perjantai 27. joulukuuta 2013

Komeetta Turussa - silminnäkijän todistus



Komeetat eivät pääse sivuuttamaan aurinkokuntaamme ilman että niiden povataan ennustavan maailmanloppua tai ihmeitä. 

Eivät varsinkaan menneinä vuosisatoina. Joulukuun puolivälissä 1680 kappalainen Andreas Hasselqvist piti Turun tuomiokirkossa hurmahenkisen saarnan aiheenaan yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville ilman tarkoitusta.  Hasselqvist liitti pyrstötähden ilmestymisen Raamatun profeetta Jeremiaan näkyyn kiehuvasta padasta, joka ennusti Jumalan tuomiota pohjoisille kansoille.  Sekä Jeremiaan pata että ”suuri ja kauhea komeetta ja sen hirveä pyrstö” on ikuistettu myös kuvaksi:



Kuvan on piirtänyt ja kaivertanut puulaatalle Turun Akatemian tuolloinen kuvainkaivertaja Daniel Medelplan. Kappalainen Hasselqvist antoi nimittäin painattaa ja kuvittaa tuomiopäivänpuheensa.  Vastaavia parannussaarnoja, mutta myös tieteellisiä tutkimuksia valmistui muuallakin Euroopassa, sillä kyseinen Kirchin eli Newtonin komeetta oli yksi 1600-luvun kirkkaimpia ja näkyi laajalla alueella. Kauhistusta ehkä lisäsi se, että komeetta näytti syöksyvän suoraan maata kohti, kuten Medelplanin piirroksessakin. Alla kuva tilanteesta samaan aikaan Rotterdamissa:

Lieve Pietersz.Verschuier (1627-1696): Suuri komeetta Rotterdamin yllä

Medelplanin kuva on yllä olevaan maalaukseen verrattuna kaavamainen ja kömpelö, mutta kuitenkin erityinen:  yksi varhaisimmista Suomessa tehdyistä ja säilyneistä painokuvista, joilla ei ole esikuvia ulkomailla.  Sen on päätelty siis olevan Medelplanin itsenäinen  työ ja komeetan ulkonäönkin perustuvan siihen, mitä hän Turun taivaalla omin silmin näki.

Me elämme nyt sellaisessa kuvatulvassa, ettemme täysin kykene käsittämään miten vähiin kuvallisiin virikkeisiin ihmisten on aikoinaan ollut tyytyminen. Kuvien nälkä tai kuvien pelko ja kuvien vaikutus ihmismieleen ei ole enää mitattavissamme.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Saisiko olla Boxikahvia?



Turun ylioppilastalot rakennettiin vuosina 1952-60, ja niiden rahoittamiseksi myytiin 1950-luvulla mm. Boxikahvia.


Jälkimmäinen paketti mainitsee valmistuttajaksi Maamiesten Kauppa Osakeyhtiön. Paketit on valmistanut Turun Kivipaino Oy, ja niitä on painettu vuosina 1951 ja 1956.

Nuori mies ylioppilaslakki päässään siemailee kahvia puun oksalla - odottaessaan yo-talojen valmistumista? Mukana ovat myös yo-talojen profiili yhdistettynä tuomiokirkon torniin (!) sekä ylioppilaskunnan tunnus, siivekäs soihtu. Talojen rakennuttajana oli nimenomaan Turun yliopiston ylioppilaskunta, Turun ylioppilaskyläsäätiön haltuun talot siirtyivät 1966. Paketissa kerrotaan myös, että kyseessä on hyväntekeväisyyskahvi, jota myydään "valtioneuvoston hyväksymien huoltojärjestöjen lukuun", ja nimenomaan Turun ylioppilastalon hyväksi.

Käytetäänköhän enää koko opiskelijaboxi-sanaa, ja mistä se suomeen oikein tulikaan?

maanantai 16. joulukuuta 2013

Plagiointitapaus Turussa!


Museokeskuksen seuraavan vuosikirjan artikkelit tulevat käsittelemään kukin tavallaan kasveja kulttuurisena ilmiönä. Tämän sivutuotteena olen tutustunut taas vanhaan kiinnostuksen kohteeseeni Elias Til-Landzin  kuuluisimpaan teokseen, jota kävimme kollegani Kari Hintsalan kanssa Turun yliopiston kirjastossa selaamassa. No, kuuluisuus on suhteellista – vai oletteko tienneet, että Suomen ja samalla Ruotsin vanhin kasvikirja on kirjoitettu, kuvitettu ja painettu Turussa ja kertoo täkäläisestä kasvillisuudesta?

