Palautetta Turun museokeskukselle

Turun kaupungin palautepalvelu laajeni viikko sitten koskemaan myös museotointa. Turun museokeskus löytyy valikosta kohdan Kirjasto ja kulttuuri alta.

Palautteen aiheeksi voi valita monenlaisia museon toimintoja. Kulttuuriperintöyksikön piiriin näistä kuuluvat Arkeologiset tutkimukset, Kulttuurihistoriallinen kokoelma sekä Kulttuuriympäristö.

Palautteen kirjoittamisen jälkeen sen luonne valitaan alasvetovalikosta.

Lisäämällä yhteystiedot voi vastauksen saada yksityisesti. Sen julkistaminen pitää erikseen sallia rastimalla.

Nähtäväksi jää miten kaupunkilaiset tämän palvelun käyttöönsä omaksuvat.

Käsityömuseo Miila avautui

Uuden museon avajaiset on nykyään harvinainen tapahtuma, mutta Paimiossa sellaisia vietettiin viime viikolla, kun Käsityömuseo Miila avautui yleisölle. Hankkeen taustalla oli Paimion kaupungin muutama vuosi sitten saama 1,3 miljoonan euron testamenttilahjoitus halikkolaiselta Lyyli Tuomolalta. Lahjoituksen ehtona oli että omaisuudella oli perustettava käsityömuseo, ja sen Paimio toeteutti perustamansa Lyyli Tuomolan säätiön kautta.

Turun museokeskus toimii myös Varsinais-Suomen maakuntamuseona, joten sille lankesi luonnostaan rooli uuden museon synnyssä. Asiantuntijoina meiltä olivat mukana pitkän uran aluemuseotutkijana tehnyt Eeva Mikola sekä tekstiilikonservaattori Tanja Huikuri.

Käsityomuseo Miilan kotisivut.

Museokeskus Turun Taide- ja Antiikkimessuilla

Viikonloppuna on jälleen jokakeväiset Artukaisten messukeskuksen Taide- ja Antiikkimessut monine oheistapahtumineen, ja paikalla on myös Turun museokeskus. Näyttelyrakennusyksikön Seppo ja Mika pystyttivät tänään osastomme, ja Sanna, Eija ja minä asettelimme tavarat paikoilleen.

Messuihin kuuluu myös nukkekotitapahtuma, joten mekin toimme esille nukkekotien kalusteita, todellista miniatyyrikäsityötaidetta.

Myyntiin tulee kirjoja ja jakoon esitteitä.

Myynnissä on myös erilaisia pahvista koottavia rekennuksia, tässä vain osa.

Ja sitten siellä on se arvuuteltava esine... Mutta sen näette kun paikalle tulette. Meillä urakka valmistui tänään jo puoliltapäivin.

Alla osastomme ohjelma, nähdään messuilla! 

Museokeskuksen osastolla sekä Messukeskuksen A-hallin ohjelmalavalla on luvassa mielenkiintoista ohjelmaa viikonlopun aikana. Osastolla on myös mahdollisuus keskustella kulttuuriperinnön vaalimiseen liittyvistä asioista museon rakennustutkijoiden kanssa.

Lauantaina 22.3. klo 11–14 osastolla on tavattavissa Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin kirjan kirjoittaja, arkkitehti ja historian tutkija Panu Savolainen.

Sunnuntaina 23.3. klo 13–14 osastolla on tavattavissa Metsästys Suomessa julkaisun toimittanut ja Turun museokeskuksen aseasiantuntija, tutkija Kari Hintsala.

Lauantaina 22.3. ja sunnuntaina 23.2. klo 14 ohjelmalavalla Turun museokeskuksen rakennustutkija Eija Suna kertoo tapettien historiasta aiheenaan Käsintehdyistä tapeteista teollisiin. Miten tapetit ovat aikojen kuluessa muuttuneet niin teknisesti kuin tyylillisestikin? Luentoon liittyy runsas kuvamateriaali, joka pohjautuu maakuntamuseon tapettikokoelmaan.

Museokeskuksen osastolla ovat myynnissä myös museon uusimmat julkaisut Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin sekä Rakkaudesta rakennuksiin ja muita mielenkiintoisia julkaisuja edullisin messuhinnoin. Myös vuoden 2013 yhtenä kauneimpana kirjana palkittu Metsästys Suomessa on mahdollista hankkia museokeskuksen osastolta.

