Museoilla on paljon annettavaa luonnon monimuotoisuuden hyväksi

Luonto ja sen monimuotoisuus eivät välttämättä ole ensimmäisenä mieleen tulevia asioita, kun puhutaan museoista. Museoilla on kuitenkin suurempi rooli ekologisen kestävyyden edistämisessä kuin äkkiseltään ajattelisi.

Museolain mukaisesti museotoiminnan tarkoitus on tallentaa ja säilyttää kulttuuri- ja luonnonperintöä. Alueellisten vastuumuseoiden lakisääteisiin viranomaistehtäviin kuuluu kulttuuriympäristöjen vaaliminen. Tuoreessa kulttuuriperintöstrategiassa puolestaan luonto ja ilmastonmuutos on nostettu yhdeksi neljästä painopistealueesta.

Varsinais-Suomen museoiden ilmastolupaus -hanke järjesti taannoin museoalan asiantuntijoille koulutustilaisuuden, jossa käsiteltiin luonnon monimuotoisuutta sekä esiteltiin konkreettisia esimerkkejä tavoista, joilla museot voivat torjua luontokatoa. Museoiden biodiversiteettitapahtuma houkutteli Kuralan Kylämäelle lähes 40 alan ammattilaista.

Luontokadon ja biodiversiteettikriisin kaltaiset käsitteet ovat monille tuttuja lähivuosina vahvistuneesta keskustelusta aiheen ympärillä. Mutta mistä itse asiassa puhumme, kun puhumme biodiversiteetistä?

Yleisen vastauksen mukaan biodiversiteetillä tarkoitetaan luonnon monimuotoisuutta, joka jakaantuu kolmeen tasoon: lajien sisäiseen geneettiseen monimuotoisuuteen, lajistojen monimuotoisuuteen sekä ekosysteemien monimuotoisuuteen. Tämä kuitenkin saa luonnon monimuotoisuuden kuulostamaan asialta, joka koskettaa vain biologeja.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtaja, professori Ilari Sääksjärvi tarjosi toisenlaisen vastauksen kysymykseen. Biodiversiteetti on nimittäin itse elämä, sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Kun suojelemme luonnon monimuotoisuutta, suojelemme elämää. Luontokadon pysäyttämisessä ei siis ole kyse vain luonnontieteistä. Se läpäisee koko yhteiskunnan.

Turun Biologisen museon Kokoelmia kotoa ja kaukomailta -näyttely esittelee Turun museokeskuksen luonnontieteellisen kokoelman syntyhistoriaa ja merkitystä tänä päivänä.

Sääksjärvi muistutti toisestakin tärkeästä asiasta. On nimittäin pitkälti museoiden ansiota, että ihmiselle on muodostunut kattava ymmärrys elonkirjon moninaisuudesta. Museoinstituution ytimessä on ollut sen perustamisesta lähtien luokitella, jäsentää ja ymmärtää maailmaa.

Biodiversiteetin tutkimus on lähtenyt liikkeelle luonnontieteellisistä museoista. Nykypäivänä, kun luontokato on noussut yhdeksi merkittävimmistä tulevaisuuden uhkakuvista, luonnontieteellinen tutkimus ei riitä. Jotta elonkirjo saadaan turvattua, tarvitaan ihmistieteitä. Näin ollen museoilla on edelleen paljon annettavaa luonnon monimuotoisuuden hyväksi.

Yksi museoiden tehtävistä on vaalia kulttuuriympäristöjä. Arkeologisen perinnön ja rakennusperinnön ohella kulttuuriympäristön käsite kattaa kulttuurimaisemat, eli kaikki ne maisemat, joissa ilmenee ihmisen vuorovaikutus ympäristöönsä.

Perinneympäristöt ovat yksi esimerkki kulttuurimaisemista. Nämä perinteisen laidunnusmaatalouden synnyttämät ympäristöt ovat maatalouden murroksen seurauksena uhanalaistuneet. 1950-luvun aikaisesta pinta-alasta perinneympäristöjä on jäljellä alle yksi prosentti. Erityisen huolestuttavaa tämä on siksi, että perinneympäristöt ovat toiseksi yleisin uhanalaisten lajien elinympäristö.

ProAgria Etelä-Suomen maisema-asiantuntija Laura Puolamäki on myös kulttuuriperinnön asiantuntija. Hän muistutti, että kulttuurimaisema kannattelee myös niin aineellista kuin aineetonta kulttuuriperintöä. Lajisto kertoo maisemahistoriasta, perinneympäristö arjesta ja sen muutoksesta. Luonto ja kulttuuri punoutuvat yhteen myös uskomusperinteessä. Onko tulevilla sukupolvilla enää mahdollisuutta poimia seitsemää kukkaa niityltä juhannusyönä?

Dioraama lounaissuomalaisesta viljelymaisemasta muistuttaa kulttuurimaisemien moninaisuudesta.

Jos emme suojele luonnon monimuotoisuutta, menetämme enemmän kuin elonkirjon. On siis syytä tarttua toimeen. Puolamäen sanoin: museotyö antaa erinomaiset mahdollisuudet tuottaa perinneympäristöihin kietoutuvaa tulevaisuusperintöä. Toisin sanoen museot voivat tehdä tässä hetkessä ratkaisuja, jotka ovat tulevaisuudessa voimavara.

Kaikki museot voivat rakentaa kestävää ympäristökulttuuria luontevasti vähintäänkin osana yleisötyötään. Lisäksi konkreettisia tekoja biodiversiteetin hyväksi voidaan tehdä monella tasolla. Museoiden ilmastolupaus -hankkeessa Aboa Vetus Ars Nova -museo suunnittelee tulevan kesän museoistutuksensa kaupunkimehiläiset huomioiden yhteistyössä Viherlassila Oy:n kanssa. Perennoista esimerkiksi punahattu, sinipallo-ohdake, mirrinminttu, syysasteri, mäkimeirami ja kurjenpolvet ovat pölyttäjien mieleen.

Salon historialliseen museoon kuuluvan Meritalon museopuutarhaan puolestaan istutetaan tulevana kesänä alkuperäiskasvien varmuuskokoelma. Kansallista kasvigeenivaraohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus Luke.

Jos museolla on tiluksillaan laidunmaata, tehokasta maisemanhoitoa ja -suojelua tarjoavat laiduntavat eläimet. Kuralan Kylämäellä ahertaa tänäkin kesänä kymmenittäin Karjataidon tilan nautoja ja lampaita. Museovieraiden tulee muistaa, että eläimillä on tärkeä tehtävä. Ruoan vieminen eläimille alueen ulkopuolelta vaarantaa pahimmillaan sekä eläinten hyvinvoinnin että lounaissuomalaisen perinnemaiseman.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen puhuttaa ja huolestuttaa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että keinot luontokadon pysäyttämiseksi ovat jo tiedossa. Enää tarvitaan tekoja.

Museoiden biodiversiteettitapahtuma järjestettiin 22.3.2023. Tapahtuma oli osa Varsinais-Suomen museoiden ilmastolupaus -hanketta.

Aurinkoenergia kulttuurihistoriallisissa ympäristöissä

Lokakuisena maanantaina joukko museotoimijoita kokoontui Lietoon Nautelankosken museoon. Varsinais-Suomen museoiden ilmastolupaus -hankkeen ensimmäisen koulutustapahtuman aiheena oli aurinkoenergia.

Talven lähestyessä valo ja lämpö jättävät pohjoisen. Niin energiankulutuksen pienentäminen kuin kestävät tavat tuottaa energiaa ovat juuri nyt kenties ajankohtaisempia kuin koskaan. Liedon museossa uusiutuvaan energiaan on panostettu. Vanhan vesimyllyrakennuksen suojissa turbiini on tuottanut kosken kuohuista sähköä jo vuodesta 2000, ja Lauri Nautelan museon katolle asennettiin vuonna 2021 aurinkopaneelit.

