Rock, ranskanleipä ja rakkaus

”Arvaa missä valokuva on otettu?”, kysyn ystävältäni Timo Malènilta. Vilkaistuaan sitä hän vastaa, ”Ruisrockissa -71.” En ole uskoa korviani! Kuvahan voisi olla mistä tahansa kesäriennosta tai piknikiltä, mutta hän arvaa paikan oikein. Vuosilukukin menee vain kahdeksalla pieleen. ”Miksi veikkasit vuoden -71?” ”Olin silloin itse paikalla”, hän toteaa.

Ahkerana 2000-luvun Ruisrockkävijänä innostun utelemaan lisää. ”Lohjalta lähti jätkäporukka Turkkuseen ja päätin liittyä seurueeseen tsekkaamaan zembalot”, Timo veistelee lähdön syytä. Tuolloin rokki järjestettiin toista kertaa paikkanaan Ruissalon Saaronniemen leirintäalue. ”Tungosta oli, 100 000 ihmistä”, hän muistelee. Tapahtuma siirrettiinkin seuraavana vuonna isommalle alueelle; samaisen saaren Kansanpuistoon, jossa rokki tänäkin päivänä järjestetään.

”Mikä oli hienointa?” ”Musiikki ja meno oli parasta – vapaata sauhuamista”, Timo innostuu ja nauraa, ”hauskin muisto on se, kun Viiksun kanssa laitettiin perjantai-iltana teltta pystyyn ja aamulla herättiin siihen, että vieressä soi kuorma-auton torvi! Katsoin ulos ja näin, että olimme pystyttäneet teltan keskelle ravintolaan vievää tietä ja kalja-auto tööttäsi, jotta teltta pois. Soputeltta vedettiin sivuun ja oluet saatiin perille.”

Kysyn juomapolitiikasta ja ystäväni laukoo, ”Kai siellä `alkohoolia` myytiin, mutta meillä nuorisolla oli omat juomat mukana.” Nykyään vaatii aikamoista luovuutta niiltä, jotka yrittävät viedä alueelle omia virvokkeitaan. Yksi kovertaa ranskanleivän sisään paikan piilopullolle, toinen piikittää injektioneulalla hedelmiin täytettä ja nähty on tonkkaviinipussilla feikattu vauvavatsakin.

Kuvan vuonna -79 pääesiintyjät olivat Iso-Britanniasta kuten The Clash ja Steel Pulse. Kahdeksaa vuotta aiemmin Timo muistaa bändeistä Canned Heatin ja Procol Harumin, jonka biisi Pandora's box alkaa heti soimaan päässäni. Ystäväni katsoo valokuvaa ja toteaa, ”Se oli rakkauden ja musiikin juhlaa”. Mitä Ruisrock on nyt?

Tuula Hänninen
Turun museokeskus, opas