Kiirettä tosin pitää. Lattiamaalin kuivuminen eri maalauskertojen
jälkeen ei ole nopeutettavissa, eikä kalusteita tietenkään haluta tuoda
takaisin ennen kuin pinta on saanut lopullisen kovuutensa. Suuria yleisölle näkyviä muutoksia ei ole tulossa - lattioiden maalipinnan uusimisen lisäksi
keittiön varusteita on uudenaikaistettu ja myös yleisö-wc:t kunnostetaan.
Vuosien varrella kummastustakin herättänyt punainen huone
(alla) säilyy edelleen. Kahvila Kisällin sisätilat on suunnitellut
1970-luvun alussa turkulainen arkkitehti Carin Bryggman, ja rakennus kalusteineen muodostaa
kokonaisuuden, jota ei edelleenkään haluta rikkoa yksityiskohtia muuttamalla.
Kyse ei ole kuitenkaan henkilöpalvonnasta, vaan kokonaisuuden ja tehdyn työn kunnioittamisesta.
Bryggman suunnitteli sisätiloihin pääosin rakentamisajankohtaan
viittaavia huonekokonaisuuksia – sablonamaalatut tapetit ja wieniläistuolit –
mutta antoi niiden vastapainoksi myös kahvilan perustamisajankohdan näkyä. Punainen huone kalustettiin
ajan parhaimmilla designesineillä, kuten Korhosen tehtaan Kari-tuoleilla ja Poul Henningsenin
klassikkovalaisimilla. Ja nythän kyseessä on jo ”vintage”!
Kari-tuolien pintamateriaalin valinnalla oli käytännöllinenkin peruste: Kisällistä ei haluttu "eliittikahvilaa", jonne ei voisi pistäytyä likaisissa työvaatteissa. Haalarikansan ja lastenruokia nauttivien lepotaukoja varten tarvittiin helposti pyyhittäviä pintoja.
Ihan itse kommentoin: ilmaisuani "kyse ei ole henkilöpalvonnasta" kritisoi kollega sanomalla, että kyllä museossa on sallittua kunnioittaa turkulaista merkittävää arkkitehtiä. Kun museolla on hallinnoimassaan rakennuksessa toistaiseksi koskematon Carin Bryggnmanin sisustuskokonaisuus, se on ylpeyden aihe ja sen suojeleminen velvollisuus!
VastaaPoista