Tänä kesänä lähdin aikamatkalle Paimioon korkeakouluharjoittelun muodossa. Pääsin tutustumaan harjoittelussani 1700- ja 1800-lukujen taitteen isojakokarttoihin, joista luodaan digitaalista maisemahistoria-aineistoa. Nopeasti opin, etteivät kartat ole pelkkiä pölyisiä paperinpalasia vaan täynnä tarinoita ja yllättäviäkin yksityiskohtia. Kesän aikana Paimiosta on digitoitu karttoja noin kahden kolmasosan alueelta. Kun työ valmistuu ja aineisto julkaistaan, vanhojen karttojen sisältämiä tietoja pääsee kuka vain tarkastelemaan ja vertailemaan nykyiseen maisemaan.
Ensimmäinen haaste oli ymmärtää, mitä isojakokartat oikeastaan ovat. Isojako oli Ruotsissa ja Suomessa toimitettu maanjakotoimitus. Sen tehtävänä oli poistaa sarkajako ja yhdistää kapeat harvat sarat lohkoiksi sekä jakaa kylän maat talojen kesken. Tuolloin luodut rajat näkyvät vielä tämänkin päivän kiinteistörajoissa. Isojakokartat kuvaavat ennen kaikkea niittyjä ja peltoja. Lisäksi jokainen talon tontti, rakennus ja kasvimaa on merkitty karttaan. Kartoista löytyy myös torppia, hakoja, kirkkoja, aitoja, eri kokoisia teitä ja polkuja, mäkiä, kuoppia ja rajapyykkejä.
Syrjäisemmissä kylissä kiinteistörajat seuraavat pitkälti näitä samoja linjoja kuin yli 200 vuotta sitten. Keskustassa tilanne on toinen. Yli 200 vuodessa Paimion keskusta on muuttunut lähes tunnistamattomaksi. Vanhasta maisemasta jäljellä ovat enää kirkon sijainti sekä joki, jonka virtaus on pysynyt tasaisena.
 |
Paimion keskusta. Vasemmalla Paimion maisema nyt, oikealla Paimion maisemahistoria. (MML Maastokartta, Paimion maisemahistoria-aineisto) |
Toinen huomio kartoista on laajojen niittyalueiden muuttuminen peltoalueiksi. Alueet noudattavat kuitenkin pitkälti samoja muotoja. Maisema on samanmallinen ja hakkuita on harjoitettu alueella hyvin maltillisesti.
 |
Maiseman jatkuvuus niittyjen ja peltojen muodossa. Vasemmalla vihreällä maisemahistorian niityt. Oikealla Maastokartta, josta käy ilmi, että niittyjä on alueella enää vain muutama (vaalean keltaiset). (MML Maastokartta, Paimion maisemahistoria-aineisto) |
Paikannimet kertovat tarinoita alueista ja sen asukkaista
Yleisimpiä paikannimiä ovat Wästra åkern tai östra åkern eli läntiset ja itäiset pellot. Pelloille ja niityille on lähes aina annettu jokin nimi ja osa niistä on vielä luokiteltu laadun tai maanperään mukaan esimerkiksi 1., 2. ja 3. luokkaan. Joen tai ojan viereinen niitty on usein randanitu tai merinitu. Monilla mäillä on myös nimiä ja ne voivat viitata alueen metsänomistajaan, viereiseen kylään tai puulajiin, jota mäellä on tuolloin esiintynyt. Monet paikannimistä ovat säilyneet ja löytyvät Google Mapsista edelleen alkuperäisessä kirjoitusasussaan. Paikannimen säilyminen ei kuitenkaan tarkoita, että itse maisema olisi säilynyt. Vanhat nimet saattavat elää eri muodossa, esimerkiksi niityn nimi on nykyisen pellon paikalla tai aikaisemmista kylistä voi olla jäljellä pelkkä bussipysäkki.
