Turku 790 vuotta? Vuodet 1230–1300 ennen kaupungin syntyä (virtuaalinäyttelyn osa 1)

Tasan kaksi vuotta sitten, juuri ennen korona-aikaa, Brinkkalan galleriassa päättyi kaupunkiarkeologinen näyttely, jossa esiteltiin Turun Katedralskolanin peruskorjauksen yhteydessä tehtyjen arkeologisten tutkimusten (2014–2015) tuloksia. Näytteillä oli esinelöytöjä, luita ja kasvijäänteitä. Kävijöitä kertyi yli 5000.  

Kaupungin 790-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pystytetyn näyttelyn ajatuksena oli hiukan ravistella pinttyneitä käsityksiä ja tuoda Kattanin kautta esille tuoreimpia arkeologisia tulkintoja Turun kaupungin syntyyn, kasvuun ja suuriin muutoksiin liittyen. Mutta ihan kaikkea ei tuolloin voinut vielä paljastaa...

Jos et ehtinyt tutustua näyttelyyn, se on nyt mahdollista terveysturvallisesti omalta kotisohvalta käsin. Alkuperäisiä näyttelytekstejä on hiukan muokattu ja laajennettu, tuodaanpa esiin uutta tietoakin. Löytöjä pääset tarkastelemaan sekä niiden etu- että takapuolelta. Joitakin löytöjä on myös 3D-digitoitu. Niihin voit tutustua Sketchfabissä, jonne pääset blogin seuraavissa osissa julkaistavien linkkien kautta. Blogissa julkaistavat esinekuvat on ottanut Noora Kivisalo. 

Tässä osassa tutustutaan 1200-luvun Koroisiin ja Turun kaupunkia edeltäneeseen asutukseen. Seuraavalle vuosisadalle siirrytään noin kuukauden kuluttua. Postauksen lopusta löytyvät tiedot näyttelyn tekijöistä, yhteistyökumppaneista ja käytetyistä lähteistä. 

Turku 790 vuotta?

Tammikuun 23. päivänä vuonna 2019 Turun kaupunki täytti 790 vuotta. Laskenta aloitetaan paavin kirjeestä vuodelta 1229, jossa Suomen piispa sai luvan siirtää istuimensa sopivammalle paikalle (ad locum competenciorem). Arkeologisten tutkimusten perusteella 1200-luvulla nykyisen tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin ympäristössä oli kuitenkin vielä peltoa ja maaseutumaista asutusta. 

 Ei hätää! Turulla on silti ikää yli 700 vuotta.

Kuva 1. Punainen täppä osoittaa Brinkkalan galleriaa. Turun ruotsinkielisen lukion tilat sijaitsevat naapurikorttelissa Vanhan Suurtorin varressa. Koulun peruskorjauksen vuoksi korttelissa tehtiin arkeologisia tutkimuksia vuosina 2014–2015 (Turun museokeskus) ja 2017–2018 (Muuritutkimus Oy). Turun museokeskus kaivoi Luostarin Välikadun varren siipirakennuksen ja päärakennuksen alla sekä korttelin pihalla (vinoviivalla merkityt alueet). Muuritutkimus Oy jatkoi tutkimuksia liikuntasalin lattian alla, josta löytyi hyvin säilyneitä kivitalojen raunioita. Yleisö pääsi sittemmin tutustumaan niihin Turku goes underground pop up -museossa kesällä 2018. Tummalla rasterilla karttaan on merkitty Välikadulta jokirantaan johtaneiden poikkikatujen kiveykset. Karttapohja: Turun kaupunki / KYTO, kartta: Tanja Ratilainen / TMK.

 

Kuva 2. Oikealla asiakirjan reunassa Turun kaupungin vanhin tunnettu sinetti vuodelta 1309. Kuva: SDHK nr 2291, Ruotsin  valtionarkisto. 

1230–1300 Aika ennen kaupungin syntyä  

Kirkko asettuu Koroistenniemelle

Katolisen kirkon hallinnollinen keskus perustettiin 1230-luvulla Koroisteniemelle, Aura- ja Vähäjoen haaraan. Niemen keskelle rakennettiin kapeakuorinen puukirkko, joka toimi tuomiokirkkona kunnes piispanistuin siirrettiin nykyiselle paikalleen noin vuonna 1300. Puukirkko tuhoutui tulipalossa 1300-luvun puolivälissä, minkä jälkeen tilalle rakennettiin entistä suurempi puukirkko. Kivikirkon rakennushanke käynnistettiin niemellä viimeistään 1400-luvun alussa, mutta se jäi pahasti kesken rantapenkan romahdettua jokeen. Ennen 1300-lukua Koroisissa oli mahdollisesti myös esiurbaani kauppapaikka.  