Maarian pappilan puutarha 1906

Turun museokeskuksen arkistosta löytyy 27 x 35 cm kokoinen käsin piirretty ja väritetty kartta Maarian kirkon pappilasta vuodelta 1906 (MCMVI). Otsikko kertoo sen olevan "rouva ruustinnan omenakartta" (Fru Prostinnans Äppel-Karta), jossa omenapuiden (tähtimäinen kuvio) lisäksi kuvataan marjapensaiden sijainti. Aivan oikeasssa reunassa kasvoi myös virnaa "Kaarlon pienelle hevoselle".

Pappilan isäntänä oli tuolloin Ivar Markus Tallgren (1850-1936), joka tuli Maarian kirkkoherraksi vuonna 1887 ja hoiti virkaa kuolemaansa asti, lähes viisi vuosikymmentä. Puutarhaa emännöi hänen puolisonsa Jenny Maria (os. Montin, 1852-1931), joka tuli tunnetuksi asialleen omistautuneena paikallishistorian ja arkeologian harrastajana ja jonka keräilemiä esineitä on päätynyt myös museomme kokoelmiin. Ruustinnan ansioksi on niinikään laskettu Koroisten Turun ja Pyhän Olavin dominikaaniluostarin raunioiden löytyminen.

Perheen lapsista tuli kulttuurivaikuttajia. Aarne Mikaelista (1885-1945) tuli arkeologi, joka toimi professorina Helsingissä ja Tartossa. Oiva (1878-1941) oli hänkin professori, ja kirjailija Tyyni Tuulion puoliso. Kaarlo (1879-1932), jonka hevosen virnapellon kartasta tunnistimme, lähti kirkolliselle uralle. Anna-Mariasta (1886-1949) tuli kirjallisuuden tuntija ja kriitikko. Aili (1883-1965) suoritti kuvataideopintoja, oli lyhyen aikaa naimisissa taiteilija Teodor Schalinin kanssa, mutta erosi ja palasi lopulta Maariaan huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan. Hän myös lahjoitti tämän kartan Turun kaupungin historiallisen museon kokoelmiin vuonna 1938.

Kartan takana on vesiväripiirros puutarhan kulmalta ilman signeerausta. Onko se Ailin, hänen äitinsä vai jonkun muun perheenjäsenen tekemä?

Akvarellissa puutarhan kasvisto näyttää suorastaan niukalta, mutta samoihin aikoihin otetuissa valokuvissa vaikutelma on paljon rehevämpi.

Kuvassa Aili ja Anna-Maria Tallgren.

Valokuvat: Turun museokeskus / VSO:n kuvakokoelma

Saisiko olla Boxikahvia?

Turun ylioppilastalot rakennettiin vuosina 1952-60, ja niiden rahoittamiseksi myytiin 1950-luvulla mm. Boxikahvia.

Jälkimmäinen paketti mainitsee valmistuttajaksi Maamiesten Kauppa Osakeyhtiön. Paketit on valmistanut Turun Kivipaino Oy, ja niitä on painettu vuosina 1951 ja 1956.

Nuori mies ylioppilaslakki päässään siemailee kahvia puun oksalla - odottaessaan yo-talojen valmistumista? Mukana ovat myös yo-talojen profiili yhdistettynä tuomiokirkon torniin (!) sekä ylioppilaskunnan tunnus, siivekäs soihtu. Talojen rakennuttajana oli nimenomaan Turun yliopiston ylioppilaskunta, Turun ylioppilaskyläsäätiön haltuun talot siirtyivät 1966. Paketissa kerrotaan myös, että kyseessä on hyväntekeväisyyskahvi, jota myydään "valtioneuvoston hyväksymien huoltojärjestöjen lukuun", ja nimenomaan Turun ylioppilastalon hyväksi.

Käytetäänköhän enää koko opiskelijaboxi-sanaa, ja mistä se suomeen oikein tulikaan?

Kauppahallin kirjaimet

Rakennustutkijoiden talteen ottamat näytteet puretuista tai remontoitavista rakennuksista muodostavat oman kokoelmansa. Se karttui vähän aikaa sitten kun Sanna Kupila toimitti pöydälleni tämän laatikon.

