perjantai 24. toukokuuta 2019

Tekstiilit kiertoon ja käyttöön

Poistotekstiileistä valmistettuja siivousrättejä.
Jutun kuvat: Turun museokeskus/Viivi Vuorinen
Poistotekstiilien kierrätysmyymälä TST-TexVex on toiminut hieman yli kolme vuotta. Turussa Kanslerintiellä sijaitsevassa myymälässä otetaan vastaan, lajitellaan, jatkokäsitellään ja myydään kotitalouksista peräisin olevia, käytöstä poistettuja tekstiilejä.

TexVex-myymälässä on tarjolla mm. vaatteita ja kodintekstiilejä.
Myymälä sekä poistotekstiilien vastaanotto- ja lajittelutila sijaitsevat saman katon alla.
Turun museokeskuksen valokuvaaja poistotekstiilisäkkien keskellä.
Turun museokeskuksen valokuvaaja ja nykyajan ilmiöitä dokumentoiva tutkija kävivät toukokuussa tutustumassa TexVexiin ja sen toimintaan, tiloihin ja tuotteisiin. Dokumentoinnin tuloksena saadut valokuvat ja tiedot tallennetaan Museokeskuksen valokuva-arkistoon ja museoarkistoon.

Jäteasemilta ja suoraan kotitalouksista tuotuja poistotekstiilejä.
TexVexiin tulee viikon aikana tuhansia kiloja kotitalouksien käytöstä poistettua tekstiiliä. Sitä saapuu sekä Lounais-Suomen Jätehuollon toimittamana että kuluttajien itsensä suoraan perille tuomana.

TexVexissä tekstiilit lajitellaan mm. kuntonsa ja materaalinsa mukaan. Hyväkuntoisimmat vaatteet ja kodintekstiilit pannaan myyntiin TexVexin omaan myymälään. Muista tekstiileistä suunnitellaan ja valmistetaan uusia tuotteita. Esimerkiksi kauhtuneet tyynyliinat saattavat vielä palvella ekologisten kauppakassien tai roskapussien materiaalina, ja kuluneita pyyhkeitä voidaan leikellä siivousliinoiksi.


Myyntikelpoisiksi todettuja pöytäliinoja.
Valoverhotilkusta ommeltu pesupussi, jonka sisällä on froteekankaisia pesulappuja.
Myymälä on avoin kaikille. Myyntituotto käytetään toiminnan kuluihin. Myynnissä on vaatteita, kodintekstiilejä ja uusiotuotteita. Tarjolla on myös kankaita kilohintaan. Myymälään on lisäksi tänä keväänä avattu oma osasto vintage-tekstiileille.

TexVexin uusiotuotteita on Kanslerintien myymälän ohella myynnissä kahdella kirpputorilla Turussa. TexVex myös toimittaa lajiteltuja tekstiilejä mm. käsityöläisille, kouluille ja päiväkodeille.

Käytössä kulunut tyynyliina tai muu kankaanpalanen voi saada uuden elämän vaikkapa ostoskassina.
Poistotekstiilimyymälä syntyi vuonna 2016 Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n, Turun ammattikorkeakoulun, Turun kaupungin ja Turun seudun TST ry:n yhteistyöhankkeen hedelmänä. Hankkeen tarkoituksena oli kartoittaa poistotekstiilien hyödyntämisen tapoja ja mahdollisuuksia. TexVexin toiminnan rahoittajana on Turun kaupunki.

Turun museokeskuksen toteuttama TST-TexVexin dokumentointi on osa museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkoston TAKO:n ns. arkipoolin projektia, jonka teemana on kestävä kehitys.



maanantai 20. toukokuuta 2019

Korjaus kirjan Kukkien lumoa sivulle 144.




Tavallisestihan korjaukset kirjoihin tehdään lisälehdellä, kun juuri ennen painovaihetta huomataan jokin virhe. Tämä virhe, jota nyt korjataan, tuli ilmi vasta nyt, melkein viisi vuotta julkaisemisen jälkeen.