Aurajoen puolella niemellä oli piispan asunto, joista ensimmäinen rakennettiin puusta, luultavasti samoihin aikoihin kuin ensimmäinen kirkkokin. 1200-luvun toisella puoliskolla, mutta viimeistään 1300-luvun alussa puurakennuksen paikalle tehtiin kivestä muurattu puolustustorni. Puolustustorni on yksi Suomen vanhimmista kivirakennuksista. Tornin viereen rakennettiin kaksikerroksinen, hirsinen asuinrakennus, jota lämmitettiin tiilistä muuratulla, varaavalla hypokaustiuunilla. Hirsilinna tuhoutui luultavasti tulipalossa ja 1300-luvun puolivälin jälkeen rantaan rakennettiin komea tiilitalo, piispan palatsi. Myös torni ja tiilitalo jäivät pois käytöstä rantapenkan sorruttua jokeen. 

Kuva 3. Koroistenniemi sijaitsee 1,8 km Vanhalta Suurtorilta koilliseen. Kuvassa rakennukset vuoden 1300 tienoilla (punaisella): kapeakuorinen puukirkko, kivitorni ja kaksikerroksinen hirsilinna. Niemi oli myös linnoitettu, mutta ei tiedetä missä vaiheessa kuiva vallihauta maavalleineen sen poikki rakennettiin. Osa nykyisestä vallista on kaivausten jälkeen tehty ennallistus. Vallin ulkopuolella oli piispan tila. Pintamalli: Kari Uotila / Muuritutkimus Oy, rakenteet: Tanja Ratilainen / TMK.

Kaupunkia edeltänyt asutus

Vielä 1200-luvulla nykyisen vanhan kaupungin sydämessä, tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin ympäristössä oli peltoja ja asutus oli maaseutumaista. Kaivauksissa löytyneiden vanhimpien puurakenteiden yhteydestä ei ole löydetty todisteita esimerkiksi kaduista. Esinelöytöjen perusteella asutus, maatila tai kylä, oli kuitenkin varakasta ja sillä oli 1200-luvun puolivälistä lähtien hyvät kauppayhteydet Itämeren piiriin. Kattanin tutkimuksissa saatujen luonnontieteellisten ajoitustulosten perusteella vanhimmat merkit kaupunkia edeltäneestä asutuksesta ajoituvat jopa 1100-luvun toiselta puoliskolta- 1200-luvun alkuun. 

Kaupunki perustettiin vuoden 1300 tienoilla. Sen taustalla oli todennäköisesti Ruotsin kruunun tarve lujittaa valtaansa Aurajokilaaksossa sekä Itämeren kaupan kasvu. 

Kuva 5. Katedraalikoulun päärakennuksen alta löytyneitä auranjälkiä. Kuva Heidi Martiskainen / TMK.

Kuva 4. Kyntöjäljistä löytyi hiiltyneitä, viljelyyn liittyvän yksivuotisen rikkakasvin siemeniä (Galeopsis). Radiohiilimenetelmä antoi 68,2 % todennäköisyydellä ajoitukseksi 1155-1215. Tunnistus ja valokuva: Mia Lempiäinen-Avci / Turun kasvimuseo. Ajoitustulos: Possnert 2017.

1200-luvulle ajoittuvia puurakenteiden jäännöksiä (1) on löydetty neljästä kohtaa Vanhan Suurtorin läheltä, eikä lainkaan tuomiokirkolta, jossa vanhimman asutuksen oletettiin sijainneen. Yksi 1200-luvun ajoitus on myös Aurajoen länsipuolelta (2). Sen sijaan auranviiltojälkiä (3) on todettu viidestä kohtaa tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin ympäristöstä. Karttapohja: Turun kaupunki / KYTO, kartta: Elina Saloranta ja Tanja Ratilainen / TMK.

VITRIINI 1 (kuvat alla) esineiden ajoitus löytöyhteyden perusteella 1250-1300 (ellei toisin mainita). Kaikki Katedraalikoulun 2014-2015 kaivauksilta. 

Paikallisesti valmistettua ns. talonpoikaista keramiikkaa, joka tehtiin ilman dreijaa. Ulkopinta. Sekoittuneesta 1300-luvun kontekstista. TMK23146KE536:014.

Sisäpinta. TMK23146KE536:014.

Dreijaamatonta paikallista keramiikkaa käytettiin Turussa vielä 1300-luvulla. Vasemmalla sisäpinta, oikealla ulkopinta. Kontekstin perusteella 1300-luvun alkupuoliskolta. TMK23146KE557:009.

 

Vanhempaa punasavikeramiikkaa, joka lasitettiin vain ulkopinnaltaan, valmistettiin 1200- ja 1300-luvuilla. Tuontia Itämeren piiristä. Ulkopinta. 

Vanhemmasta punasavesta tehtiin lähinnä kannuja ja patoja. Sisäpinta.

Lasittamatonta harmaasavikeramikeramiikkaa tuotiin Itämeren eteläpuolelta. Ulkopinta. TMK23146:KE093:004. 

Harmaasavesta valmistettiin patoja ja kannuja. Sisäpinta TMK23146:KE093:004.

Protokivisaviastioita alettiin valmistaa 1100-luvun jälkipuoliskolla, mutta pääasiassa niitä tehtiin 1200-luvulla. Suuri osa Turkuun päätyneistä astioista on valmistettu Rheinin alueella, Siegburgissa. Ulkopinta.  

Protokivisaviastiat olivat pääasiassa kannuja ja pikareita. Sisäpinta.

Sorvatun kannen tai korkin kappale, puuta.

Kynttilänpidike TMM23146:ME093:002

Veitsi, jossa hiukan kahvaa jäljellä. TMK23146:ME093:003

Veitsentupen koristeltu kärkiosa. Keskellä tupen selkä. TMK23146:NA093.001.

Näyttelyn ja blogin valmisteluun käytettyjä lähteitä: 

Berg, J. (toim.) 2014. Katedralskolan i Åbo. Rakennushistoriaselvitys. Turun museokeskuksen arkisto.

Grönros, J. 2004. Tiima, tiu, tynnyri: Miten ennen mitattiin. 2. uud. p. [Turku]: Turun maakunta-museo.

Haggrén, G., Mäesalu, A., Malm, M. & Kivijärvi, R. 1999. Skål! sirpaleita keskiajalta: Lasiastioita ja niiden käyttäjiä keskiajan Pohjois-Euroopassa: glaskärl och deras ägare i det medeltida Nor-deuropa = Cheers! fragments from the middle ages : glassvessels and their users in the Me-dieval North-Europe = Skål! glasskärvör [i.e. glasskärvor] från medeltiden. Turku: Aboa Vetus & Ars Nova.

Harjula, J. 2007. Turun keskiaikaisista veitsentupista ja miekanhuotrista. Teoksessa Kivijärvi, R., Pihlman, A., Rantanen, A. & Söderström, M. (toim.) 2007. Eurooppalainen Hansa: The Eu-ropean Hansa. Raportteja 21. Turku: Turun maakuntamuseo.

Harjula, J. et al. (toim.) 2018. Koroinen: Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys.

Heikniemi-Pääkkönen, H., et al. (toim.) 2002. Kortteli täynnä elämä – Turun Vanha Suurtori. Turun kulttuurikeskus: Turun maakuntamuseo. 

Immonen, V. 2009. Golden moments: Artefacts of precious metals as products of luxury con-sumption in Finland c. 1200–1600. I, Text. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura.

Immonen, V. 2009. Golden moments: Artefacts of precious metals as products of luxury con-sumption in Finland c. 1200–1600. II, Catalogue. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura.

Junnila, H. et al. 2001. Turun nimistö 2. Turun I—X kaupunginosien sekä Sataman kaupun-ginosan asemakaavallinen kehitys vuoden 1827 suurpalosta vuoteen 1999. Turun maakun-tamuseon monisteita 18.

Kostet, J. 1995. Cartographia Urbium Finnicarum. Suomen kaupunkien kaupunkikartografia 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys ry.

Kupila, S. et Söderström, M. 2011. Turun katuja ja toreja. Nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäi-vään. Turun museokeskuksen julkaisuja 53. Turun museokeskus.

Kurri, Kaarin. MIP – Museon informaatioportaali: Vanha Suurtori 1.

Lilius, H. et Kärki, P. (toim.) 2014.  Suomen kaupunkirakentamisen historia I. Helsinki: Suoma-laisen kirjallisuuden seura. 

Nikula, O. 1970. Turun kaupungin historia 1721–1809. Turku: Turun kaupunki.

Pihlman, Aki. 2010. Turun kaupungin muodostuminen ja kaupunkiasutuksen laajeneminen 1300-luvulla. Teoksessa Varhainen Turku. Toim. Marita Söderström. Raportteja 22, Turku: Tu-run museokeskus.

Pihlman, Aki, Saloranta, Elina Krappala Kim & Ratilainen Tanja (painossa) Turun kaupunkia vanhempi asutus ja kaupungin synty ̶  Tulkinta varhaisen keramiikka-aineiston ja luonnontie-teellisten ajoitustulosten perusteella. SKAS 2/2022.