Sanna kertoi heti mistä aakkosarvoituksessa oli kyse, joten sen kokoaminen valokuvaamista varten oli helppoa (käytävällä kulkeneiden kollegojen kanssa tosin tuli puheeksi miten hyvän pikkujoulunumeron niiden kokoamisesta olisi saanut).

Kyse on näistä Turun kauppahallin seinässä olleista metallikirjaimista. Niitä on ollut neljä settiä, joista yksi nyt päätyi Turun museokeskuksen kokoelmiin.

Samasta paikasta kuvattuna sama seinä näyttää nyt tältä.

Ainakin uudet kirjaimet näkyvät pimeässä paremmin. Teksti on leikattu metalliin ja valaistu takaapäin.

Edellinen kirjaimisto ehti olla paikallaan 1970-luvun lopun remontista alkaen.

Kaappi lahden taakse

Turun museokeskuksen kulttuurihistoriallisen kokoelman esineitä lainataan pääasiassa Etelä-Suomen ammatillisesti hoidettuihin museoihin. Tällä kertaa esine, vieläpä sangen suurikokoinen, lähti meren taakse Ruotsiin. Kyseessä oli tämä Erik Olofsson Bringin joskus 1600- ja 1700-lukujen taitteessa valmistama barokkikaappi hienoine viiniköynnöskoristeluineen.

Lainaajana oli Norrlannin maakuntamuseo Murberget, jonka ensi vuonna avautuvaan norrlantilaista huonekaluja esittelevään näyttelyyn se lähti. Ruotsalaiskollegat olivat liikkeellä pakettiautolla, joten kaappi oli purettu ja pakattu osiinsa, tosin esineen koon ja painon vuoksi niin olisi tehty joka tapauksessa.

Tarkan mittailun ja sovituksen jälkeen kaappi saatiin kuin saatiinkin kokonaan kyytiin ja matkalle kohti Härnosandia.

Esineen lainauskunto oli selvitetty ja lainaamisesta tehty esitys ja päätös museon normaalien proseduurien mukaan. Mutta hetkinen, yli 100-vuotias esine on lähdössä maan rajojen ulkopuolelle, eikä tarvittaisi maastavientilupa? Ei, sillä kulttuuriesineiden maastavientiä rajoittavan lain 5 §:ssä todetaan selkeästi:

Vientilupaa ei kuitenkaan tarvita, jos julkiseen kokoelmaan tai arkistoon kuuluva esine, evankelis-luterilaiselle kirkolle tai ortodoksiselle kirkkokunnalle taikka niiden seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle kuuluva esine viedään maasta lainaksi näyttelyyn, konservoitavaksi tai tieteellistä tutkimusta varten ja se palautetaan Suomeen.

Tapetit vaihtoon Turun linnassa

Yksi Turun museokeskuksen kulttuuriperintöyksikön keskeisistä osa-alueista on kulttuurihistoriallinen kokoelmatoiminta. Sitä tehdään tiiviissä yhteistyössä konservointiyksikön työntekijöiden kanssa, niin tässäkin tapauksessa kun Turun linnan juhlakerroksen seinävaate vaihdettiin toiseen.

Kyseessä olivat kaksi aikoinaan saman tekstiilin muodostaneet, mutta myöhemmin kahtia jaettua Brysselin tapettia. Siirtoa varten ne piti ensin kääriä sijaintipaikassaan tilapäiseen rullaan, tekijöinä konservaattorit Maarit Hirvilammi (vasemmalla) ja Jaana Seppälä.

Konservaattorit eivät edellisessä kuvassa suinkaan kyyki lattialla vaan ryijylaatikoston päällä. Sieltä tekstiilirulla nostettiin alas ja kannettiin väljemmille vesille varaston "aulatilaan" ja levitettiin etukäteen valmistellulle alustalle.

Tekstiilit asetettiin vierekkäin ja rullattiin kuljetusta varten suuremmalle rullalle.

Lopuksi ruuvattiin päihin kiinni telineet, ja setti oli valmiina siirtoa varten.

