tiistai 5. kesäkuuta 2018

Nahkurinverstas joen mutkassa

Kuva TMK/Sanna Kupila

Vähäjoen suulla, Koroisten niemeä vastapäätä on vanha asuinpaikka, jossa näkyy rakennuksia vuonna 1897 tehdyssä kartassa. Alueesta vuonna 1790 tehdyssä kartassa rakennuksia ei tähän kohtaan ole merkittynä.
C.H. Nordensvanin piirtämä kartta v. 1897
 Vuoden 1897 kartta liittyy Koroisten piispanlinnan tutkimuksiin. Tähän alueen karttaan on merkitty Koroistenniemen toiselle puolelle Wirusmäen tehdas, joka nyt selvityksissä on osoittaunut nahkurinverstaaksi, on sitä kutsuttu myös nahkurintehtaaksi. Ehkä yritys on ollut tavallista verstasta suurempi.
Juhani Rinteen kaivauksilta otettu kuva vuodelta 1900. Kuva Turun museokeskus
Koroistenniemen kaivausten yhteydessä vuonna 1900 otetussa valokuvassa näkyy joen rannalla  pitkän rakennuksen katto ja sitä pienempi selvästi ulkorakennus

Uusi Aura –niminen sanomalehti kirjoitti 4.2. 1899, että Nahkurimestari Johan Fredrik Nieminen on mennyt konkurssiin ja velkojia kutsutaan kokoukseen, jossa keskustellaan Virusmäen tilan maalla sijaitsevan verstashuoneen omistusoikeudesta. Saman vuoden 1899 syksyllä Kustaa Virusmäki tarjoaa ostettavaksi hyvässä kunnossa olevaa Nahkuritehdasta Virusmäen talon maalla. Vuotta aiemmin Maarian kunnallislautakunta oli puolestaan saanut piirilääkäriltä määräyksen, että kunnan tuli hankkia kunnallissairaala mielisairaiden ja vaivaiskassan vaivoiksi joutuneiden henkilöiden hoitamiseksi. Tämän kehotuksen seurauksena Maarian kunta osti Virusmäen maalla olleet "entisen karvari" Niemisen asuin- ja verstashuoneet ja kunnallislautakunta sisusti ne uuteen käyttöön. Piirimies A.J. Andersson johti tätä sairaalaa ja eräs naisihminen oli hoitajana.

11.1.1906 Uusi Aura -lehdessä oli myynti-ilmoitus: ”Maarian kunnan kulkutautisairaala, joka sijaitsee Virusmäen maalla Maarian joen suussa, on päätetty myydä kun se on vähemmän sopivassa paikassa. Se on entinen nahkurinverstas ja maksoi kunta siitä joku vuosi sitten 5000 mk.”

Paikka myytiin kesäkuussa 1906 maanviljelijä J. Kummerille. Vuonna 1908 sanomalehti taas kertoo, että parin suomalaisen ja venäläisten omistama kalansavustuslaitos on keväällä 1908 siirretty Rymättylästä Maarian joen suuhun. Nykyinen Vähäjoki tunnettiin aiemmin Maarian jokena. Paikka on mahdollisesti sama, mutta tarkkaa tietoa ei löytynyt. Tämä savustuslaitos paloi 24.2.1909.

Kuva TMK/Sanna Kupila
Paikka on lohkottu Virusmäen talosta omaksi tilakseen 1949. Oletettavasti tässä vaiheessa rakennettiin nykyinen asuinrakennus, joka edustaa tyyliltään 1950-lukua. Turun kaupunki on omistanut kiinteistön vuodesta 1961 lähtien ja asuinrakennus on ollut yksityisomistuksessa.

Sanna Kupila

perjantai 4. toukokuuta 2018

Sotilastorppien mäki



Isojakokarttojen yhteen liittäminen ja tietojen vieminen nykykartalle paljasti mielenkiintoisen kohteen Turun Orikedolla. Karttatyö oli museolla tehty jo 2006, mutta vasta kun kartoitin vanhoja kylätontteja, tuli tämä huomattua. Kävimme tätä paikkaa katsomassa Kaisa Lehtosen kanssa keväällä 2016 kun jatkoimme vanhojen kylätonttien kartoittamista.
Orikedon teollisuusalueen reunalla oleva mäki keväällä 2016, osoite on Silakatu 6.

Mäen ympärillä oli 1700-luvun lopulla kaikkiaan viisi sotilastorppaa. Kartassa torpat on merkitty turkoosilla. Kartan eteläosassa on sotilaiden peltoja. Vuosien 1763-1781 isojakokartat kertovat, että mäen eteläpuolella on ollut kolmen eri sotilaan pellot. Räntämäen, Haihun ja Metsämäen kylien yhteinen reservisotilaan pelto, vieressä Halisten ja Kähärin yhteisen sotilaan pelto ja näistä luoteeseen on ollut Saramäen Pukkilan rakuunan pelto.

Mielenkiintoiseksi asian tekeekin se, että kaikki torpat peltoineen on sijoitettu yhteen paikkaan. On muodostunut varsinainen sotilastorppien asuinalue.

Sotilastorppien mäki kuvattuna etelästä.

 Pellolla törötti kaksi rajakiveä, jotka selvästi ovat olleet kahden peltolohkon välisiä pyykkejä.


Rajapyykit linjassa pellolla
Torpat nimettynä kartalla. Yhden rajapyykin ohjeellinen sijainti esitetty punaisella ympyrällä.
Sotilaiden torpat puolestaan sijaitsivat mäen reunamilla, sen molemmin puolin. Torpista neljä oli usean kylän yhteisesti varustamia torppia. Mäen länsipuolella oli Pukkilan rakuunan torppa ja Halisten/Kähärin kylien yhdessä varustaman sotilaan torppa. Mäen koillisreunalla oli Räntämäen Räimän talon ja Haihun yksinäistalon sotilaan torppa ja tästä vielä hieman koilliseen Räntämäen Brusin ja Metsämäen yksinäistalon sotilaan torppa.

Mäestä hieman pohjoiseen, aivan Vanhan Tampereentien reunassa on vielä ollut Saramäen kylän Huilun talon rakuunatorppa.


Mäen reunalla vielä oleva mansardikattoinen rakennus sijaitsee samalla paikalla jossavanhan kartan mukaan on ollut myös Pukkilan rusthollin rakuunatorpan tontti.
Vanhassa kartassa näkyvät vielä mäkeä ympäröineet rakennukset. Haihun sotilastorppa, joka oli lohkottu omaksi Orihketo –nimiseksi tilaksi vuonna 1923, purettiin 2005. Samana vuonna purettiin myös mäen länsireunalla ollut torppa.


Orihketo, vanha asuinrakennus, joka purettiin 2005.

Mäen länsireunalla ollut pitkänurkkainen hirsirakennus, joka purettiin 2005



Alueella ei ole ollut suojelutavoitteita ja viimeisin muutos on tapahtunut vuoden 2017 aikana. Louhintaliike on ostanut koko tontin ja niin on mäkikin louhittu pois. Vanhat peltojen rajakivet ovat myös kadonneet.

Sanna Kupila
kuvat kirjoittajan

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Järvetön Järvistensaari



Järvistensaari on outo nimi saarelle, jossa ei ole järveä, ei pienen pientäkään lampea. Paremmin nimi tuntuisi kuvaavan läheistä Kakskerran saarta, joka on kartassa muodoltaan kuin litistetty munkkirinkilä, järvi keskellä reikänä!  Kakskerrankin nimeen järven arvellaan tosin kätkeytyvän, onhan saarella ikään kuin kaksinkertainen rantaviiva ja saarelle noustaessa tullaan rantaan ”kaks kertaa”.

