Kalkkiuuneja Paraisilla

Paraisten Ålön saaren arkeologinen inventointi on saatu päätökseen. Maastotyöt tehtiin loka-/marraskuun aikana. Inventointi liittyi Ålön saaren osayleiskaavatyöhön ja sen rahoitti Paraisten kaupunki. Inventointi keskittyi pääasiassa saaren kalkkiuunien ja –kaivosten paikantamiseen, mutta samalla kartoitettiin myös muutamia historiallisen ajan kylän- ja torpanpaikkoja. Inventoinnin teki maakuntamuseon tutkija Tanja Ratilainen. Kaikkiaan maastossa kartoitettiin yhteensä 66 kalkkiuunia ja 54 kalkkilouhosta. Uusia kohteita inventoinnissa löydettiin yhteensä 41.

Paraisilla alettiin louhia kalkkikiveä ja polttaa kalkkia todennäköisesti jo keskiajalla, tosin suoria mainintoja tästä ei ole kirjallisissa lähteissä säilynyt. Luultavasti ainakin 1400-luvun puolivälissä Paraisten kivikirkon ja 1400-luvun lopulla Kuitian kartanon rakentamisessa käytettiin työmaiden läheisyydestä hankittua kalkkia. Kirjallisten lähteiden tiedot alkavat Juhana III:n ajalta, jolloin Paraisten talonpoikien tiedetään toimittaneen veroina tuhansia lästejä kalkkia käytettäväksi Turun linnan korjaustöissä. Parhaana vuonna (1558) linnalle vietiin 283 lästiä ja 6 tynnyriä, mikä vastaa noin 560 000 litraa. Kalkkikiven louhinta ja poltto onkin ollut Paraisten talonpoikien merkittävä sivutoimi ainakin jo 1500-luvulta lähtien. 

1700-luvun lähteiden perusteella on arveltu, että useimmat kalkkilouhokset ovat olleet kylien yhteistä omaisuutta. Vuosien 1747–1764 veroluetteloiden mukaan Paraisilla oli 18 uunia, joilla oli oma louhos sekä 10 uunia ilman louhosta. Useimmat näistä sijaitsivat Ålön saarella. 1700-luvun lopulla kalkin tuotanto oli jo niin suurta, että sitä toimitettiin Turun ja Helsingin lisäksi Viipuriin, Poriin, Vaasaan ja Ouluun sekä Tukholmaan saakka.

Aiemmat tiedot Paraisten kalkkiuuneista ovat perustuneet pääosin Linnea Kroneld vuonna 1951 valmistuneeseen pro gradu -työhön Kalbränningen i Pargas som Allmogenäring, joka oli myös nyt tehdyn inventoinnin tärkein lähdeaineisto. Lähteenään Kroneld on käyttänyt 1600–1800-lukujen tuomiokirjoja. 

Inventoija Tanja Ratilainen tarkastamassa kalkkiuunia 

Vallisfjärdenin pohjoisrannalla Valliksen kylässä.

 

                                 Kalkudden I, Ontalan kylä, kalliolouhoksen jyrkkää koillisseinämää.

                                             Vädernäs, Simonbyn kylä, kalkkiuuni.  

                   

                   

                                                            Kalkugnsnäs, Pjukalan kylä, kalkkiuuni.

Teksti ja kuvat: Kaisa Lehtonen ja Tanja Ratilainen