Museoiden aurinkoenergiatapahtuman tarkoitus oli tarjota käytännönläheisesti tietoa uusiutuvan energian ratkaisuista ja toisaalta niihin liittyvistä haasteista museotoiminnan näkökulmasta. Kuura peitti maalaismaisemaa, kun museonjohtaja Leena Viskari esitteli Nautelankosken ekoenergian tuotantoa museon pihapiirissä. Sekä vesiturbiini että pyörimisliikkeen sähköksi muuntava generaattori on sijoitettu vesimyllyrakennukseen varsin huomaamattomasti. Lauri Nautelan museo puolestaan on uudisrakennus, jonka katolta aurinkopaneeleja hädin tuskin erottaa.

Varsinais-Suomen alueellisena vastuumuseona Turun museokeskukselta pyydetään ajoittain viranomaislausuntoja koskien aurinkosähköjärjestelmän sijoittamista kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin ympäristöihin. Turun museokeskuksen kanta uusiutuviin energiantuotantomuotoihin on lähtökohtaisesti myönteinen, mutta päätöksissä on huomioitava mahdolliset haitat esimerkiksi rakennukseen itseensä, kaupunkikuvaan tai maiseman arvoihin.

Leena Viskari kertomassa uusiutuvan energian ratkaisuista Nautelankosken museossa

Aurinkopaneelien sijoittaminen kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön on mahdollista silloin, kun paneelit eivät tee siihen voimakkaasti havaittavaa muutosta. Valtakunnallinen ohjeistus aurinkopaneelien sijoittamisesta arvokkaisiin ympäristöihin on tekeillä Museovirastossa.

Rakennustutkija Sara Tamsaari huomautti, että mikäli aurinkosähköjärjestelmän käyttöönottoa suunnitellaan museoympäristössä, on tarpeen huomioida myös paneelien vaikutus museokävijän kokemukseen. Jos museovieraalle halutaan tarjota mahdollisuus aistia menneiden aikojen tunnelmaa saapuessaan museoalueelle, paneelit voivat heikentää kävijäkokemusta.

Ajoittain kuullaan uutisointia uusista aurinkokennoteknologioista, joista kaavaillaan korvaajaa tällä hetkellä käytössä oleville piipohjaisille paneeleille. Kiteiseen piihin perustuvat paneelit ovat ylivoimainen markkinajohtaja noin 95 % osuudella. Aurinkosähköjärjestelmien käyttöönotto kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa kohteissa saattaisi helpottua, jos kennojen koko, väri ja muoto kehittyisivät nykyistä huomaamattomammiksi.

Turun ammattikorkeakoulun energia- ja ympäristötekniikan lehtori ja New Energy -tutkimustyhmän vetäjä Samuli Ranta kuitenkin kertoi, että seuraavan sukupolven aurinkokennoteknologiat eivät ole lähitulevaisuutta. Uudet teknologiat ovat hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa, eikä tiedetä mitkä niistä pystytään ylipäätään kaupallistamaan. Lisäksi nyt käytössä olevien piipohjaisten kaupallisten paneelien hyötysuhde parantuu jatkuvasti. Rannan arvion mukaan piipohjaiset paneelit tulevatkin olemaan vallitseva teknologia vielä seuraavat 15–30 vuotta.

Miten sitten aurinkoenergia olisi mahdollista saada kaikkien käyttöön kulttuurihistoriallisten arvojen heikentymättä? Ratkaisuvaihtoehtona on väläytetty esimerkiksi paneelien keskittämistä valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen ulkopuolelle. Tämä vaatii kuitenkin vielä selvitystyötä.

Lauri Nautelan museon katolle asennettiin aurinkopaneelit vuonna 2021

Toistaiseksi toimivimmaksi ratkaisuksi on osoittautunut paneelien sijoittaminen uudisrakennusten katoille Lauri Nautelan museon tyyliin. Vaihtoehtoisesti paneelit voidaan sijoittaa museoalueen välittömään läheisyyteen, mutta kuitenkin sen ulkopuolelle. Tällaiseen ratkaisuun on päädytty Varsinais-Suomessa Korppoon kotiseutumuseossa. Kaikkiin kohteisiin paneelit eivät sovi. Esimerkiksi Vanhan Porvoon rakennustapaohje kieltää paneelien asentamisen, sillä ne väistämättä aiheuttaisivat häiriötä kulttuurimaisemaan.

