Luetteloin hiljattain Museokeskuksen
kulttuurihistorialliseen esinekokoelmaan kahvi- ja teekaluston, joka on
kuulunut turkulaiselle perheelle.
Kalustossa on jäljellä kuusi kahvikuppia, kahdeksan teekuppia, neljä
aluslautasta ja syvä kulho. Mitä kaikkea käyttäjien käsistä on sälähtänyt
säpäleiksi vuosien varrella, ei ole tiedossa.
Heti kun näin astiat ja kuulin että niitä arvellaan
englantilaisiksi, pälkähti päähäni otsikon lause. Tiedättehän, Pemberley,
kuvitteellinen kartano Jane Austenin romaanissa Ylpeys ja ennakkoluulo! Se herra
Darcyn kotikartano, jota sankaritar onnellisesti päätyy emännöimään! Äskeisen joulun
aikaan esitettiin TV:ssä jälleen kerran kirjan loistava filmatisointi, jossa Lizzy
Bennett toteaa ilkikurisesti rakastuneensa Darcyyn vasta "from my first seeing his beautiful grounds at Pemberley."
Mielleyhtymäni on sikäli aiheellinen, että astiaston koristeaihe lienee ihan yhtä
kuvitteellinen kuin Pemberley. Kyseessä on kuparipiirrossiirtokuva, jossa
veteen peilautuu uusklassinen (mutta porraspäätyinen) pitkä rakennus, ja
idyllin täydentävät runsas kasvillisuus sekä etualan joutsen- ja kaurisparit.
Asetelma on tyypillinen romantiikan ajan kuvastolle. Samalla tavalla romantisoiden
esitettiin myös 1800-luvun alkupuolen keramiikan kuvituksena suosittuja kuuluisia
rakennuksia ja todellisia kartanoita, mutta silloin mukana oli aina kohteen
nimi. Tässä astiastossa kartanoa ei ole nimetty, joten se on samanlainen
ideaalikuva kuin Darcyn kotikartano Austenin kirjassa.
Englantilainen alkuperä jää kuitenkin toistaiseksi arvelun
tasolle, sillä astioissa ei ole myöskään valmistajan leimoja. Kuviointi on niukanpuoleinen,
sillä kartanomaisemaa eivät kehystä lautasen reunoissa tai kuppien suussa niin
tavalliset koristevyöhykkeet. Massa ei ole parhainta läpikuultavaa posliinia ja
lasituksesta löytyy epäpuhtauksia ja puutteita, joten asialla on ehkä todellakin
ollut joku vähemmän nimekäs englantilaisen Stoke-on-Trentin alueen keramiikan
valmistajista. Alueen keramiikan yleisnimi on Staffordshiren posliini.
Minähän en tiennyt näin vanhasta keramiikasta entuudestaan
mitään, mutta muutamaa käsikirjaa lukemalla sain selville, että kuppien
tunnusmerkit - korvan muoto ja pohjarenkaan yläpuolinen kovera profiili - kuuluvat
London shape-nimellä tunnettuun malliin. Sitä on valmistettu pitkin
1800-lukua, joten ajoittamisessa tieto ei paljon auta.
Lisäksi kuitenkin opin, että posliiniin painettujen kuvien yleisin ja alkuun
ainoa värisävy oli koboltinsininen. Vasta 1810-luvulla alettiin kokeilla mm
ruskeiden kuvien painamista, ja 1820-luvun lopulla opittiin valmistamaan eri sävyisiä
punaisia, keltaisia, vihreitä ja mustia siirtokuvia. Tarkaksi keksimisajaksi
ilmoitetaan eräässä kirjassa vuosi 1828. Niksinä oli väriaineiden lisääminen Barbadokselta
tuotuun ”tervaan” eli maaöljyyn – petrokemiallinen keksintö siis.
Turun museokeskuksen astiasto ajoittuu karkeasti 1820-luvulta
noin 1850-luvulle. Sen tuloreitti Suomeen ja muu alkuhistoria on tuntematon,
mutta astioihin painettua kartanoa on ehtinyt tuijotella jo useampi suomalaissukupolvi.
Monta tarinaakin kuva on saattanut synnyttää ennen minun Pemberley-mielikuvaani!
Lockett, Terence
– Godden, Geoffrey: Davenport China, Earthenware, Glass. Suffolk 1989
Neale,
Gillian: Miller's
Encyclopedia of British Transfer-Printed Pottery Patterns 1790-1930.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti