keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Lähimmäinen-kirpputorilla tärkeintä on ihminen

Jotkut asiakkaat käyvät kirpputorilla etenkin tunnelman vuoksi.
Kuva: Turun museokeskus/Viivi Vuorinen
Vanhassa puutalossa Linnankadun ja Kauppiaskadun kulmassa Turussa on toiminut kirpputori vuosikymmenten ajan. Kirpputorin nimi on vuosien varrella vaihdellut, nykyisin se on nimeltään Lähimmäinen. Sen toiminnasta vastaa päihdetyötä tekevä yhdistys nimeltä Kristillinen Alkoholisti- ja Narkomaanityö, KAN ry.

Turun museokeskuksen tutkija kävi tänä syksynä valokuvaamassa kirpputorin tiloja ja haastattelemassa myymälävastaavaa. Dokumentointi toteutettiin osana museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkoston TAKOn ns. arkityöryhmän projektia, jonka teemana on kestävä kehitys.

Kuva: TMK/Viivi Vuorinen
Kauppatorin parkkitalotyömaan vuoksi Turun keskusta on siirtynyt torilta Linnankadun ja Aurajoen suuntaan, ja osa bussilinjoista kulkee Linnankadun alkupään kautta. Muutos on tuonut Lähimmäinen-kirpputorille uusia asiakkaita. Monet heistä eivät ole aiemmin tienneet, että talossa on kirpputori ja ovat vasta nyt huomanneet sen bussin ikkunasta tai muutoin samoilla kulmilla liikkuessaan.

Kuva: TMK/Viivi Vuorinen
Kirpputori on vanhastaan etenkin opiskelijoiden, turistien ja keräilijöiden suosiossa. Turistit etsivät sellaisia tavaroita, jotka kertoisivat jotain Suomesta ja joita voisi viedä tuliaisiksi kotiin. Keräilijät tekevät myymälästä toisinaan edullisia löytöjä, sillä kirpputorilla hinnat halutaan pitää matalampina kuin esim. antiikkikaupoissa.

Myytävät tavarat tulevat kirpputorille lahjoituksina. Lahjoitetun tavaran laatu vaihtelee. Jotkut ihmiset toimittavat myymälään myyntikelvotonta tavaraa, toiset taas tarkkaan harkittua ja hyväkuntoista.

Osa tavaroista päätyy jaettavaksi ilmaiseksi.
Kuva: TMK/Viivi Vuorinen
Designesineet, merkkivaatteet ja hyväkuntoiset kengät ja laukut menevät hyvin kaupaksi, samoin lelut, vinyylilevyt sekä CD-, kasetti- ja levysoittimet. Jotkut asiakkaat etsivät kirpputorilta täydennystä astiasarjoihinsa.

Myymälässä käy myös asiakkaita, jotka eivät välttämättä toivo löytävänsä mitään ostettavaa, vaan tulevat paikalle tunnelman ja juttuseuran vuoksi.

Kirpputori Lähimmäisen myymälävastaavan sanoin: - Me kohtaamme ihmiset ihmisinä. Emme pidä tärkeimpänä, että he ostavat jotain. Myyntiäkin meidän pitää tietenkin tavoitella, mutta ajattelemme, että tärkein on kuitenkin ihminen.
Österbladin rautakauppa toimi 1900-luvun alussa nykyisissä kirpputorin tiloissa Linnankatu 7b:ssä. Rakennuksen vanhimmat osat ovat vuodelta 1828, ja sitä on muutettu aikojen saatossa useaan otteeseen. Kirpputorin käytössä olevan liikehuoneiston lisäksi rakennuksessa on myös muita liiketiloja.
Kuva: TMK/Viivi Vuorinen
Kirpputori Lähimmäisen sisäänkäynti Kauppiaskadun puolella.
Kuva: TMK/Viivi Vuorinen

torstai 21. marraskuuta 2019

Museoammattilaiset opettajina - Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Museokeskuksen opetusyhteistyö


Museologian opetus järjestetään Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteisenä opetuksena. Lukuisilla kursseilla käy luennoimassa Museokeskuksen väkeä, osa käy antamassa vain yhden luennon, osa puolestaan opettaa pidempiä kokonaisuuksia. Museologian yliopisto-opettaja Sofia Paasikivi ja Kokoelmien ja rakennetun ympäristön hoito –kurssilla opettava Sanna Kupila istuivat yhdessä alas pohtimaan yhteistyötä ja sen vaikutuksia niin yliopiston kuin Museokeskuksenkin puolella.