Sivulla 144 on kuvassa kaksi tapettia, toinen 1700-luvun käsin maalattu ja toinen edellisen takapuolelle maalattu 1800-luvun alkupuolen sapluunatapetti. Kuvatekstissä oin mainittu, että tapetit ovat Iso-Heikkilän kartanosta. Mutta eivät olekaan, siitä ilmestyi nyt todisteet Naantalista.

Naantalin museo täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Heidän juhlavuoden kesänäyttelynsä kertoo tapeteista. Naantalin museolla oli tiedossa, että maakuntamuseo on ollut mukana museon sisustusuudistuksessa 1980-luvulla. Niinpä he kysyivät meiltä museonsa korjauksen yhteydessä talteen otettuja tapetteja. No sellaisia ei meidän museon hyvin järjestetystä, digitaaliseen tiedostoon viedystä tapettikokoelmasta löytynyt. Ei yhtään tapettia Naantalista meidän kokoelmassa. Etsintöjä jatkettiin sekä Naantalissa että Turussa. Naantalista löytyikin asiakirja, jossa kerrottiin, että museon kunnostustyön aikana oli otettu tapettinäytteet sekä maakuntamuseolle että Naantalin museolle. ”Maakuntamuseolle 100 x 80 cm kokoiset näytteet ja Naantalin museolle 40 x 30 cm näytteet”.

Kun oli mustaa valkoisella ja tarkat faktat tiedossa, etsintöjä jatkettiin entistä kiivaammin. Maakuntamuseon tapettikokoelman digitoitu osa käsittää 109?  arkistolaatikkoa. Laatikot ovat kooltaan 30 x 40 cm ja  suurimmat näytteet ovat vähän arkistolaatikkoa pienempiä. Maakuntamuseossa on myös niitä isompia ja digitoimattomia näytteitä. Mutta ei niidenkään joukossa muistikuvan mukaan ollut mainittu yhtään näytettä Naantalista.

No tulinpa sitten kysyneeksi, että minkälaiset tapetit siellä museossa nyt on. Jos nykyiset tapetit on tehty vanhojen pohjalta, niin ehkä niistä voisi tunnistaa talletettuja näytteitä. Naantalista tuli vastauspostina 1980-luvun korjauksen yhteydessä otettuja kuvia esiin tulleista tapeteista. Bingo! Ainakin kaksi tapettia oli oikein tuttuja. Ne kaksi, jotka kirjassa Kukkien lumoa, sivulla 144 on väitetty Iso-Heikkilän kartanosta talteen otetuiksi!

Varsinais-Suomen maakuntamuseo toimii Turun museokeskuksessa, joka tänä vuonna täyttää 138 vuotta. Vasta 1980-luvulla museon toimisto ja varastot siirtyivät Kalastajankadulle sijaittuaan sitä ennen monessa paikassa eri puolilla kaupunkia. Niinpä sitä aina toisinaan sattuu, että joku tulee jonkun laatikon tai paketin kanssa ja sanoo esimerkiksi, että ”Linnasta lähettivät tällaisen”. Niin ne tulivat nämäkin tapetit Kalastajankadulle: viisi pahville kiinnitettyä tapettia ja yksi tapetin mallipiirros värimalleineen. Yhdessä niistä oli selkeä tieto: Iso-Heikkilän kartano ja pohjapiirros, josta kävi ilmi, mistä huoneesta kyseinen tapetin mallipiirros oli tehty. Museo oli dokumentoinut Iso-Heikkilän kartanon ennen purkua vuonna1955. Turun kaupungin historiallisen museon vuosikirjassa 1960-1961 julkaistiin Irja Sahlbergin artikkeli ’Iso-Heikkilä kuninkaankartanona ja virkatalona’. Artikkeli kertoo kartanon historiasta, mutta myös purkutyön yhteydessä tehdystä dokumentoinnista. Sahlberg on maininnut tekstissä, että tapettinäytteitä on otettu, mutta ei kerro sen tarkemmin niistä. Ja niinpä tämän yhden nimetyn tapettimallin mukaan tuli sitten tehtyä oletus, että koko nippu on samasta paikasta.