Uusiutuviin energiamuotoihin liittyvä keskustelu ja kehitystoiminta ovat tärkeitä työkaluja matkalla kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin pyrkiä energiatehokkuuteen. Lämmöneristys kuntoon, sisälämpötila asteen tai pari alemmas ja villasukat jalkaan – tästäkin talvesta kyllä selvitään.

Museoiden aurinkoenergiatapahtuma järjestettiin 24.10.2022. Tapahtuma oli osa Varsinais-Suomen museoiden ilmastolupaus -hanketta.

 Kuvat: Maarit Talamo-Kemiläinen, Ville-Matti Rautjoki

Yhdessä ympäristössä, Kuralan Kylämäessä

 

Asukkaiden rooli yhteisen kulttuuriperintömme vaalimisessa toteutuu useimmiten kotiseutu-, museo- ja perinneyhdistysten kautta. Myös me Turun museopalveluissa haluamme mahdollistaa aktiivisen toimijan roolin kaikille, joita kulttuuriympäristön hoito ja vaaliminen kiinnostavat.

Laadukkaiden palvelujen tarjoaminen ja palvelujen kehittäminen yhdessä asukkaiden kanssa kuuluvat tänä päivänä kuntien korkealle nostamiin tavoitteisiin. Niin myös Turussa, jossa asukas- ja asiakaslähtöisyys on yksi kaupunkimme toimintalupauksista. Tämä lupaus on vahvasti sisäistetty Turun museopalveluissa, jossa mietimme jatkuvasti erilaisia tapoja saada palvelut yhä paremmin vastaamaan asukkaiden ja asiakkaiden tarpeita.

Kokeilemme uutta toimintamallia tänä kesänä Kuralan Kylämäessä. Museo- ja kulttuurivirkistysalueella starttaa kesäkuussa Museoviraston rahoittama Yhdessä ympäristössä -projekti. Kiinnostaisiko sinua päästä mukaan vaalimaan kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta? Haluaisitko osallistua muinaisjäännöskohteen tai kävelypolun kasvillisuuden kitkemiseen? Miten olisi maalaustalkoot mukavalla porukalla? Mukaan voi yksittäisten asukkaiden lisäksi ilmoittautua myös yhdistys.

Kuralan Kylämäessä kulttuuriympäristöjä, kuten perinnemaisemia, vaalitaan ja säilytetään jälkipolville. Kuva: TMK.

  Harrastustoiminnan mahdollistamista

Asukkaiden vapaaehtoistoiminta hyödyttää museoita. Esimerkiksi niin kutsuttujen elävöittäjien sekä muiden vapaaehtoisten ja talkoolaisten merkitys museoille on suuri. Asukkaiden ja yhdistysten panostusta arvostetaan. Palvelujen tarjoamisen näkökulmasta kyseessä on myös historiaan ja kulttuuriperintöön liittyvän harrastustoiminnan mahdollistaminen kuntalaisille.

Haluamme käydä keskustelua, mitkä kulttuuriympäristön hoitoon liittyvät vapaaehtoistehtävät asukkaita kiinnostavat. Tavoitteena on, että asukkaat tai yhdistyksen jäsenet sitoutuisivat kertaluontoista talkookeikkaa pidemmäksi ajaksi mukaan vaalimaan museoaluetta. Vapaaehtoistoimintaan tullaan liittämään keskustelutilaisuuksia ja esitelmiä sekä tutustumista museon toimintaan ja kasvikokoelmiin. Vapaaehtoisille järjestetään myös kiitostilaisuuksia.

 

Museoalueen hoitoon sisältyy monenlaisia tehtäviä. Kuva: TMK. 

 

 

'

 

 

 

 

 

 

 

Kulttuuriympäristön omaksi kokeminen

Turun museokeskus tarjoaa Yhdessä ympäristössä -projektissa asukkaille innostavaa tietoa Kuralan Kylämäestä ja sen museoalueen hoidosta. Perinteisistä työtavoista ja -tekniikoista voidaan järjestää osallistavia työnäytöksiä. Myös asukkaat voivat jakaa omaa osaamistaan esimerkiksi maisemanhoitoon tai vanhoihin työtapoihin liittyen. Toivomme, että kansalaiset voivat kokea kulttuuriympäristön omakseen ja ymmärtää yhä paremmin sen merkityksen.