Possnert, Göran 2017. Saloranta, E. 2018. Turku II, Katedraalikoulu, Kaupunkiarkeologinen kaivaus 2014–2015. Kaivauskertomuksen liite. Turun museokeskuksen arkisto. 

Ratilainen, T. et al. 2016. The medieval town of Turku: Its roots, founding and development till the 14th century. Teoksessa Claudia Kimminus-Schneider and Alfred Falk (toim.), Lübecker Kolloquium zur Stadarchäeologie im Hanseraum X: Vorbesiedlung, Gründung und Entwicklung, Verlag Schmidt-Römhild, Lübeck.

Saloranta, E. 2018. Turku II, Katedraalikoulu, Kaupunkiarkeologinen kaivaus 2014–2015. Kaivauskertomus. Turun museokeskuksen arkisto. 

Saloranta, E. 2019. Aurajoen rantojen rakentaminen kaupungin vanhalla ydinalueella ennen nykyisiä laitureita. Teoksessa Ratilainen, T. et Mustonen, R. (toim.) Pitkin poikin Aurajokea: Ar-keologisia tutkimuksia, Raportteja 23 [Turku]: Turun Museokeskus.

Seppänen, L. 2002. Todisteita Turun tuomiokirkon keskiaikaista maalauksista. Turun maakun-tamuseo, Åbo landskapsmuseum, Appelgren, K., Gräsbäck, B., Löflund, B., Myrsky, A. & Smeds, J. 2002. Aboa: Vuosikirja 65, 2001. [Turku]: Turun maakuntamuseo.

Seppänen, L. 2012. Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. Erityistar-kastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto. Väitöskirja, Turun yli-opisto, arkeologia. 

Seppänen, L. 2016. Turun kaupunkikuva ja reformaation jäljet. Teoksessa Heinonen, M., ja Räsänen, M., (toim.) Pohjoinen reformaatio, Turun historiallinen arkisto 68. Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies ja Turun historiallinen yhdistys.  

Wahlström, B. 2016. Katedralskolan i Åbo. Finlands skola.

Arkeologiset kaivaukset Katedraalikoulun alla

Katedraalikoulun kunnostamiseen liittyvät arkeologiset kaivaukset käynnistyivät loppukesästä. Kohde sijaitsee keskiaikaisen Turun ydinalueella, Suurtorin tuntumassa, Luostarin Välikadun ja Luostarin Jokikadun välissä. Nykyisen tontin luoteiskulmassa on sijainnut Pyhän Ursulan kiltatalo.

Katedraalikoululla on pitkät perinteet. Koulu on mahdollisesti aloittanut toimintansa samoihin aikoihin kuin tuomiokapitulikin perustettiin, 1270-luvulla. Asiakirjoissa vuonna 1326 ensi kerran mainittu katedraalikoulu sijaitsi 1400-luvulta lähtien osana tuomiokirkon ympärysmuuria nykyisen Akatemiantorin reunassa.  Vuonna 1640 perustettu Turun Akatemia muutti koulurakennukseen, ja katedraalikoulu siirrettiin uudisrakennukseen tuomiokirkon länsipuolelle.  Rakennus tuhoutui vuoden 1827 palossa, jonka jälkeen katedraalikoulu siirrettiin Raumalle, missä se toimi vuoteen 1830. Kyseisenä vuonna koulu muutettiin alkeiskoulun jatkokouluksi, kimnaasiksi ja siirrettiin Turkuun, vanhaan hovioikeuden taloon, jonka palosta säästyneet rakenteet ovat osana nykyistä koulukiinteistöä. Vuonna 1872 yhdistettiin yläalkeiskoulu ja kimnaasi, ja perustettiin Svenska klassiska lyceum i Åbo. Siihen liitettiin vuonna 1971 ruotsalainen tyttökoulu ja vuonna 1972 Svenska Samskolan. Samassa yhteydessä koulu otti vanhan nimen Katedralskolan i Åbo.

Kaupunkiarkeologiset kaivaukset tulivat paalutussuunnitelmien vuoksi ajankohtaisiksi vuonna 1912 rakennetun porrashuoneen ulkopuolella sekä vuonna 1955 rakennetun siipirakennuksen lattian alla. Kun porrashuoneen viereistä, pientä kaivantoa avattiin, voitiin pian havaita, että kohta oli aikaisempien kunnallisteknisten kaivantojen mylläämä. Kaivausten kesto supistui tältä osin kolmeen päivään, joiden aikana konekaivuun lisäksi kaivettiin arkeologisesti ja dokumentoitiin kaivannon pohjoiskulmassa ollut pieni nokare ehjää kulttuurikerrosta.

Varsinainen ongelmakenttä odotti lisäsiipirakennuksen alla. Rakennuksen betonilattia havaittiin koekairauksessa verraten massiiviseksi. Sen alla oli viisi betonista tukipalkkia ja täyttömaata. Palkit voitiin onneksi poistaa, koska ne olivat tukeneet ainoastaan lattiaa eivätkä seiniä. Täyttömaassa oli pistävä haju, joka lähti hiekan, laastinporon, tiilenpalojen ja kivien seassa näkyvistä mustista kokkareista. Täyttömaan poisto pysäytettiin, ja mustista kimpaleista otettiin näyte, joka lähetettiin analysoitavaksi. Tulos oli karu. Aine oli kivihiilitervaa eli kreosoottia, joka sisältää syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä. Täytöstä otettiin vielä lisänäytteet, joiden perusteella koko kerros oli pilaantunutta maata. Täyttökerrosta poistettaessa ja kulttuurikerroksen yläosaa kaivaessa tuli näin ollen suojautua asianmukaisesti.

Purkutyöntekijöiden ja arkeologien osalta se tarkoitti valkoisia, hupullisia kokohaalareita, jotka on valmistettu hiukkasilta suojaavasta materiaalista. Kasvot oli suojattava maskilla, johon ladattava puhallin toi kaasuilta ja hiukkasilta suojaavan suodattimen läpi hengitysilmaa. Kädet oli suojattava butyyli- tai neopreenikäsineillä. Suojavaatteet ja työjalkineet oli jätettävä kahvi- ja ruokataukojen ajaksi erilliseen tilaan. Niiden alla olevat työvaatteet oli vaihdettava seuraavassa tilassa ”taukovaatteisiin”. Taukotilassa käytettiin sisäkenkiä. Käsihygieniasta oli huolehdittava tarkkaan. Ymmärrettävästi tämä vaateruljanssi vei aikaa.

Kaivannossa työtoveria ei ensi vilkaisulla tunnistanut, koska kaikki olivat ”teletappipuvuissaan” samannäköisiä. Myös keskustelu oli kuulosuojainten ja kasvomaskin vuoksi vaikeaa, ja rajoittuikin enimmäkseen taukoihin.

Seuraava haaste syntyi kookkaista kivistä, jotka olivat kuuluneet vuoden 1827 palon jälkeen rakennettuun, nykyisen rakennuksen paikalla sijainneeseen ulkorakennukseen.  Kivet oli lattian purkamisen jälkeen jätettävä paikoilleen odottamaan arkeologista dokumentointia. Ne olivat sen verran massiivisia (läpimitta jopa metri pituussuunnassa), ettei niitä olisi purkutyössä käytetyllä puutarhakaivurilla pystynytkään siirtämään. Ne oli siis lohkottava pienempiin paloihin. Kivet osoittautuivat verraten sitkeiksi. Poranteriä, kiiloja sekä työtunteja on kulunut purkutyöntekijöiltä, ja kaikki kaivannossa työskentelevät ovat joutuneet käyttämään em. suojusten lisäksi myös kuulosuojaimia.

Palonjälkeisen perustuksen alapuolelta tuli esiin vanhempi rakennuksen perustus, tulisijan jäännökset sekä palanutta puulattiaa. Esinelöytöjä on tullut niukahkosti, etupäässä nauloja, joitakin metalliesineiden paloja, hieman keramiikkaa ja lasia.

Työntekijät voitiin vapauttaa suojavarustuksesta kaksi viikkoa sitten kun analyysitulokset näyttivät, etteivät kulttuurikerrokset enää olleet saastuneita. Toisaalta suodattimilla puhdistettu hengitysilma oli ainakin allekirjoittaneen mielestä hyvä uudistus. Moottoroitua hengitysmaskia hiukkassuodattimilla varustettuna voi suositella muihinkin sisätiloissa tapahtuviin kaivauksiin, kun ilmassa on pölyä.

Area 51 suunilleen syyskuun puolivälissä.

 

Nyt aletaan olla keskiajassa. Rakenteiden dokumentointia robottitakymetrillä 7.10.2014.

Tilanne 11.10.2014.

 

Ja sama tilanne 3D-pistepilvenä. Rakenteet skannattiin Turun yliopiston arkeologian oppiaineen Faro Focus 3D-laitteella.Ruutukaappaus T.R.

Teksti: Elina Saloranta ja Tanja Ratilainen
Kuvat: Elina Saloranta
Kuvatekstit: Tanja Ratilainen