Epäilys yllä mainittujen tapettien alkuperästä heräsi kyllä jo pari vuotta kirjan julkaisun jälkeen, kun huoneeseeni ilmestyi arkistolaatikko, jossa oli sekä Iso-Heikkilän että Åvikin purkudokumentoinnin yhteydessä tehty rakennushistoriallinen tutkimus tapettinäytteineen. Iso-Heikkilän tapettinäytteistä ei nimittäin löytynyt aiemmin mainituissa viidessä tapettinäytteessä olleitten tapettien kaltaisia tapetteja.

Mitä opimme tästä? Jokaiseen lippuun ja lappuun ja näytteeseen pitää selvästi kirjoittaa, mistä se on peräisin. Ei riitä pelkkä huonenumero, ”huone 105”, pitää lukea myös mikä rakennus ja myös mikä paikkakunta!

Se, että tämä viiden pahville liimatun näytteen tapettinippu tuli linnasta Kalastajalle juontunee siitä, että näiden tapettien mukaan on tehty Turun linnan esilinnan tyylihuoneisiin tapetteja. Tapetit on tehty 1980-90-luvulla, mutta näytteet ovat jääneet linnaan. Tästä opimme sen, että ei pidä jättää mitään mihinkään tilapäiseen paikkaan, koska mitä pidempään tavarat jäävät ”matkalle” sitä vaikeampi niitä on jälkikäteen ”löytää” ja sijoittaa sinne, minne ne kuuluvat! Tämä pätee muuten ihan kotioloissakin!

tiistai 7. toukokuuta 2019

Katoava hotelli tallentui kuviin

Hamburger Börsin v. 1979 valmistunut hotellirakennus on pian muisto vain. Tältä Kauppatorin tienoo näytti kesällä 2018 ennen torin arkeologisten kaivausten alkamista. Kesällä 2019 purettava rakennus on kuvassa oikealla.
Kuva: Turun museokeskus/Ville Mäkilä
Turun ydinkeskustan katukuvaan vuodesta 1979 lähtien kuulunut Hamburger Börsin rakennus puretaan näillä näkymin kesän 2019 aikana. Tilalle nousee uusi hotellirakennus arviolta parin vuoden kuluessa.

Turun museokeskuksen valokuvaajat ja tutkija kävivät huhtikuun lopulla valokuvaamassa vuonna 1979 valmistuneen rakennuksen sisätiloja ja ulkokuorta. Kuviin taltioituivat hotellin yleiset tilat huonekäytävineen, vastaanotto, ravintolat, kokoustilat, saunat sekä valikoima erilaisia hotellihuonetyyppejä. Samalla kuvattiin osia vanhemmasta, suojellusta Börsin hotellirakennuksesta, joka jää myllerryksessä paikoilleen. Kuvat tallennetaan Museokeskuksen valokuva-arkistoon.

Myös Börsin pöheikkönä tunnettu puistoalue muuttuu uuden hotellin myötä.
Kuva: TMK/Viivi Vuorinen

Vanha Börsin hotellirakennus on suojeltu.
Kuva: TMK/Viivi Vuorinen


Hotelli Hamburger Börsin pääsisäänkäynti toivottaa vieraat tervetulleiksi vielä toukokuun 26. päivään asti.
Kuva: TMK/Viivi Vuorinen
Lisäksi hotellin ylimpien kerrosten parvekkeilta kuvatut näkymät kertovat jatkossa jälkipolville, miltä kaupungin keskustassa näytti keväällä 2019, kun toriparkin rakennustyöt olivat meneillään ja tavaratalo Wiklundin kattoterassiravintola oli juuri valmistumassa.


