Turun Sanomissa julkaistiin 7.1.2013 juttu
metallinetsinharrastajista, jotka joutuivat tekemisiin virkavallan kanssa. Tällainen tapaus onkin
ollut jo pitkään odotettavissa. Harrastajat olivat liikkuneet metallinetsimillä
Turun Koroistenniemellä, joka on yksi Suomen merkittävimmistä
muinaisjäännöksistä. Onneksi paikalle osunut ohikulkija oli ollut tarpeeksi
valistunut ja soittanut paikalle poliisit.
Metallinetsinharrastus on ollut suorastaan räjähdysmäisessä kasvussa
ainakin viimeisten kahden vuoden aikana. Esimerkiksi maakuntamuseoon on
viimeisen vuoden aikana ilmoitettu metallinpaljastimella tehdyistä löydöistä
lähes viikoittain ja toisinaan esineitä on tuotu arvioitavaksi melkeinpä
muovikasseittain. Nuorin maakuntamuseossa löytöjä esittelemässä käynyt harrastaja
on ollut noin 10-vuotias. Löydöistä pääosa on ollut esineiden katkelmia, joiden
käyttötarkoitusta on joko niiden katkelmallisuuden tai huonon kunnon puolesta mahdoton
enää tunnistaa. Vain pieni osa löydöistä osoittautuu todellisiksi helmiksi,
kuten Kemiönsaaresta lokakuussa 2013 löytynyt pronssikirves.
Parhaimmillaan metallietsin on arkeologisessa tutkimuksessa hyvä
ja tehokas apuväline. Sillä voidaan käydä läpi suhteellisen nopeasti laajojakin
alueita, joita olisi mahdoton esimerkiksi systemaattisesti koekuopittaa. Metallinetsimellä
on mahdollistaa löytää sellaisiakin ennestään tuntemattomia muinaisjäännöksiä,
joita olisi muutoin vaikea havaita. Toinen ja paljon ikävämpi puoli asiassa on edellä
kuvatunlainen luvaton kaivelu jo tunnetuilla muinaisjäännösalueilla, mitä
tehdään varmaan sekä tietämättömyyttään, mutta valitettavasti myös tieten
tahtoen. Juuri tämänkaltaiset tapaukset pilaavat myös niiden harrastajien
maineen, jotka haluavat toimia lain ja sääntöjen ehdoilla.
Jokaisen vastuullisesti metallinetsimen kanssa liikkuvan harrastajan
tulisikin perehtyä myös siihen lainsäädäntöön, joka sen käyttämiseen liittyy.
Muinaismuistolain lisäksi kysymykseen tulevat esimerkiksi jokamiehenoikeudet:
ei ole hyvien tapojen mukaista, eikä edes luvallista mennä kaivelemaan toisen
maa-alueelle ilman omistajan lupaa.
Tiedot Suomen kaikista muinaisjäännöksistä löytyvät
Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä osoitteesta: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx.
Ennen kuin metallinetsimellä lähtee maastoon, on syytä käydä
muinaisjäännösrekisteristä tarkistamassa onko ko. alueella jo tunnettuja
muinaisjäännöksiä. Näillä alueilla on metallinpaljastimen kanssa liikkuminen siis ehdottomasti kiellettyä. Suomessa on kaikkiaan lähes 30 000 rekisteröityä muinaisjäännöstä,
joten niiden kaikkien merkitseminen maastoon ei yksinkertaisesti ole
mahdollista.
Ja kun kaikki lupa-asiat ovat kunnossa ja se upea
huippulöytö sitten osuu omalle kohdalle, niin on myös maltettava lopettaa kaivaminen
heti, kun löytö on tullut esiin ja ilmoitettava siitä joko lähimpään maakuntamuseoon tai
Museovirastoon. Myös metallinetsijällä on vastuu omasta toiminnastaan!
Teksti Kaisa Lehtonen
Napakkaa tekstiä! Toinen hyvä bloggaus samasta painavasta asiasta:
VastaaPoistahttp://mullanalta.blogspot.fi/2014/01/hyi-hyi-museovirasto.html#comment-form
Suomalaisten aarteenetsijöiden käsityksiä esineiden omistussuhteista hämärtää mitä luultavimmin se, että kaikissa maissa meidän muinaismuistolakiamme
vastaavaa lakia ei ole ei ole. Kerrattakoon: meillä siis löytäjä tai maanomistaja EIVÄT omista muinaisjäännöksia tai maasta löytyviä yli 100 vuotta vanhoja esineitä. Suomessa arkeologinen löytöaineisto on esim Etelä- ja Keski-Euroopankin aineistoon verrattuna niin niukkaa, että kaikki muinaisjäännökset on haluttu turvata yhteiseksi omaisuudeksi lain avulla. Yhteiseksi hyväksi ja tutkimuksen kohteeksi, ei siis valtion ahneudesta johtuen!
Paljon esim. täällä kemiönsaaressa kaiken uskovan kuuluvan maanomistajalle.VVaikea joskus väitellä.
VastaaPoista