Viime syksyisen saarten inventointiprojektimme jälkitöiden myötä sain kuulla Järvistensaaren nimestä teorian, jolla vaikuttaa olevan vinha perä. Saarella vakituisesti asuva henkilö tiesi kertoa, että koillispään Järvisten tilan pelto on kuivatettu järvestä johtamalla vedet kalliokannaksen läpi puhkaistuun ojaan ja siitä mereen. Kalliokannas räjäytettiin ja tilalla on nyt betonista valettu silta. Jo räjäytysmetodista ja betonimateriaalista voi  arvata tämän tapahtuneen 1900-luvun alkupuoliskolla tai puolenvälin tienoilla.

Pohjana kuvankaappaus Turun karttapalvelusta
Betonisilta paikallistuu epäilemättä yllä olevaan kuvaan merkittyyn kohtaan, jossa oja viettää kohti  merta kalliokumpareiden välitse. Tiedän askeltaneeni puolijuoksua elokuisena inventointipäivänä juuri tuosta. Kiireeni kostautui, sillä en tullut valokuvanneeksi siltaa saaren historiaan liittyvänä arvokkaana rakenteena.

Järvisten tilan peltoa on kuitenkin käytetty jo ennen tuota viimeisintä kuivatustoimenpidettä. Isojakokartassa vuodelta 1786 alue näkyy mukavan kokoisena niittynä. Kartan tekstin mukaan Maarian pappila oli juuri hankkinut niityn ja koko saaren koilliskulman omistukseensa vaihtokaupalla; aiemmin palsta oli kuulunut Satavan Kaivoisten kylälle. Vaihtokaupan seurauksena Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä omistaa tänäkin päivänä maita ja rakennuksia Järvistensaaren pohjoisrannalla.
 
Kansallisarkiston digitaaliarkisto, ote Satavan Nikkilän isojakokartasta vuodelta 1786
Vuoden 1810 tienoilla pappila perusti Järvistensaaren palstalleen torpan, ja saaren koilliskulma tuli  tunnetuksi torpassa asuneiden suutarin ja sepän tarjoamista palveluksista. Pelkällä käsityöllä ei kuitenkaan eletty, vaan maatalouttakin tarvittiin, ja niittyä lienee raivattu jo tuolloin pelloksi. Suutari jättäytyi pois tästä ”käsityöläiskombosta” noin vuonna 1851, mutta seppää tarvitsevat soutivat saarelle 1800-luvun lopulle saakka. Torppa tunnettiin sepäntorppana vielä ainakin ensimmäisen maailmansodan aikoina.

Vuonna 1926 torpan silloinen asukas lunasti maan ja rakennukset omakseen, ja syntyi pienviljelytila, jolla vielä 1960-luvulla pidettiin kahta lehmää. Alla olevan kuvan kaksi lähes identtistä karttaa  vuosilta 1906 ja 1926 näyttävät, että itsenäistyneen maatilan rakennukset periytyivät torppariajalta. 
 
Kansallisarkiston digitaaliarkisto, Maarian Pappilan Järvistön palstan uusjakokartta 1906 (vas.) ja Järvisten tilan lohkomiskartta 1926
Vanhakantaisen maatalouden aikaan ennen heinän viljelyä pellossa karjan tarvitsema rehu koottiin erilaisilta luonnonniityiltä. Niityt olivat  siis varsin haluttua arvokasta omaisuutta. Ne olivat usein kosteapohjaisia, heinittyneitä ja kaisloittuneita maita, joille puut eivät olleet vielä juurtuneet. Järvisten torpan pelto on vielä joitakin satoja vuosia sitten ollut flada eli merestä vähitellen erottuva ja makeavetiseksi muutuva vesiallas. Tältä lahti on näyttänyt kolmen metrin korkeuskäyrän mukaan, siis merenpinnan ollessa kolme metriä nykyasoa ylempänä:
 
Pohjana kuvankaappaus Turun karttapalvelusta
Kun Satavan saaren keskiaikaiset kylät valtasivat muutoin metsäisen Järvistensaaren käyttöönsä, ”järvi” eli maatuva ja kaislikkoinen flada oli saaren huomattavin ja tunnusomaisin piirre – ja siitä siis nimi. Ajatelkaa, miten kaukaisia asioita nimistö kuljettaa mukanaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...