Tapetit vaihtoon Turun linnassa

Yksi Turun museokeskuksen kulttuuriperintöyksikön keskeisistä osa-alueista on kulttuurihistoriallinen kokoelmatoiminta. Sitä tehdään tiiviissä yhteistyössä konservointiyksikön työntekijöiden kanssa, niin tässäkin tapauksessa kun Turun linnan juhlakerroksen seinävaate vaihdettiin toiseen.

Kyseessä olivat kaksi aikoinaan saman tekstiilin muodostaneet, mutta myöhemmin kahtia jaettua Brysselin tapettia. Siirtoa varten ne piti ensin kääriä sijaintipaikassaan tilapäiseen rullaan, tekijöinä konservaattorit Maarit Hirvilammi (vasemmalla) ja Jaana Seppälä.

Konservaattorit eivät edellisessä kuvassa suinkaan kyyki lattialla vaan ryijylaatikoston päällä. Sieltä tekstiilirulla nostettiin alas ja kannettiin väljemmille vesille varaston "aulatilaan" ja levitettiin etukäteen valmistellulle alustalle.

Tekstiilit asetettiin vierekkäin ja rullattiin kuljetusta varten suuremmalle rullalle.

Lopuksi ruuvattiin päihin kiinni telineet, ja setti oli valmiina siirtoa varten.

Tämä kaikki perjantai-iltapäivällä. Nyt hypätään seuraavaan maanantaihin. Turun linna on silloin, useiden museoiden tapaan, kiinni, ja ajankohta on sopiva näyttelytiloissa työskentelyyn. Ensin oli poistettava lepovuoroon menevä tekstiili, ranskalainen kuvakudos 1700-luvulta (Turun linnan juhlakerroksen seinätekstiileistä yleisesti on kerrottu toisaalla). Tässä sitä suunnittelemassa museomestari Tony Saari ja konservaattori Tanja Huikuri.

Turun linnan juhlakerrokseen kuuluvan Kuningattaren salin huonekorkeus edellyttää varsin korkealle kapuamista. Tikkailla Tonyn lisäksi näyttelypuuseppä Rauno Neuvo.

Ja tässä lopputulos.

Seinätekstiilit on ostettu vuonna 1966 lontoolaisesta V. & C. Sternbergin antiikkiliikkeestä, mutta kokoelmiin ne luetteloitiin vasta 1969. Molemmat tekstiilit ovat kooltaan 229 x 112 cm ja ne ovat alunperin muodostaneet suuren, Mooseksen elämää kuvaavan tapetin keskiosan. Toiseen tekstiileistä on kudottu kutojan ja kaupungin merkki siniseen reunukseen. Brysselin merkki otettiin käyttöön ammattikunnan päätöksellä jo vuonna 1528, mutta muutkin kuin brysseliläiset kutojat käyttivät luvatta tätä "brändiä".

Alkuperäisessä luetteloinnissa kutojaksi tulkittiin merkin perusteella Joos van Herseeles (1589 - n. 1620), mutta uudemman itävaltalaisen lähteen mukaan tekijä olisi Jan van den Hecke (k. 1633/34). Seinävaate on halkaistu 1862 tai sen jälkeen, sillä siinä on käytetty lankaa jonka väriaine, eräs happoväri, tuli käyttöön vasta ko. vuonna.

Seinävaatteet konservoitiin Vantaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen (nyk. Metropolia)  konservointiosaston oppilastyönä 1989. Tuolloin se ripustettiin Kuningattarensaliin, mutta on sen jälkeen ollut "lepäämässä" pimeässä ja viileässä kuten tekstiilien osalta tarpeen on. Nyt tämä käsityötaidon näyte on jälleen esillä, niin museokävijöille kuin juhlakerroksessa järjestettävien moninaisten juhlien ja tapahtumien yleisölle.

Solveig Mickels: Turun linnan Mooses-tapetit, niiden historia ja konservointi. Turun museotiedote 3/1995.