 Turun yliopiston kirjaston omistama kappale on kuulunut aiemmin mm C.A. Gottlundille ja kasvitieteilijä Edvard Wainiolle  


Ruotsalaissyntyinen Elias Til-Landz (1640-93) suoritti elämäntyönsä Turun Akatemian lääketieteen professorina. Kasvien lääkinnällisten ominaisuuksien tunteminen kuului tieteenalaan olennaisesti, ja tarmokas Tillandz julkaisi tämän vuoksi uraauurtavan Turun seudun kasvilistan. Häntä kunnioitetaan siis syystä nimellä ”Suomen kasvitieteen isä”. Kirja painettiin Akatemian omassa kirjapainossa. Sen ensimmäinen laitos ilmestyi vuonna 1673 ja toinen, mm ruotsin- ja suomenkielisillä nimillä täydennetty painos 1683. Kirjassa lueteltiin viitisensataa luonnon- ja viljeltyä kasvia, jotka siis todistettavasti tuolloin kasvoivat tällä seudulla. Kirja onkin myös huomattava luonnontieteellinen ja paikallishistoriallinen dokumentti.

Vasta vuoden 1683 painos sisälsi latinan kielellä tietoja kasvien lääkekäytöstä, sekä kasvien suomen- ja ruotsinkieliset nimet.



Nykyihmiselle kasvilista ilman kuvia ei avaudu lajitunnistusoppaana, mutta näinhän oli asia myös 1600-luvulla. Toiseen painokseen Tillandz teettikin kuvitusliitteen nimeltä Icones novae. Siinä on esitetty puupiirroksina liki 160 Catalogus-listan kasveista. Kuvalaatat on todettu uskollisiksi jäljennöksiksi 1500-luvulla julkaistuista ulkomaisista kasvikirjoista. Siis plagiointia mitä karkeimmalla tavalla! Tänä päivänä media rummuttaisi ja keskustelusivuilla kiehuisi!


Kevätesikko, akileija ja mukulaleinikki Turun yliopiston kappaleessa Icones novae-nidettä. Osaan piirroksista on joku kirjan entinen omistajista kirjoittanut ruotsiksi huomioita kasvien lääkekäytöstä Alla piirosten esikuvat ulkomaisissa kasvikirjoissa - yhdennäköisyys on ilmeinen.


Mutta aikoinaan asiasta ei syntynyt hälyä. Kuvien kopiointi oli normaali menettely, kuvalaattoja myytiin kirjapainosta toiseen,  ja samoja kuvia käytettiin mitä erilaisimmissa painotuotteissa. Olihan  ajan yleinen ohjenuora tieteenkin suhteen nojata vanhoihin auktoriteetteihin. Turun Akatemian  ohjesäännössä määrättiin ”itse kutakin professoria varomaan esittämästä mitään uutta siinä tarkoituksessa, että hän siten näyttäisi tietävän enemmän kuin muut”.

Kuka kuvalaatat kaiversi? Loogisin vaihtoehto ja todennäköinen tekijä on Turun Akatemian kirjapainon palveluksessa juuri Iconeksen ilmestymisaikaan työskennellyt kaivertaja, paljasjalkainen turkulainen Daniel Medelplan. Daniel syntyi noin vuonna 1657 vaununtekijä Jonas Sveninpoika Medelplanin perheeseen ja sai oppinsa ilmeisesti turkulaisessa Gezeliuksen kirjapainossa. Turun Akatemia palkkasi hänet vuonna 1678 ja kymmenen työteliään vuoden ajan hän tuotti puupiirroksia sekä Akatemian että Gezeliuksen kirjapainoille. Parhaiten jälkimaailma muistaa Danielin kuitenkin ns Pälkäneen puuaapisesta, jonka hän kaiversi elämänsä ehtoolla erinäisten onnettomien vaiheiden jälkeen.

Tulitteko uteliaiksi? Voitte lukea lisää Eliaasta ja Danielista Kansallisbiografian lehdiltä tai sen verkkoversiosta. Sieltä selviää mm miksi Elias muutti alkuperäisen sukunimensä Tillander muotoon Til-Landz.



Helsingin yliopiston Catalogus- ja Icones-niteet sähköisessä muodossa Doria-tietokannassa (yllä oleva tekstiaukeama sieltä)

Anna Perälä: Tiedon ja taidon kuvat. Suomalaisten painotuotteiden puupiirrokset ja niiden tekijät. Jyväskylä 2003

Eva Ruoff: Vanhoja suomalaisia puutarhoja. Keuruu 2011

Lilli Skepparnabb: Elias Tillandz’ växtbilder och växtnamn. Lovisa 1961 (yllä olevat mustavalkoiset kuvat tästä teoksesta)

K. Wein: Elias Tillandz*s ’Catalogus plantarum’ (1683) im Lichte seiner Zeit erklärt und gewürdigt. Helsinki 1930

torstai 12. joulukuuta 2013

Kauppahallin kirjaimet


Rakennustutkijoiden talteen ottamat näytteet puretuista tai remontoitavista rakennuksista muodostavat oman kokoelmansa. Se karttui vähän aikaa sitten kun Sanna Kupila toimitti pöydälleni tämän laatikon.