Kuralan Kylämäellä ja muilla museokeskuksen toimipaikoilla on jo ystäväyhdistyksiä. Niiden työ on äärimmäisen tärkeää. Haluamme lisätä asukkaiden hyvinvointia tarjoamalla uusia harrastus- ja osallistumismahdollisuuksia myös uusille kiinnostuneille, yli kuntarajojen. Tavoitteena on luoda toimintamalli, joka voidaan ottaa käyttöön muuallakin maakunnassa. Yhdessä ympäristössä -projekti on osa Turun museokeskuksen alueellista vastuumuseotyötä.

Turun kaupunki vakuuttaa kaikki museokeskuksen vapaaehtoistoimijat tapaturmien varalta. Vapaaehtoistoimijoiden kanssa laaditaan sopimus, jonka allekirjoituksen yhteydessä käydään läpi toimintatavat museokohteessa. Pitkäjänteinen osallistuminen toimintaan on toki toivottavaa, mutta sopimus ei sido ajallisesti. Vapaaehtoinen voi irtisanoa sopimuksen koska tahansa niin halutessaan.

 

Kuralan Kylämäen museoalueella on kaksi rautakautista kalmistoa, jotka sijaitsevat kuvassa laitumen takana näkyvässä metsikössä. Kuva: TMK

Projekti käynnistyy etätilaisuudella ja tutustumiskäynnillä

Yhdessä ympäristössä -projektin käynnistystilaisuus järjestetään torstaina 10.6.2021 klo 17 – noin 18.15. Kaikille avoimessa etätilaisuudessa kerrotaan Kuralan Kylämäen museoalueesta, museotoiminnasta, muinaisjäännöskohteesta ja Yhdessä ympäristössä -projektista sekä keskustellaan museokeskuksen vapaaehtoistoiminnasta. Ilmoittamalla 10.6. klo 14 mennessä sähköpostisoitteesi projektin koordinaattorille osoitteeseen kristiina.syrjasuo@turku.fi saat Teams-linkin tilaisuuteen.

Kuralan Kylämäen alueella sijaitsevalle muinaisjäännöskohteelle järjestetään tutustumiskäynti lauantaina 19.6.2021 klo 13. Maksuttomassa, kaikille avoimessa tapahtumassa museokeskuksen arkeologi Sanna-Kaisa Saunaluoma kertoo mäellä sijaitsevista rautakautisista polttokenttäkalmistoista, joista vanhempi ajoittuu merovingiajalle (550-800 jaa.) ja nuorempi 1000-luvulle. Opastetun tutustumisretken kesto on alle tunti. Tilaisuuteen tulee ilmoittautua ennakkoon puh. 040 484 0510 tai sähköpostitse kristiina.syrjasuo@turku.fi 18.6. klo 14 mennessä. Museoalueella sijaitseva kävelyretken lähtöpaikka tiedotetaan ilmoittautumisen yhteydessä. Retki sisältää kävelyä mäellä ja maastossa eikä siten sovellu liikuntarajoitteisille.

Samana lauantaina 19.6. Kuralassa myös keitetään punamultamaalia klo 12-16. Teemapäivä sisältyy Kuralan Kylämäen kesäohjelmaan. Museoalueelle on vapaa pääsy.

Yhdessä ympäristössä -projekti on mukana Kuralan Kylämäessä myös pehtoorin maatalousnäyttelyssä 14.-15.8. ja Esihistoria esille -tapahtumassa 16.-19.9.

Tapahtumien järjestämisessä huomioidaan voimassa olevat koronarajoitukset.

Kristiina Syrjäsuo
Projektitutkija
Turun museokeskus

 

Niin kutsutuilla elävöittäjillä taustayhdistyksineen on tärkeä rooli museotoiminnassa. Vapaaehtoistoimintaa ollaan nyt laajentamassa myös kulttuuriympäristöjen vaalimiseen. Kuva: TMK.