keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Sisustusideoita kotiin


Kevät on taas sisustamisen aikaa. Valo lisääntyy ja into kasvaa. Ja jokainen meistä tietää, miltä oman kodin sisustuksen kuuluu näyttää. Ei ole olemassa väärää sisustusta, mutta väärää tietoa saattaa olla.

Sisustuslehtiä lukiessamme olemme ihmetelleet, miksi valkoinen on maalaisromanttisen kodin väri. Emme näet ole tavanneet yhtään maalaistaloa, jonka tupa olisi jossain aiemmassa historiansa vaiheessa ollut valkoinen. Valkoiseksi kalkitseminen kuuluu kivisiin asuinrakennuksiin - joita perinteiset maalaistalomme eivät ole - ja navetoihin.

Luostarinmäki, kamarissa punaista ja vihreää.
Kansa on myös aina ihannoinut ”pohjoismaisen viileän vaaleuden” sijaan runsaita värejä.
 
Kuralan Kylämäki, Iso-Kohmon tupa
Ja ihan oikeasti, ennen nykymukavuuksia romantiikka maalaistalossa oli aika vähissä, kun vesi piti kantaa kaivosta ja lämmittää liedellä. Tätä ennen oli tietenkin haettu puut liiteristä ja saatu tuli sytytettyä.

Turun linna, 1600-luvun barokkia
Olemme myös miettineet ”mistä noita sisustusideoita oikein tulee” ja päätimme, että kyllä meillä museoissa on tarjolla paljon aidompia. Aitoa perinteistä maalaisromanttista sisustusideaahan tarjoaa jokainen varsinaissuomalainen kotiseutumuseo. Ja jos korkeatyylit kiinnostavat, niin niitäkin löytyy, Turun linnasta ihan läkähdyksiin asti. Tämän lisäksi tarjontaa rikastavat maakunnan monet kartanot, jotka tarjoavat tyylejä barokista empireen.

Tämä ideapohdinta siivitti kehittelemään videon Sisustusideoita kotiin. Löytyyhän Turun museokeskuksen omista museoyksiköistä tyylejä laidasta laitaan. Museoissa eri tyylit on  toteutettu tiedolla ja ammattitaidolla.


Videolla halusimme rakennustutkijoina oikaista vääristyneitä käsityksiä siitä, miltä alkuperäinen sisustus on taloissa näyttänyt. Monet pitävät näet hirsipintaisia seiniä perinteisinä, ja vanhan talon ostaessaan poistavat tapetit ja pinkopahvit. Elämme kuitenkin vauraassa Varsinais-Suomessa, jossa talonpojilla on ollut varaa tapetteihin ja köyhimmätkin ovat peittäneet seinänsä vähintäänkin sanomalehdillä.

Sanna Kupila, Eija Suna ja Johanna Viitaharju

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kaksipäinen peto menneisyyden mannekiinina

Vierailevana kirjoittajana Turun yliopiston arkeologian dosentti ja Helsingin yliopiston kulttuuriperinnön tutkimuksen apulaisprofessori


Visa Immonen

Kaksipäinen peto menneisyyden mannekiinina


Oletko museossa kierrellessäsi valokuvannut vitriineissä olevia esineitä älypuhelimella? Oletko ollut tyytyväinen otoksiin? Museoesineiden valokuvaaminen on vaateliasta ammattilaisellekin, etenkin, jos pyrkimyksenä on nähdä esineet uusin silmin. Huhtikuussa 2015 sain puhelinsoiton ensin prof. Markus Hiekkaselta ja sitten valokuvaaja Lauri Erikssonilta. He tiedustelivat, haluanko osallistua uudenlaiseen kirjaprojektiin. Kyse olisi teoksesta, joka koostuisi Laurin museoesineistä ottamista valokuvista. Markus ja minä valikoisimme ehdotuksia esihistoriallisista ja keskiaikaisista esineistä sekä kirjoittaisimme niistä esittelytekstit. Esineitä yhdistäisi se, että niissä on ihmisen tai eläimen kuva. Sukelsimme Suomen muinaisuuteen ja museokokoelmiin.

Kirjaan päätyi suuresta joukosta esineitä kaikkiaan 56 kappaletta. Ne kattavat 10 000 vuotta Suomen menneisyyttä. Turku ja Turun museokeskus ovat kuvauskohteissa hyvin edustettuna, sillä museokeskuksen kokoelmista teokseen tuli seitsemän esinettä ja Turun tuomiokirkkomuseosta vielä kolme lisää. Esineissä näkyy Turun pitkä kaupunkihistoria – ne ovat kaikki keskiaikaisia.