Maanmittareiden (eli kartan piirtäjien) käsiala ja karttojen persoonallisuus
Monia karttoja tutkittuaan alkaa ymmärtämään karttojen kieltä ja maanmittareiden kädenjälkeä. Paimiossa mittauksia suorittaneista maanmittareista löytyi nopeasti jo omat suosikit: Zach Ezelius ja Carl Gustaf Andersin. Heidän karttansa ovat selkeitä, jopa kauniita ja helposti luettavia. Heidän kartoissaan on myös ollut minimaalisesti tuhrua ja kahvitahroja (tästä voidaan toki syyttää myös myöhemmin karttoja käsitelleitä).
Pistekohteet ovat karttojen helmiä
Karttaelementit vektoroidaan eli piirretään isojakokartasta digitaaliseen muotoon kolmessa muodossa: Alueina, viivoina ja pisteinä. Niityt, pellot, tontit ja suuret vesistöt piirretään alueina. Tiet, ojat ja aidat ovat viivoja. Mutta erityisen kiinnostavia ja toisistaan erottuvia mielestäni ovat pistekohteet. Näitä on vaihtelevasti eri karttojen välillä, osassa kartassa pistekohteita on vain muutama rajapyykki. Toisissa kartoissa saattaa olla taloja, tuulimyllyjä, kirkko, kellotapuli ja useampi lähde tai kaivo. Alla esimerkkinä tällaisia kohteita, jotka tuovat maisemahistorian visualisesti lähemmäs.
|
Karttojen hauskoja yksityiskohtia. 1. Hevonpään kylän kirkko ja kellotapuli. Sen paikalla nykyään Pyhän Jaakobin kirkko. 2. Iltulan kylän tontteja, taloja ja tuulimylly mäellä. 3. Munkkilan tuulimylly. 4. Kyllilän kylä ja tuulimylly. 5. Hanhijoen kylän tontteja. Kylän omistajille on usein jokaiselle valittu yksi numero, tässä tapauksessa tontteja on 3 ja jokaisella oma talonsa. (Maanmittaushallituksen uudistusarkisto) |
Mitä kartoille tarkalleen tehdään? Esimerkkinä Hanhijoen kylä
1. Aineiston valinta ja tutustuminen
Paimiosta löytyy digitalisoituna versiona vaja sata isojakokarttaa, jotka on tehty jakokunnittain tai kylittäin. Aineistossa löytyy kartta tai karttoja sekä asiakirjat, joissa kuvataan omistuksia, alueiden arvoa, viljelymenetelmiä ja paikannimiä.
 |
Vasemmalla Hanhijoen kylän isojakokartta: Oikeassa yläkulmassa kartan nimi, kartasta löytyy myös mittakaava ja pohjoisnuoli. Vasemmassa alakulmassa on paloja, jotka sijoittuvat muualle Paimioon. Oikealla asiakirja, jossa käsitellään omistuksia. Asiakirjassa kerrotaan esimerkiksi, että kartassa numero 1 vastaa Ylistalon omistuksia ja kirjaimet kertovat tarkemmin esimerkiksi nimistä. Täten 1 A on ”öster åkern” eli itäinen pelto. (Maanmittaushallituksen uudistusarkisto) |
Seuraavaksi kartta tulee asettaa sen oikealle paikalle eli antaa sille koordinaatit. Tämä aloitetaan usein kylien nimien avulla, sillä ne ovat useimmiten säilyneet samoina. Kartasta etsitään yhteyksiä nykyiseen maastoon kuten kiinteistörajoihin ja mäkiin. Täydellistä tarkkuutta ei voida ikinä saavuttaa, sillä maanmittaus on ollut nykyistä epätarkempaa. Kun pisteitä on syötetty paikkatieto-ohjelmalle tarpeeksi, ohjelma käyttää automaattista sovitusmenetelmää, joka ”venyttää” kartan vastaamaan pisteitä. Tulos on siten paras mahdollinen sovitus, joka ottaa huomioon vanhojen mittauksien epätarkkuuden.
