"Eivät ne meinaa lähteä ollenkaan!"

Kysäisin Iso-Kohmon emännältä, että vieläkö teillä on ne kesävieraat.

”Vielä – eivät ne meinaa lähteä ollenkaan!” – Emännän vastauksesta kuulsi puolittainen kauhistus.

”Kolmatta viikkoa ovat vieraat jo majailleet salikamarissa, ja selvähän se, ettei talon meininki ihan normaalia voi silloin olla. Oma väki nousee viideltä ja tarvitsee kahvit ja puurot ennen lypsylle lähtöä, mutta nyt sitten täytyy varoa tuvassakin kolistelemasta, etteivät vieraat herää! Hyvä jos ovat nousseet kymmeneen mennessä, jolloin oma väki jo palaa päivän ensimmäiseltä työrupeamalta saamaan vahvikkeeksi kahvia ja sekaleipää. Yöllinen huussiin menokin arveluttaa, kun pelkää, että sieltä salikamarin pihan puolen ikkunasta ne nyt näkevät maalaisväkeä paitasillaan… Rouvalla kun on sitä tilannetta varten aamutakki – oikein hieno, kiiltäväpintainen, sininen ja valkopilkullinen. Pitäisiköhän meidänkin nyt ruveta vieraitten ajaksi huussikäynnille pukeutumaan?”

”On niillä erikoiset vaatteet nukkumiseenkin. Annikki-rouvalla läpikuultava nyloninen paita ja miesväellä molemmilla pyjamakset – ajatelkaa nyt mikä sana, onko se suomenkieltäkään! Sellaisia sanoja ne osaavat; kansakoulunopettajia kun ovat sekä Annikki että Tauno. Kai niillä opettajan palkoilla voi vaatteita ostellakin. Toista se on meidän maalaisten, joilla kaupunkilaiset aina luulevat omaisuutta olevan, mutta sehän on maassa kiinni, ja rakennuksissa! Ei se kukkarossa tunnu, näin naisväellä varsinkaan, vaikka ikänsä kaiken talon hyväksi raataa. Jos munia joskus tai kirsikoita tulee myydyksi Nummenpakan kauppoihin, niin siitä saa itselle ihan heti kolikoita käteen.”

”Juu, herrasväkeä ovat vieraat, ja pitkä lomahan kansakoulun opettajilla on, hyväkös siinä on kesäkausi huvitella ja virkistäytyä. Ulkomailla ovat takavuosina paljon matkustelleet – matkalaukuista sen näkee, on niissä Pariisinkin leima! -  mutta halusivat tänä kesänä oikein kunnolla tutustua kotimaahan. Kotimaan matkailu on kansalaisvelvollisuus, sanoo Tauno. Ja minnekäs muualle ne olisivat tulleet kuin Turkuun, kun voivat tänne meille majoittua, kaukaista sukua näet ollaan. Seinäjoelta ovat, se on Etelä-Pohjanmaalla. Sieltä pääsee suoraan junalla Turkuun.” 

”Silloin kun tuon Seppo-pojan kanssa meille tulivat, elettiin vielä kesäkuun puolta, ja silloinhan meilläkin on hetken helpompaa, kun kylvöt ja istutukset on tehty ja karja päässyt laitumelle, eikä heinäsouvi vielä alkanut. Mutta nyt alkavat kiireet jo kasaantua. Silloin käytiin kesäteatterissakin, siellä Vartiovuorella, oikein koko väki, sen ne meille kustansivat vähän niin kuin maksuksi majoituksesta. Samppalinnan myllylläkin käytiin yhteislaulussa - hyvä on lauluääni molemmilla, niin kuin opettajilla yleensä - ja Ispoisten uimarannalle aikovat joku päivä linja-autolla. Sinne nyt ei meidän väki tietenkään jouda mukaan, saatikka ilkeä, itseään vähissä pukeissa näyttämään."

"Heinäpellolla olivat juuri, mutta eivät ne muuten talon töissä mukana ole. Heinätyöt ovat samalla tervehenkistä kuntoilua, sanoo Tauno, ja hän se on ihan maalaistalossa syntynytkin, osasi vielä vanhastaan. Annikki on jostain, oliko Vaasasta, kaupunkilainen.” 

”Nyt kun tuli tällainen sadepäivä, niin eivät menneetkään Littoisten uimarannalle. Seppo-ressua harmitti kun ei päässytkään uusia uimahousuja käyttämään. Jo eilen oli laittanut uimarenkaan pyörän sarveen odottamaan, hyvä ettei halunnut eväitäkin pakata jo illalla. Littoisten järvelle olisivat lähteneet polkupyörillä. Nyt ovat sitten sen sijaan menneet johonkin museoon Turkuun.” 