Toriparkin rakennustyömaa huhtikuun 2019 lopulla Hamburger Börsin parvekkeelta nähtynä.
Kuva: TMK/Viivi Vuorinen
Hotellin seitsemännen kerroksen sviitin parvekkeelta avautui näköala Tuomiokirkon suuntaan.
Kuva: TMK/Viivi Vuorinen
Nyt purettava hotellirakennus nousi 1970-luvulla Kauppiaskadun ja Eerikinkadun kulmaan suuren kohun saattelemana. Sen tieltä oli voimakkaasta vastustuksesta huolimatta purettu Hamburger Börsin vuonna 1909 valmistunut, Frithiof Strandellin suunnittelema jugendrakennus.


Nyt purettavan hotellin tieltä joutui aikoinaan väistymään kuvassa oleva, v. 1909 valmistunut rakennus. Kuva on otettu 1970-luvulla.
Kuva: TMK/Kalervo Valli

Frithiof Strandellin suunnitteleman rakennuksen purkaminen talvella 1976-1977 synnytti suuren kohun.
Kuva: TMK/Kalervo Valli


maanantai 11. maaliskuuta 2019

Konstskatter i våra medeltida kyrkor

Det regionala museiarbetet i Egentliga Finland är särskilt givande, bl.a. för att man i detta landskap kan finna mycket värdefulla och gamla skatter även på oväntade ställen.

 

Interiören i Rimito kyrka
Det finns gott om medeltida stenkyrkor i sydvästra Finland, och det är inte alls ovanligt att de i sig gömmer många slags konstskatter från äldre tid. Särskilt betydelsefulla är de medeltida träskulpturerna, som oftast föreställer Kristus, jungfru Maria, en ärkeängel eller ett helgon. En betydlig del av dessa skulpturer har i tiderna samlats till Nationalmuseum och en betydlig samling finns även på Åbo museicentral. Men det är inte lika väl känt, att en stor del av dessa medeltida konsverk fortfarande finns ute i bygderna. Många församlingar sköter också väl om sina skulpturer och håller dem utställda, även om de inte har någon egentlig funktion i den lutherska trosutövningen.

I början av mars åkte vi ut med doktorand Katri Vuola, som forskar i medeltida träskulptur, för att granska skulpturerna i ett par av regionens gamla kyrkor.

Vårt första besöksmål var Rusko kyrka. Där bevaras två kulörta medeltida krucifix. Den synliga färgsättningen har ändå tillkommit vid ett senare skede. Av Katri Vuola fick vi bl.a. lära oss att korsen sällan målades bruna eller träfärgade på medeltiden, utan mer vanligen t.ex. gröna.  Korset på det mindre krucifixet hade skulpterats med utstickande grenstumpar, som ofta målats i rött och guld. På det större krucifixet kunde man vid noggrannare anblick se, att den korsfästes ögon klart skulperat för att vara öppna, emedan de senare ommålats som slutna. Vi fick även lära oss att man fäste oerhört mycket mer uppmärksamhet på det detaljrika målandet av Kristi blod under den katolska tiden än den protestantiska.


Andra objekt som fäste vår uppmärksamhet i Rusko kyrka var bl.a. de enorma gjutjärnskaminer som använts till att värma kyrkan (och vars skorstenar utmynnade på vinden!), samt en vigselrya från 1900-talets första hälft.


Efter Rusko riktade vi vår färd till Rimito. Rimito kyrka är lätt att känna igen tack vare sin unika takryttare. Kyrkan, som ligger invid en vacker havsvik, var tillägnad st.Jakob, sjöfararnas och pilgrimernas beskyddare.

Rimito kyrkas exterior.