Museokeskuksesta valikoimamme esineet ovat kaupunkialueen arkeologisten kaivausten löytöjä. Mukana on niin puunukke kuin savesta tehty Neitsyt Marian ja Jeesus-lapsen pienoisveistos. Erikoisimpia löytöjä on kaatonokka pronssiastian kaatonokka. Keskiaikaisen elämän ohella se kertoo myös turkulaisten kaupunkiarkeologian ja löytökokoelman alkuvaiheista 1900-luvulla.
Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi. Arkeologiset kokoelmat, TMK.

Kaatonokka on palanen pronssiastiasta. Alkuperäinen astia oli luultavasti 1400-luvulla valmistettu vesi- tai juomakannu, jonka omisti hyvin toimeentuleva kaupunkilainen. Kaatonokka muodostuu saman vartalon jakavasta kahdesta eläimenpäästä. Olennot muistuttavat kuonoltaan ja silmiltään leijonia ja suipoilta korviltaan lepakkoja, mutta ne eivät kuulune millekään tuntemallemme eläinlajille. Kyse lienee lohikäärmeestä tai jostakin muusta villistä pedosta tai fantasiaeläimestä. Oudon olennon rintakehää on koristeltu salmiakkikuvioihin.

Pronssisen kannun kaatonokka 1400-luvulta. Arkeologiset kokoelmat, TMK.
Kaksipäisen eläimen kidoista pilkottavat astian kaatoputket. Kannua kallistettaessa sen sisältö on syöksynyt ulos ammottavista suista. Oksentamiseen jähmettynyt asento tekee vauhkosta eläimestä hieman tragikoomiseen. Se on uhmakkaan näköinen, mutta ei koskaan pääse nauttimaan suustaan valuvasta vedestä tai muusta nesteestä. Ehkä olennon oudot kasvot ja avoimet kidat ovat vain koriste. Ne ovat mahdollisesti herättäneet huvittuneisuutta, viihdyttäneet pöydässä istuneita.

Kaksipäisen pedon suista syöksyi nestettä. Arkeologiset kokoelmat, TMK.
Kaatonokka on kuulunut museokeskuksen kokoelmiin 1950-luvulta lähtien. Se löydettiin, kun Aurajoen rantaan Turun keskustassa kaivettiin viemäriputkea varten ojaa vuosina 1952–1953. Avattu ojalinja ulottui Tuomiokirkon läheltä Itäistä Rantakatua pitkin Aurasillan viereen. Astialöytö tehtiin läheltä Vanhaa Suurtoria ja Tuomiokirkkosiltaa eli keskiaikaisen kaupungin varakkaimmalta alueelta.

Poikkeuksellisen viemärikaivauksista teki se, että museonjohtaja Niilo Valonen jo näin varhain seurasi kaivutöiden etenemistä ja talletti niissä paljastuneita arkeologisia löytöjä. Valonen oli ensimmäinen tutkija Turussa, joka julkaisi tuloksensa yksityiskohtaisesti ja tieteelliset kriteerit täyttävästi. Hän todisti museokokoelmien arvon Turun kaupungin historian tutkimukselle ja ymmärtämiselle.

Kaatonokan valokuva ja tarina päätyivät osaksi teostamme ”Hirvenvasaja kerjäläinen: Ihminen ja eläin Suomen muinaisesineissä”. Sen julkaisi Kustannusosakeyhtiö Nemo toukokuussa 2017.

Lähde: http://nemokustannus.fi/kirjat/hirvenvasa-ja-kerjalainen-ihminen-ja-elain-suomen-muinaisesineissa/

Teksti: Visa Immonen, Arkeologian dosentti, Turun yliopisto ja kulttuuriperinnön tutkimuksen apulaisprofessori, Helsingin yliopisto.
Kuvat: Martti Puhakka, Turun museokeskus.
Kuvatekstit: Tanja Ratilainen, Turun museokeskus.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Uudistuksia Apteekkimuseossa ja Qwenselin talossa



Apteekkimuseossa ja Qwenselin talossa on parhaillaan käynnissä museon uudistamishanke, jossa museota kehitetään vastaamaan nykyaikaisen museokäynnin tarpeita. Hanke käynnistyi vuoden 2016 alussa, ja se valmistuu Apteekkimuseon ja Qwenselin talon 60-vuotisjuhlavuonna 2018.

