Kirjastot suomalaisen kulttuuriperinnön ylläpitäjinä -kuinka kauan?

Kirjastojen keskeinen rooli yhteiskunnassa on perinteisesti ollut kirjallisen kulttuurin välittäminen ja säilyttäminen. Samalla voidaan täydellä syyllä puhua kirjastojen sivistystehtävästä. Etenkin viime vuosina kirjastot ovat Suomessa kuitenkin kohdanneet valtavia muutoksia, joista ei vähäisimpänä digitalisaatio. On kuitenkin tärkeää pohtia myös digitalisaatiota yhtenä haasteena muiden joukossa, ja tarkastella laajemmin kirjastojen tämänhetkistä tilannetta perinteisten tehtäviensä osalta ja luoda katsaus tulevaan.

Tämän vuoden alusta voimaantulleen lakimuutoksen jälkeen kunnilla- myöskään Varsinais-Suomessa- ei ole enää mahdollisuutta saada valtion rahoitusta kirjastojen uudisrakennuksiin eikä uusiin kirjastoautoihin. Toisaalta kuntaliitokset ovat jo osoittaneet olevansa riskitekijä kirjastojen kannalta- esimerkiksi Tarvasjoen pieni ja vanha kirjasto lakkautettiin kunnan yhdistyessä Lietoon. Miten tässä tilanteessa turvataan kirjallisen kulttuuriperinnön säilyminen myös alueellisesti?

Turku on monella tapaa hyvä esimerkki pohdittaessa kirjastojen tehtävää, tämänhetkistä tilannetta ja tulevaisuutta. Turussa on toki lakkautettu jo aiemmin monta pientä lähikirjastoa, ja nykyisiäkin muutetaan itsepalveluperiaatteella, ilman henkilökuntaa toimiviksi omatoimikirjastoiksi. Toisaalta Turussa toiminut, Suomen ainoa yliopiston ylioppilaskunnan omistama kaikille avoin julkinen kirjasto, lähes 90 vuotta toiminut TYY:n kirjasto suljettiin vuosien taistelun jälkeen vuoden 2014 lopussa.

Turku on samalla esimerkki kaupungista, jossa kenties juuri kirjastojen monta vuotta vaikeana jatkunut tilanne on luonut kirjallista perintöä vaalivia toimijoita. Turkulainen Kulttuuriyhdistys Ida ry elvytettiin vuonna 2009 Martin ja Mikaelin lähikirjastojen sulkemisen jälkeen. Yhdistys ylläpitää Martin Kulttuuriolohuonetta Turussa Itäisellä Pitkälläkadulla. Olohuoneella pidetään kiinni kirjasto- ja kahvilakulttuurin perinteistä.

Martin Kulttuuriolohuoneen uudet tilat sijaitsevat osoitteessa Itäinen Pitkäkatu 49, Turku.

Martin Kulttuuriolohuone perustettiin lakkautetun Martin kirjaston ja muiden pienennettyjen kirjastojen, mm. Varissuon kirjaston, poistuvilla kirjoilla ja sinne on vuosien varrella pelastettu kirjoja nyt jo useammasta lakkautetusta kirjastosta, niin Turun Maailmankaupalta kuin TYY: n kirjastostakin. Kulttuuriolohuoneen kirjasto paikkaa hävinneitä kirjastoja paikallisesti, sen kirjastoa hoitavat ammattilaiset, ja lainaaminen onnistuu liittymällä yhdistyksen jäseneksi.

Kirjallisen kulttuuriperinnön vaaliminen on tänä päivänä yhä enemmän yksityisten, aktiivisten toimijoiden varassa. Digitalisaation on sanottu demokratisoivan tiedon luonnetta, kun informaatio on sähköisesti jokaisen ulottuvilla. Teoriassa näin onkin. Kuitenkin kirjan lukemiseen tarvitaan vain lukutaito, oikeanlaisten sähköisten sovellusten hallitseminen ja päivittäminen on oma taitolajinsa, joka ei tälläkään hetkellä ole kaikille mahdollista eikä helppoa. Kysymys on tiedon saavutettavuudesta. Aiheellista on pohtia laajemmassa katsannossa myös sitä, mitä seuraa kun yhteiskunnan perintö on yhä enemmän epävarman ja hauraan teknologian varassa.

Kirjastojen tehtävä kulttuuriperinnön vaalijana tulee nähdä myös kirjastossa työskentelevien ihmisten ammattitaidon arvostamisena. Kirjastojen henkilökunta on perinteisesti välittänyt tietoa kirjoista ja kirjallisuudesta, joka omatoimikirjastoissa tai kirjastojen jopa kokonaan puuttuessa jää ihmisten itsensä, sekä kunkin intressien ja mahdollisuuksien varaan. Tämän merkitys kulttuuriperinnön ja laajapohjaisen sivistyksen kannalta on jäänyt vähälle huomiolle.

 

Keskustelua siitä, millaista kulttuuriperintöä olemme näillä päätöksillä jättämässä, tulisi käydä koko ajan.

Eva-Liisa Raekallio

Kirjoittaja järjesti loppuvuodesta 2014 TYY:n kirjaston kurssi- ja muita kirjoja Martin Kulttuuriolohuoneen kirjastoon.

Lisätietoa:

https://martinkulttuuriolohuone.wordpress.com/
http://www.tylkkari.fi/kulttuuri/vain-kuolleen-ruumiini-yli
http://uusi.voima.fi/artikkeli/2011/minne-menet-kirjastoon-2/