uunien raunioita. Keskiajalta oli maaperässä säilynyt puisia hirsirakennusten jäännöksiä, osa puupäällysteistä katua sekä hyvin säilynyt, hirsistä salvottu latriini runsaine löytöineen.

Latriinin kookkaiden hirsien purku vaati lihasvoimaa. Kuva Elina Saloranta / TMK

Välikadun puoleisen siiven edustan kaivanto kesällä 2015. Näkyvillä mm. keskiaikaisia hirsirakenteita sekä Välikadulta Jokikadulle johtaneen kadun kiveystä. Kuva Elina Saloranta / TMK

 Suurtorin varrella sijaitsevan koulun päärakennuksen alla on vanhoja kivikellareita, joiden tyhjentäminen täyttömaasta ja kulttuurikerroksista, siltä osin kuin se peruskorjauksen vuoksi oli tarpeen, oli arkeologien tehtävä. Esille saatiin ennestään tunnettujen kellariholvien lisäksi seinämuurauksia ja holvikaaria, jotka eivät ole olleet näkyvillä lähestulkoon 200 vuoteen. Esiin tuli myös täyttömaan alle peittyneitä tiililattioiden jäännöksiä ja kiviperustuksia 1600 - 1800-luvuilta.

Täyttökivien purkua Suurtorin puoleisessa kellarissa. Kuva Elina Saloranta / TMK

Pieneltä alalta saatiin esiin myös kaupunkirakentamista edeltäneen pellon pohjaa koukkuauran kynnen viiltoineen, jotka esimerkiksi tuomiokirkon läheisyydessä on aikaisemmin ajoitettu 1200-luvun toiselle puoliskolle. 

Varhaiskeskiaikaisen pellon pohjaa, jossa näkyy koukkuauran kynnen tekemiä ristikkäisiä viiltoja. Kuva Heidi Martiskainen / TMK

Pihalle tehdyistä kaivannoista tuli esille muurattuja kellareita, joista holvit olivat sortuneet, mutta seinät ja kivetyt lattiat olivat jäljellä. Näitä rakenteita ei purettu, vaan kaapeli- ja putkikaivantoja siirrettiin sopivammille paikoille.

Keskeltä pihaa esiin kaivettu kivitalon kellari, joka on ollut käytössä 1600-1700-luvuilla. Kellarin vanhimmat osat oli rakennettu jo keskiajalla. Kuva Elina Saloranta / TMK

Teksti: Elina Saloranta ja Tanja Ratilainen

Kuvat: Elina Saloranta ja Heidi Martiskainen