 Apteekkimuseon tunnelmallinen sisäpiha houkuttelee viihtymään. Kuva: Ania Padzik / TMK

Museon toiminta alkoi vuonna 1958, jolloin nykyisin Qwenselin talona tunnetusta kokonaisuudesta kaupunki luovutti museokäyttöön kolme huonetta. Tilojen vapautuessa museon toiminta laajeni myös muualle rakennukseen – viimeisenä museokäyttöön saatiin siipirakennukset 1970-luvulla. Laajentumisen vaiheittaisuudesta johtuen museon kokonaisuus muodostui osin sirpaleiseksi, ja avaamisen jälkeisen puolen vuosisadan aikana myös kävijöiden tottumukset ja odotukset ovat muuttuneet.

Qwenselin talossa voi kurkistaa 1700-luvun Turun säätyläiselämään. Kuva: Raakkel Närhi / TMK

Nyt tehtävän uudistuksen tavoitteena on tarjota kävijöille saavutettava, selkeä ja kiinnostava museovierailu, jossa Qwenselin 1700-luvun säätyläiskoti ja 1800-luvun alun apteekki muodostavat omat mielenkiintoiset kokonaisuutensa. Konkreettisin muutos on museon pääsisäänkäynnin siirtäminen Qwenselin talon sisäpihalle. Uuden sisäänkäynnin myötä museo ja kahvila muodostavat jatkossa tunnelmalliselle sisäpihalle yhtenäisen kokonaisuuden, jossa on mukava piipahtaa lyhyesti tai vierailla pidempään.

Saavutettavuuden parantaminen on yksi uudistushankkeen tärkeimmistä tavoitteista. Sisäänkäynnin muutoksen myötä vierailijoiden kulku voidaan ulottaa mahdollisimman esteettömästi suurimpaan osaan museota. Myös kahvilan sisäänkäynnistä tehdään tukevampi ja esteettömämpi. Vaikka liikkuminen museossa helpottuu huomattavasti nykytilanteeseen verrattuna, täysin esteetöntä ei historiallisesta kokonaisuudesta kuitenkaan saada. Museon sisäpihan kalustus uusitaan ja puutarhan kunnostustöitä jatketaan. Café Qwensel jatkaa uudistustöiden jälkeen tuttuun tapaan asiakkaiden palvelua museon sisäpihalla.

 Apteekkimuseo kertoo ajasta ennen lääkkeiden valmistuksen teollistumista. Kuva: Joonas Mäkivirta / TMK

Sisäänkäynnin siirron yhteydessä museoon remontoidaan uudet asiakaspalvelutilat, joista kävijöille näkyvät erityisesti uudet info-, kauppa- ja narikkatilat sekä yleisö-WC:t. Uudistustöiden yhteydessä museoon päästään ensimmäistä kertaa toteuttamaan johdantonäyttely, joka kertoo niin apteekkiosion kuin säätyläiskodin taustoista ja selkeyttää kahteen kokonaisuuteen jakautuvan museon hahmottamista. Varsinaisiin interiööreihin tehdään pieniä muutoksia ja niiden valaistusta parannetaan. Museon opasteita uusitaan ja käyttöön saadaan myös täysin uusi opaskirja.

Käy peremmälle Apteekkimuseoon ja Qwenselin taloon! Kuva: Ania Padzik  / TMK

Uudistusten valmistelu on parhaillaan käynnissä. Turun kaupungin tilapalveluiden toteuttamat remontit ajoitetaan syksyyn 2017 ja kevääseen 2018 siten, että ne mahdollisimman vähän häiritsevät normaalia toimintaa. Muutokset museon ja kahvilan aukioloon ja toimintaan ovat uudistustöiden aikana kuitenkin mahdollisia, ja niistä tiedotetaan Apteekkimuseon internetsivuilla ja facebookissa. Apteekkimuseon ja Qwenselin talon uudistettu kokonaisuus avataan kesäkaudeksi 2018. Kesän 2017 museo on kuitenkin vielä tuttuun tapaan avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–18 aina 31.8. asti. Tervetuloa tutustumaan!

Lisätiedot:
Henna Ylänen
tutkija, projektipäällikkö
Apteekkimuseon ja Qwenselin talon uudistamishanke
Turun museokeskus
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...