Tämä kaikki perjantai-iltapäivällä. Nyt hypätään seuraavaan maanantaihin. Turun linna on silloin, useiden museoiden tapaan, kiinni, ja ajankohta on sopiva näyttelytiloissa työskentelyyn. Ensin oli poistettava lepovuoroon menevä tekstiili, ranskalainen kuvakudos 1700-luvulta (Turun linnan juhlakerroksen seinätekstiileistä yleisesti on kerrottu toisaalla). Tässä sitä suunnittelemassa museomestari Tony Saari ja konservaattori Tanja Huikuri.

Turun linnan juhlakerrokseen kuuluvan Kuningattaren salin huonekorkeus edellyttää varsin korkealle kapuamista. Tikkailla Tonyn lisäksi näyttelypuuseppä Rauno Neuvo.

Ja tässä lopputulos.

Seinätekstiilit on ostettu vuonna 1966 lontoolaisesta V. & C. Sternbergin antiikkiliikkeestä, mutta kokoelmiin ne luetteloitiin vasta 1969. Molemmat tekstiilit ovat kooltaan 229 x 112 cm ja ne ovat alunperin muodostaneet suuren, Mooseksen elämää kuvaavan tapetin keskiosan. Toiseen tekstiileistä on kudottu kutojan ja kaupungin merkki siniseen reunukseen. Brysselin merkki otettiin käyttöön ammattikunnan päätöksellä jo vuonna 1528, mutta muutkin kuin brysseliläiset kutojat käyttivät luvatta tätä "brändiä".

Alkuperäisessä luetteloinnissa kutojaksi tulkittiin merkin perusteella Joos van Herseeles (1589 - n. 1620), mutta uudemman itävaltalaisen lähteen mukaan tekijä olisi Jan van den Hecke (k. 1633/34). Seinävaate on halkaistu 1862 tai sen jälkeen, sillä siinä on käytetty lankaa jonka väriaine, eräs happoväri, tuli käyttöön vasta ko. vuonna.

Seinävaatteet konservoitiin Vantaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen (nyk. Metropolia)  konservointiosaston oppilastyönä 1989. Tuolloin se ripustettiin Kuningattarensaliin, mutta on sen jälkeen ollut "lepäämässä" pimeässä ja viileässä kuten tekstiilien osalta tarpeen on. Nyt tämä käsityötaidon näyte on jälleen esillä, niin museokävijöille kuin juhlakerroksessa järjestettävien moninaisten juhlien ja tapahtumien yleisölle.

Solveig Mickels: Turun linnan Mooses-tapetit, niiden historia ja konservointi. Turun museotiedote 3/1995.

Pelien parissa

Turun museokeskuksen kulttuurihistoriallisia kokoelmia on yleisön nähtävillä Turun linnassa, Luostarinmäen käsityöläismuseossa sekä Apteekkimuseossa ja Qwenselin talossa. Lisäksi huomattava osa kokoelmista on esillä verkossa, vielä nyt Museot Onlinessa mutta pian Finnassa.

Aivan saavuttamattomissa ei ole vielä digitoimatonkaan esineistö. Opinnäytetöitä ja muuta tutkimusta varten, ts. perustelluista syistä, museon kokoelmiin pääsee tutustumaan kokoelmatoiminnasta vastaavien tutkijoiden kanssa sovittuna ajankohtana. Näin oli tilanne viime viikolla, kun väitöskirjaansa lautapelien kuvamaailmasta tekevä FM Henna Ylänen tuli käymään läpi (valitettavasti vain suht pientä) historiallisten lautapelien kokoelmaamme.

Joitakin kokoelman pelejä (mm. kahdessakin kuvassa laatikosta kurkistava Motti-peli) oli esillä vuosien 2012-13 Pelien maailmoissa -näyttelyssä. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kuvasin pari muuta peliä.

Maamme -pelissä on autonomian ajan kartta: Karjala ja Salla ovat mukana, Petsamo ei. Mielenkiintoista kyllä reitti ei ulotu paljon Torniota pohjoisemmas, eikö Lapissa ollut mitään kiinnostavaa?

Kilpa-ajo-peliä oli Turun kivipaino tuottanut ainakin kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi.

Vanhat pelit ovat lapsipuolen asemaan jäänyttä populaarikulttuuria, joka todellakin ansaitsee lisää tutkimusta.