 |
Kuvissa Hanhijoen kartta kiintopisteineen. Pisteet perustuvat kiinteistörajoitukseen, korkeusmalliin, maastokarttaan ja ilmakuviin (nykyisiin ja historiallisiin). (MML Kiinteistörekisterikartta, MML korkeusmalli, MML maastokartta, MML ortoilmakuva) |
3. Vektorointi
Kun kartta on paikoillaan, alkaa vektorointi. Tässä vaiheessa kaikki kartan elementit piirretään digitaaliseen muotoon. Kartasta digitoidaan Alueet (niityt, pellot, tontit, rakennukset), Viivat (tiet, ojat, aidat, kiinteistörajat) ja Pisteet (talot, myllyt, kirkot, lähteet). Samalla luetaan tarkasti asiakirjoja. Jokaiselle vektoroidulle kohteelle tallennetaan kaikki siitä saatavilla oleva tieto. Karttamerkki (niitty, pelto, tie…), kohteen nimi eli paikannimi, kylän ja kunnan nimi, kartan nimi ja digitoijan nimi.
 |
Hanhijoen valmis digitoitu versio. (MML Maastokartta, Paimion maisemahistoria-aineisto) |
Naurahtaakin on aina välillä saanut, sillä suomenkielisten paikannimien kirjoittaminen on ollut haaste monille ruotsinkielisille maanmittareille. Näistä seuraavat on tullut kirjattua ylös prosessin aikana: Kaljanpuolinenpelto, Suolisto äng, lastenoja, läppäluoto, tytynijttu, äijänijttu, lihava oja, iso rivovuori ja paha randa.
Paimion aineistot liittyvät osaksi laajempaa Varsinais-Suomen maisemahistorian aineistoa. Työtä on tehty jo miltei koko Varsinais-Suomen alueella ja aineisto on avoimesti saatavilla MIP – Museon informaatioportaalissa, raarissa (raari.fi) ja Lounaistiedossa (karttapalvelu.lounaistieto.fi). Tätä aineistoa voidaan käyttää moninaisissa tutkimuksissa ja selvityksissä. Aineisto sopii myös harrastelijoiden käyttöön. Ehkä siis oman kodin, mökin tai kotikylän ympäristöstä löytyy jotain tuttua tai jotain kadonnutta!
Kirjoittanut: Saana Palokangas
Saana Palokangas toimi korkeakouluharjoittelijana kolme kuukautta Turun kaupunginmuseon Kulttuuriperintö-vastuualueella ja hänen työnkuvansa koostui Paimion maisemahistorian muuttamisesta digitaaliseen muotoon. Paimion alueelta tehtiin yhteensä 80 maisemahistoriakarttaa, jotka tulevat löytymään MIP – Museon informaatioportaalista ja Raari.fi:stä kaikkien käyttäjien iloksi. Kartat ovat osa laajempaa Varsinais-Suomen kuntien digitaalisten maisemahistoriallisen karttojen kokonaisuutta. Tässä blogissa Saana kertoo karttojen luomisprosessista ja oivalluksista matkan varrella.
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. MHA U Uudistuskartat ja -asiakirjat. A TURUN JA PORIN LÄÄNI. Paimio. A77:23/1-4. Iltula; Isojako (1783-1783). Kansallisarkisto.
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto . MHA U Uudistuskartat ja -asiakirjat. A TURUN JA PORIN LÄÄNI. Paimio. A77:74/1-4. Munkkila; Isojako (1808-1812). Kansallisarkisto. Viitattu 17.8.2026.
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto . MHA U Uudistuskartat ja -asiakirjat. A TURUN JA PORIN LÄÄNI. Paimio. A77:58/1-10. Kyllälä; Isojako tässä sekä Anttilan, Hirv.pään, Kaistilan ja Laaroisten yksinäistaloilla (1779-1804). Kansallisarkisto.
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto . MHA U Uudistuskartat ja -asiakirjat. A TURUN JA PORIN LÄÄNI. Paimio. A77:14/1-4. Hanhijoki; Isojako (1781-1814). Kansallisarkisto.
MML Maastokartta Maastokartta (rasteri) | Maanmittauslaitos
MML Kiinteistörekisterikartta Kiinteistörekisterikartta (rasteri) | Maanmittauslaitos
MML korkeusmalli 2m Korkeusmalli 2 m | Maanmittauslaitos
MML ortoilmakuva Maanmittauslaitoksen ortokuva | Maanmittauslaitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti