Pääsiäistä odotellessa

Pääsiäisen lähestyessä on mukava muistella menneiden aikojen pääsiäismakeisia, joihin liittyy lisäksi pupujussi, tässä tapauksessa Disneyn Rumpali.

Hellas pääsiäishinnasto 1973

Hellas toi pääsiäisenä vuonna 1972  markkinoille Veijarirakeita -nimiset makeiset, jotka oli pakattu muovimuotteihin.

Näitä samoja makeispakkauksia oli tullut markkinoille jo vuotta aiemmin, 1971 nimillä ”Aku Ankka pehmeitä hedelmäkuvioita” sekä ”Aku Ankka hedelmätäytekaramelleja”. Sisältö oli niissä hieman toinen kuin pääsiäismakeisissa, mutta rasia oli sama. Näitä makeisia oli myynnissä vain vuoteen 1973 asti.

Museon kokoelmista löytyy näitä pakkauksia avaamattomina, mutta viime vuonna saimme ystävältäni Sarilta lahjoituksen myös ns. käytetyistä pakkauksista, joissa yhtenä oli Rumpali.

Sari muisteli, että näillä eritoten tehtiin kipsivaloksia, joita sitten käytettiin tauluina.

Tähän löytyikin vahvistus, kun mökiltämme löytyi tällä samaisella Rumpali-muotilla tehty kipsitaulu, jonka olin aikoinaan saanut Sarilta lahjaksi. Nyt tämä kipsivalos liitettiin myös museon kokoelmiin, onhan se osa muovimuotin käyttöhistoriaa!

Makeispakkauksissa olikin Akun niksit -ohjeita, joissa mm. neuvottiin käyttämään pakkauksia valumuotteina. Näitä Disney-aiheisia muotteja on tiettävästi ollut 18 erilaista.

Itse muistelin, että nuo muovipakkaukset sellaisenaan jo olivat olleet seinällä tauluina.

Ja löytyi erään ulkohuussin seinästä vieläkin näitä tauluja.

Sanna Kupila

valokuvat kirjoittajan

Lauluja ja metsäneläimiä Joulusuklaassa

Näin joulun lähestyessä on joulusiivouksen aika myös museossa. Omalta osaltani se tarkoittaa, että ainakin yritän ehtiä järjestämään myös arkistoaineistoa. Kurkistetaan näin ollen taas kerran museon makeisarkiston aarteisiin. Onhan joulu nyt suurinta suklaansyömisen aikaa.

Aineistoa järjestäessäni löysin Hellaksen Joululaulu -suklaalevyjen kääreitä. En ollut sellaisia aiemmin nähnyt missään ja keräilijä Jukka Vesterinen vahvistikin, että joululaulukääreet ovat melko harvinaisia. Nämä kääreet ovat ns. kaksoiskääreitä, joita kauppiaat ovat voineet joulun aikaan sujauttaa tavallisten suklaalevyjen päälle. Jos jouluisia suklaalevyjä jäi myymättä, jouluinen kääre otettiin joulun jälkeen pois ja kas, taas oli tavallinen suklaalevy hyllyssä. Näitä pieniä, 50g:n Joululaulu –suklaalevyjä on ollut myynnissä jouluna 1968. Kääreitä oli viisi erilaista ja jokaisesta löytyy ensimmäinen säkeistö jostakin tunnetusta joululaulusta.

Seuraavana vuonna 1969 ei Joululaulu-suklaata enää ollut myynnissä. Nyt pienten joulukääreiden teemana oli ollut metsäneläinten joulu.

 Sanna Kupila

Tupla palaa Pohjolaan

Tupla-suklaapatukkaa ryhdytään jälleen valmistamaan Pohjoismaissa. Mutta miksi ihmeessä Museokeskus tästä uutisoi? Asia liittyy vahvasti museon tekemään nykydokumentointiin, sillä Tuplan valmistuksen siirtyminen Espanjasta Cloettan Ruotsin Ljungsbron suklaatehtaaseen nyt kevään ja kesän 2014 aikana on tarvinnut museon apua.

Tupla-paloja 70-metrisen
valmistumislinjan loppupäässä.

Valmistuksen siirto aloitettiin osittain jo syksyllä 2013, jolloin Turun museokeskus sai Cloettalta, entiseltä Leafiltä kyselyn: Mitä materiaalia meillä on Tuplan valmistusprosessista? Yrityksessä muistettiin, että Museokeskus oli dokumentoinut Turun tehtaan tuotantoprosesseja v. 2006 ennen tehtaan lopettamista. Nyt museon keräämää ja taltioimaa tietoa tarvittiin Tuplan tuotantolinjan Ruotsiin siirtämisen yhteydessä.

Tuplan valmistus on dokumentoitu hyvinkin tarkkaan ja siinä on selostettu mm. suklaamassan keiton vispaukset ja vakuumijärjestelmät ja palojen valmistuksen eri jäähdytysvaiheiden lämpötilat. Seitsemänsivuiseen raporttiin liittyy lisäksi 118 asiaa valottavaa valokuvaa prosessin eri vaiheista. Seikkaperäinen selostus oli iloinen yllätys tiedonnälkäiselle Cloettalle. Museon tekemä nykydokumentointi onkin tähdännyt aina siihen, että prosessin kuvauksen avulla tuotannosta saa mahdollisimman hyvän ja monipuolisen kuvan ja että jos ei ihan, niin melkein näillä tiedoilla voisi tuotetta valmistaa.

On ollutkin hienoa huomata, että museon tekemää nykydokumentointia tarvittiin jopa näin pian konkreettisesti auttamaan tämän hetken tuotantoa eikä vasta vuosikymmenien jälkeen kertomassa historiasta. Usein tehtailla jää työn tohinassa dokumentoimatta omat tuotteet ja tuotanto. Silloin on hyvä, että museot tekevät nykydokumentointia ja toimivat yritysten muistipankkeina.

Teksti: Sanna Kupila
Kuvat: Martti Puhakka

Täytemassa liukuhihnalla, jossa niiden oikea koko varmistetaan mauserilla mittaamalla. 

Leikkuri on leikannut täytemassan paloiksi ja ne kulkevat kohti ensimmäistä suklaapäällysten eli laseerauksen. Työntekijät tarkkailevat palojen painoa. 

Mantelirouheen ripottelun jälkeen palat saavat vielä toisen laseerauksen.