Sanna kertoi heti mistä aakkosarvoituksessa oli kyse, joten sen kokoaminen valokuvaamista varten oli helppoa (käytävällä kulkeneiden kollegojen kanssa tosin tuli puheeksi miten hyvän pikkujoulunumeron niiden kokoamisesta olisi saanut).


Kyse on näistä Turun kauppahallin seinässä olleista metallikirjaimista. Niitä on ollut neljä settiä, joista yksi nyt päätyi Turun museokeskuksen kokoelmiin.


Samasta paikasta kuvattuna sama seinä näyttää nyt tältä.


Ainakin uudet kirjaimet näkyvät pimeässä paremmin. Teksti on leikattu metalliin ja valaistu takaapäin.


Edellinen kirjaimisto ehti olla paikallaan 1970-luvun lopun remontista alkaen.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kalkkiuuneja Paraisilla



Paraisten Ålön saaren arkeologinen inventointi on saatu päätökseen. Maastotyöt tehtiin loka-/marraskuun aikana. Inventointi liittyi Ålön saaren osayleiskaavatyöhön ja sen rahoitti Paraisten kaupunki. Inventointi keskittyi pääasiassa saaren kalkkiuunien ja –kaivosten paikantamiseen, mutta samalla kartoitettiin myös muutamia historiallisen ajan kylän- ja torpanpaikkoja. Inventoinnin teki maakuntamuseon tutkija Tanja Ratilainen. Kaikkiaan maastossa kartoitettiin yhteensä 66 kalkkiuunia ja 54 kalkkilouhosta. Uusia kohteita inventoinnissa löydettiin yhteensä 41.


Paraisilla alettiin louhia kalkkikiveä ja polttaa kalkkia todennäköisesti jo keskiajalla, tosin suoria mainintoja tästä ei ole kirjallisissa lähteissä säilynyt. Luultavasti ainakin 1400-luvun puolivälissä Paraisten kivikirkon ja 1400-luvun lopulla Kuitian kartanon rakentamisessa käytettiin työmaiden läheisyydestä hankittua kalkkia. Kirjallisten lähteiden tiedot alkavat Juhana III:n ajalta, jolloin Paraisten talonpoikien tiedetään toimittaneen veroina tuhansia lästejä kalkkia käytettäväksi Turun linnan korjaustöissä. Parhaana vuonna (1558) linnalle vietiin 283 lästiä ja 6 tynnyriä, mikä vastaa noin 560 000 litraa. Kalkkikiven louhinta ja poltto onkin ollut Paraisten talonpoikien merkittävä sivutoimi ainakin jo 1500-luvulta lähtien. 


1700-luvun lähteiden perusteella on arveltu, että useimmat kalkkilouhokset ovat olleet kylien yhteistä omaisuutta. Vuosien 1747–1764 veroluetteloiden mukaan Paraisilla oli 18 uunia, joilla oli oma louhos sekä 10 uunia ilman louhosta. Useimmat näistä sijaitsivat Ålön saarella. 1700-luvun lopulla kalkin tuotanto oli jo niin suurta, että sitä toimitettiin Turun ja Helsingin lisäksi Viipuriin, Poriin, Vaasaan ja Ouluun sekä Tukholmaan saakka.


Aiemmat tiedot Paraisten kalkkiuuneista ovat perustuneet pääosin Linnea Kroneld vuonna 1951 valmistuneeseen pro gradu -työhön Kalbränningen i Pargas som Allmogenäring, joka oli myös nyt tehdyn inventoinnin tärkein lähdeaineisto. Lähteenään Kroneld on käyttänyt 1600–1800-lukujen tuomiokirjoja. 



Inventoija Tanja Ratilainen tarkastamassa kalkkiuunia 
Vallisfjärdenin pohjoisrannalla Valliksen kylässä.
 

                                 Kalkudden I, Ontalan kylä, kalliolouhoksen jyrkkää koillisseinämää.


                                             Vädernäs, Simonbyn kylä, kalkkiuuni.  

                   
                   

                                                            Kalkugnsnäs, Pjukalan kylä, kalkkiuuni.



Teksti ja kuvat: Kaisa Lehtonen ja Tanja Ratilainen
 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...