Museologian opiskelijat kävivät Sannan opastuksella tutustumassa rakennettuun kulttuuriympäristöön Kuralan Kylämäellä.
Sanna ja Sofia kumpikin kokevat, että ammattilaisten kanssa tehty opetusyhteistyö on suunnattoman tärkeää alalla, joka tähtää akateemisen osaamisen ohella myös ammatilliseen osaamiseen. Museologia on yliopistossa hieman poikkeuksellinen oppiaine, sillä painopiste on voimakkaasti käytännön töissä. Myös opiskelijoilla työelämä on selvästi voimakkaasti läsnä jo opintojen alkaessa ja palo päästä käsiksi oman alan konkreettisiin tehtäviin on suuri.

Tärkeintä museoalan asiantuntijaopetuksessa on kyky välittää oma ammattiosaaminen opiskelijoille. Jos siis Museokeskuksesta löytyy vielä lisää ihmisiä, jotka haluaisivat osallistua museologian opetukseen, niin oppiaineeseen kannattaa olla yhteydessä!


Mitkä ovat olleet yhteistyön hedelmällisimpiä hetkiä?

Sanna: ”Minua on ilahduttanut luennoilla erityisesti se, että opiskelijat kysyvät kun haluavat lisätietoa tai eivät jotain ymmärrä. Tämä auttaa kehittämään omaa opetusta. Pari luentoa, jotka olen pitänyt ovat olleet todella mukavia hetkiä, saan kertoa itselleni tärkeästä asiasta kiinnostuneille opiskelijoille. Opiskelijoiden tekemien kysymysten kautta olen saanut myös pohtia asioita uudesta näkökulmasta. Ja huomannut, että itselleni itsestään selvät käsitteet saattavat olla opiskelijoille vieraita. Yritänkin itse oppia miten kertoa näistä asioista selkeämmin ja ymmärrettävämmin.”

Sofia: ”Kun aloitin työt museologiassa vuonna 2018, oli hienoa huomata miten laajat verkostot museologian oppiaineessa oli jo valmiiksi. Opetuksesta sopiminen museoväen kanssa on sujunut alusta asti hienosti ja on kivaa huomata että museotyöntekijät haluavat olla mukana kouluttamassa alalle myös tulevaisuuden tekijöitä.”


Mitä eri osapuolet ovat saaneet itselleen opetuksesta?

Sanna: ”Opetuksen myötä olen miettinyt omaa osaamistani tarkemmin. Tiedänkö asiasta riittävästi, mistä siitä saa lisätietoa? Asioita on pitänyt miettiä hieman eri näkökulmasta. Ennen kaikkea opetus on tuonut arkiseen normaalityöhön jotakin uutta.”

Sofia: ”Opetusyhteistyö on tarjonnut myös itselleni paljon uutta! Kulttuuriperintöala on laaja, eikä yksi ihminen voi osata kaikkea. Vierailevien opettajien myötä pääsen itsekin kuuntelemaan luentoja monista itselleni vieraista aiheista ja osaan myös huomioida niitä muualla opetuksessa. Esimerkiksi Sannan luennoilla opin itsekin paljon uutta rakennetusta kulttuuriperinnöstä.”

Sanna: ”Parasta on tietenkin se, jos saa jonkun ymmärtämään kulttuuriympäristön säilyttämisen tärkeyden. On ollut myös mukava huomata, että kyllä sitä jo näin runsaan 20 vuoden rakennustutkija kokemuksella jotakin tietää.”
Opetuksessa rimalaudan oikeaoppista korjausta; alareuna tulee sahata viistoon, jotta vesi ei jää liitoskohdan päälle vaan valuu pois.

Entä millaiselta näyttää museokeskuksen ja museologian oppiaineen yhteistyö tulevaisuudessa?