”Jaa, katsotaan vaan sinne salikamariin! – Aika kiireellä ne kaupunkiin lähtivät, kun on Taunon ja Annikin sänkykin jäänyt päiväksi petaamatta. Seppo sen sijaan on siisti lapsi ja säntillinen, oikein vähän naurattaa sen touhut välillä, ja katso miten se on pukkisänkynsä osannut ihan itse petata. Matkalaukut on kaikilla levällään...”

”Taunolla on sähkökone parran ajamista varten; viime vuonna Ruotsin reissulla se sen kuulemma osti. Ruotsistahan saa kaikkea hienompaa, mitä meillä ei. Kameran se näkyy ottaneen tänään mukaansa, tietenkin. Annikilla on uudenaikaiset muovipapiljotit ja tuo pitsireunainen vaate on kuulemma kampausviitta. Monenlaiset saippuat ja hajuaineet näkyy olevan kassissa. Hygieniatuotteita, sanoo Annikki tuosta plastikkipussista.”

"Tuommoista jännityskirjaa lukee Tauno illalla ja katsopa tyynylle, siinä on Annikin laihdutuskalenteri. Laihdutus! Ei kymmentäkään vuotta siitä kun kaikki kaupan tavara oli kortilla, eikä kukaan ajatellut laihduttamista, päinvastoin! Melkein vihaksi pisti ensin tuollainen hullutus, mutta en minä tästä riitelemään ole ruvennut sentään, fiinien ihmisten kanssa; eikä Annikki täällä  sitä kasvisruokaa vaadi. Hyvin meni sille se läskisoosikin, jonka tein viimeisistä siansiivuista.”

”Annikilla on toinenkin kirja, se on nyt innostunut tästä kukkien asettelusta, joka on rouvasväen uusi harrastus heillä päin. Marttakurssi siitä oli kuulemma järjestetty. Lupasi Annikki ensi viikolla opettaa meillekin. Hyvänen aika sentään, niin kuin sellaiseen hienosteluun meillä olisi aikaa! Heinätkin vasta seipäällä, latoon ajamatta, ja marjat kypsyvät kohta ja suurpyykkikin pitäisi ehtiä pestä ennen kuin elonkorjuu alkaa! - Juu, pyykkipunkat laitoin ulos sateeseen jo likoon.”

  ”Mutta mennään nyt tuvan puolelle ja juodaan kahvit, keitänkin siitä pussista jonka vieraat toivat tullessaan – oikein ruotsalaista merkkiä. Kas, tuohon pöydällekö Seppo unohti kiireessä tämän ihmekapistuksen, katso sinäkin nyt! V-I-E-W M-A-S-T-E-R. Seppo osaa sen lausua niin kuin kuuluu, englanninkielellä. Tässä on kuvia eri kaupungeista, Turustakin, ja tämä kone näyttää ne niin kuin olisivat elävinä silmien edessä, eri lailla kuin tavalliset valokuvat, ja värillisinä. Näyttää niin hauskalta tuokin Aninkaistenmäen kuva, jossa näkyy taustalla mies ja hevoskärryt. Ihan voisi luulla, että siinä on meidän isäntä Puutorin Osuuskauppaan menossa!” 

 
"Sanoivat meille, että Turku on Suomen kulttuurin kehto, ja että meidän pitäisi olla ylpeitä ja iloisia siitä että olemme juuri turkulaisia. (No, kaarinalaisiksi  minä kyllä meidät  aina vaan ajattelen, vaikka turkulaisiksi tultiin jo ennen sotia.) Oli se niiltä sentään kauniisti sanottu, eikö! Mitä jos meidänkin joskus pitäisi isännän kanssa ihan kahden mennä kaupunkiin huviksi, oikein ajan kanssa. Vaikka sinne Turun Linnaan tai Käsityöläismuseoon, edes kerran elämässä. Kun on muuten tätä ainaista työtä ja sonnan lapiointia vaan."

***

Kuralan Kylämäen Iso-Kohmon talon kesävieraat ovat täysin kuvitteellinen perhe, jolla talon päivittäistä menoa on tänä kesänä maustettu. Kuvitteellisia kun ovat, et voi heitä nähdä talossa käydessäsi, mutta tavarat kertovat heistä kaikenlaista!

Salikamari muuntautuu eri vuosina milloin evakon asunnoksi, milloin olympiavieraiden majoituspaikaksi. - Kekseliäillä työkavereillani riittää mielikuvitusta!