 

Interiören i Rimito kyrka är imponerande. Kyrkorummet är enskeppigt, med mycket breda och höga valv. De rika väggmålningarna ökar på intrycket ytterligare: slingrande växtornamentik i valven och bibliska bildmotiv på väggarna.

Ett stort, målat krucifix hänger i taket ungefär vid sin ursprungliga plats, där kanske ett korskrank i tiderna delat kyrkorummet. Förutom krucifixet finns sammanlagt åtta medeltida träskulpturer utställda längs väggarna. Jag lyckas känna igen åtminstone den helige Anna, ett Pietá-motiv, st. Göran, samt kyrkans skyddhelgon sankt Jakob i två exemplar (och ytterligare ett tredje i altarskåpet). En av st. Jakobsskulpturerna är särskilt vackert skulpterad och färglagd. Skulpturen har vid något skede konserverats med rispapper, som sedan aldrig avlägsnats.


Det fanns även mycket annat intressant i kyrkan; i vapenhuset fann vi ett flertal begravningsvapen från 1600-talet, samt en medeltida dopfunt i kalksten. Väggarna är försedda med uppfostrande bildmotiv med djävlar (vapenhuset tjänade som allmogens ingång under medeltiden).

Kyrkoherde Petri Sirén var med och tog emot oss. Det blev snart uppenbart att man i denna församling verkligen har respekt och intresse för kyrkans kulturarv. Vi förde långa diskussioner bl.a. om kyrkobyggnadens datering och olika tolkningar av den. Jag måste säga att det är en sann glädje att se kulturarv som sköts väl om respekteras i sin ursprungliga omgivning, och även medge att det det är en lycka att inte alla medeltida konstskatter hamnat på de stora museerna.

Takdekorationer i valvet.

S:t Jakob

S:a Anna

Bildmotiv i vapenhuset.




Keskiaikaisten kirkkojen kätköissä




 
Rymättylän kirkko.
Alueellinen museotyö Varsinais-Suomessa on erittäin mielenkiintoista, mm. sen takia, että tästä maakunnasta löytyy runsaasti arvokasta kulttuuriperintöä melko yllättävistäkin paikoista, aina vanhojen maatilojen luhdeista ja vinteiltä kirkkojen sakasteihin.

Keskiaikaisia kivikirkkojahan näiltä seuduilta löytyy runsaasti ja moniin niistä kätkeytyy monenmoisia taideaarteita. Erityisen huomattavia ovat keskiaikaiset puuveistokset, jotka yleensä esittävät joko Kristusta, neitsyt Maariaa, arkkienkeleitä tai pyhimyksiä. Näitä veistoksiahan on aikanaan kerätty runsain mitoin Kansallismuseoon, ja myös erittäin mittava kokoelma Turun historialliseen museoon, eli nykyisin Turun museokeskukseen, mutta harvempi tietää että merkittävä määrä näitä veistoksia on yhä tuolla ulkona, kirkoissa. Moni seurakunta osaa myös pitää näistä keskiaikaisista taideaarteista hyvää huolta ja pitää niitä esillä, vaikka niillä ei luterilaisessa uskonnonharjoituksessa varsinaista kulttimerkitystä olekaan.

 

Kävimme maaliskuun alussa Helsingin yliopistossa keskiaikaisten veistosten valmistusta ja käyttöä tutkivan Katri Vuolan kanssa tarkistamassa parin varsinaissuomalaisen kirkon veistoskokoelmia. Usein tällaisilla kenttäkäynneillä löytää myös kaikenlaista muuta yllättävää.

 

Aluksi vuorossa oli Ruskon kirkko. Ruskon kirkossa säilytetään kahta keskiaikaista krusifiksia, molemmat maalattuja. Krusifiksien näkyvä maalipinta ja värimaailma ovat myöhäisempää perua, mutta ne ovat olleet maalattuja jo keskiajalla. Katri Vuolalta saimme oppia mm. että 1300-luvulla ristejä ei juuri koskaan maalattu ruskeiksi, vaan ne saattoivat olla esim. vihreitä. Pienempään krusifiksiin on ristin reunoille muotoiltu typistettyjä oksia, jotka ovat saattaneet olla punaisella tai kullalla viimeisteltyjä. Suuremman krusifiksin maalauspinnan myöhäisyyden saattoi päätellä mm. siitä, että ristiinnaulitun silmät oli maalattu ummistetuiksi. Keskiajalla hänelle olisi maalattu avoimet silmät. Tarkempi tarkastelu toikin esille, että silmät on muotoiltu todella pyöreiksi, niin että ne selvästi on tarkoitettu alun perin avoimiksi. Saimme kuulla myös Kristuksen veripisaroiden maalaamisen tarkkuudesta katolisella ajalla. Reformaation jälkeen Kristuksen veri maalattiin huomattavasti suurpiirteisemmin.

 

Muita mielenkiintoisia asioita Ruskon kirkossa ovat mm. kirkon lämmitykseen aikanaan käytetyt valtavat valurautakamiinat (joiden savujohdot johtivat vintille), sekä vihkimisissä käytetty vihkiryijy 1900-luvun alkupuolelta.

Pienempi Ruskon kirkon krusifikseista.

Rymättylän kirkko ulkoa.


 

Ruskon jälkeen suuntasimme Rymättylään. Rymättylän kirkko on helppo tunnistaa keskellä kattoa olevasta kattoratsastajasta. Merellisessä maisemassa sijaitseva Rymättylän kirkko on omistettu pyhälle Jaakolle, merimiesten ja pyhiinvaeltajien suojelijalle.


Rymättylän kirkon interiööri tekee vaikutuksen. Kirkko on yksilaivainen, mutta holvikaaret ovat todella laajat ja korkeat. Runsaat seinämaalaukset; kattoa pitkin kiemurtelevat kasviornamentit ja seinien kuva-aiheet tekevät siitä vielä vaikuttavamman.

Lähellä kuoria, suurin piirtein kohdalla missä on keskiajalla saattanut olla kirkkotilan jakava kuoriaita, roikkuu suurikokoinen maalattu krusifiksi. Sen lisäksi kirkon seinille on asetettu näkyviin peräti kahdeksan keskiaikaista veistosta. Näistä pystyn tunnistamaan ainakin pyhän Annan, Pietá-aiheen, pyhän Yrjön, sekä kirkon suojeluspyhimyksen pyhän Jaakon peräti kahtena kappaleena (ja lisäksi kolmannen osana alttarikaapin sommitelmaa). Yksi näistä on erityisen näyttävä ja kauniisti maalattu, kuten kirkon suojeluspyhimykselle on sopivaa. Veistosta on jossakin vaiheessa konservoitu riisipaperein, jotka ovat sitten jääneet paikoilleen.

Kirkosta löytyi paljon muutakin mielenkiintoista; kirkon asehuoneessa on useita 1600-luvun hautavaakunoita sekä kalkkikivinen kastemalja. Seinät on koristeltu opettavaisin paholaisaihein (asehuone toimi keskiajalla rahvaan sisäänkäyntinä).
Rymättylän kirkkoherra Petri Sirén oli mukana ottamassa meitä vastaan ja hänen kanssaan keskustellessa tuli nopeasti ilmi suuri arvostus ja kiinnostus kirkon kulttuuriperintöä kohtaan. Kävimme mm. pitkiä keskusteluja kirkon rakentamisen ajoitusten eri tulkinnoista. Näin hyvässä hoidossa olevaa kulttuuriperintöä onkin todellinen ilo tarkastella oikeassa ympäristössään eikä voi kuin ajatella että on onni että kaikkia keskiajan taideaarteita ei ole kerätty suuriin keskusmuseoihin.   


Koristemaalauksia holvissa.



Pyhä Jaakko.



Pyhä Anna.


Asehuoneen maalausaiheita.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...