Sanna:  ”Eiköhän se yhteistyö jatku tulevaisuudessakin. Opetusyhteistyön tarkoituksena on tuoda tiedoksi mitä me tutkijat museolla oikein teemme ja mikä on sitä arkista museotyötä. Olen huomannut, ettei se ole kaikille aina selvää. Vaikka esimerkiksi minun nimekkeeni on tutkija, emme ehdi tekemään sellaista tutkimustyötä kuin yliopistolla tehdään. Työnkuvaan ei kuulu mitään omaa tutkimusprojektia. Työstämme kertominen toivottavasti auttaa myös opiskelijoita alanvalinnoissaan.”

Sofia: ”Toivon että opetus jatkuu tiiviinä ja käytännönläheisenä! Toivottavasti saamme jatkossakin museokeskuslaisilta paitsi erikoisasiantuntijoiden luentoja, myös kiinnostavia ekskursioita kulissien taakse sekä käytännönläheisiä yhteisprojekteja.”

Rakennetun kulttuuriperinnön kurssit ovat vain osa opetusyhteistyötä. Museokeskuksen henkilökuntaa osallistuu opetukseen monella eri kurssilla ja eri yksiköistä. Osa opettaa laajempia, useamman luennon kokonaisuuksia, osa taas käy antamassa yhden luennon vuodessa. Välillä myös tehdään projektikursseja Museokeskukselle. Opetusyhteistyö on mainio tapa myös tutustua hieman opiskelijoihin – eli toivottavasti tuleviin kollegoihin!


Sofia Paasikivi, museologian yliopisto-opettaja



Turun museokeskus, Turun yliopisto ja Åbo Akademi ovat käynnistäneet vuosille 2018–2019 hankkeen, jonka tavoitteena on kehittää ja syventää organisaatioiden välistä yhteistyötä. Tämän vuoden aikana Museokeskuksen blogeissa julkaistaan yhteistyön moninaisuudesta kertovia blogikirjoituksia.


torstai 14. marraskuuta 2019

Varsinais-Suomen vuoden museo 2019: Wirtala Retro Gaming Museum





Varsinais-Suomen museot ry ja Varsinais-Suomen maakuntamuseo myöntävät vuosittain Varsinais-Suomen Vuoden museoteko -tunnustuspalkinnon aktiivisesta museotoiminnasta ja ansiokkaasta paikallisperinteen hyväksi tehdystä työstä. Nyt tunnustuspalkinto jaetaan 22. kerran.

Tänä vuonna palkinto myönnetään yläneläiselle 11-vuotiaalle Eemil Nuortimolle, joka on perustanut kotinsa kanalaan toiminnallisen pelimuseon nimeltään Wirtala Retro Gaming Museum. Eemil Nuortimo on kerännyt muutaman sadan vanhan tietokone- ja konsolipelikokoelman, sekä yli 20 toimivaa pelikonetta 1970-luvun malleista aina vuoden 2012 malleihin. 




Alkujaan innostus lähti vanhoista Super Mario -peleistä, joista sittemmin kokoelma lähti laajenemaan muihin pelikoneisiin ja peleihin. Mario-pelit ovat kuitenkin yhä Wirtala Retro Gaming Museumissa keskeisessä ja näkyvässä roolissa. 

Wirtala Retro Gaming Museum on avoinna tiettyinä teemapäivinä, jolloin pelikoneet laitetaan käyntiin ja kävijät saavat pelata niillä. Kulttuuriperintöä on monenlaista ja ensimmäisten pelaajasukupolvien tullessa iäkkäämmiksi, alkaa vanhoilla tietokone- ja konsolipeleillä olla myös kulttuuriperintöarvoa. Uusien kulttuuriperinnön muotojen tunnistaminen onkin tärkeä osa museotyötä. Lisäksi Wirtala Retro Gaming Museumissa on ymmärretty, että vanhojen pelien elämys ei aukea vain katsomalla pakkauksia, vaan pelejä pitää päästä myös pelaamaan. Vanhat pelit kiinnostavat myös nuorempia polvia, mistä alakouluikäinen museomies Nuortimo on elävä todiste.

Wirtala Retro Gaming Museum on avoinna kesäkaudella sopimuksesta ja erityispäivinä. Aukiolopäivistä tiedotetaan museon Facebook-sivuilla https://www.facebook.com/eemilinpelimuseo/







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...