…jokainen herrastalo muistomerkki…

Näin Paavo Cajander suomensi Sakari Topeliuksen tutut sanat Maamme kirjasta – ”varje herrgård ett  minnesmärke” – jossa Topelius kuvailee Varsinais-Suomen tärkeimmät tunnusmerkit: puutarhat, vanhat kaupungit, kartanot ja kirkot.

Kartanokulttuuri oli myös itsenäisen Suomen ensimmäisten historian ja kansatieteen professorien kiinnostuksen kohteena. Åbo Akademissa kansatieteen professori Gabriel Nikander aloitti heti ruotsalaisalueen rakennuskannan tutkimusta ja dokumentointia jopa niin tarkkaan, että paikalliset nimitykset välillä kirjoitettiin murretarkennein, jotta myös ääntäminen tallentuisi.

Gabriel Nikanderin opiskelijoiden joukossa Irja Sahlberg oli taitavin rakennusten dokumentoija. Kun hän kotona piirsi isänsä laatimat rakennuspiirustukset puhtaaksi, hän oppi samalla piirtämään taloja. Irjan isä, agronomi K.J. Sahlberg, oli nuoruudessaan työskennellyt noin 10 vuotta Amerikassa eräässä ruotsalaisessa arkkitehtitoimistossa. Palattuaan Turkuun hän löysi paljon työtehtäviä.

Irja Sahlbergin opiskeluaikana Gabriel Nikander julkaisi jo osia teoksesta ”Herrgårdar i Finland” Vuosina 1927–1947 professori Nikander toimi Turun historiallisen museon johtokunnan (myöh. museolautakunnan) puheenjohtajana. Ajatus laajasta kartanotutkimuksesta oli koko ajan vireillä museossa ja kenttätyötä tehtiin kesäisin mahdollisuuksien mukaan. Hanke oli kuitenkin liian laaja museotyön ohella tehtäväksi.

Irja Sahlberg suunnitteli julkaisevansa kartanomateriaalin eläkkeelle jäätyään, mutta hänen aikansa loppui. Hänen nuorempi kollegansa C.J. Gardberg tunsi myös velvoitteen ja teki oman ratkaisunsa julkaisemalla yhdessä Kaj Dahlin kanssa kauniin ja yleistajuisen kuvakirjan, jossa esitellään n. 50 kartanoa eri puolella Suomea.

Yhteiskunnassa herännyt kiinnostus kulttuuriympäristökysymyksiin on kasvattanut tiedon tarvetta ja vasta nykypolvella on ollut voimaa ja näkemystä julkaista materiaali. 

Rakkaudesta rakennuksiin. Kartanot Irja Sahlbergin tutkimuskohteina

Rakkaudesta rakennuksiin ilmestyi Turun museokeskuksen Aboa-sarjassa jouluksi 2013 erikoistutkija Irma Lounatvuoren toimittamana. Toimittajan kirjoittamassa lyhyessä johdannossa esitellään Irja Sahlberg sekä kirjoittajan käyttämä lähdemateriaali.

Irma Lounatvuori on luonut piirustuksista käsikirjan joka keskittyy itse rakennuksiin ja niiden fyysiseen ympäristöön. Valokuvien tehtävä on paremminkin täydentävä. Julkaisemalla tutkimuskertomukset lähes sellaisenaan hän antaa Sahlbergille äänen ja tulkinta jää lukijalle. Kirja käsittää 40 kartanon piirustusta ja lisäksi 6 dokumentoitua, myöhemmin purettua tai palanutta kartanorakennusta.

Varsinais-Suomen alueella kirja on tärkeä teos museo- ja kulttuuriympäristötyössä. Myös kotiseutuväelle ja kulttuurimatkailun suunnittelijoille kirjan tarkat ja visuaaliset tiedot antavat vankan pohjan uusille ideoille ja vanhoille reiteille. Asemapiirustukset antavat selkeän kuvan ulkorakennusten, istutusten ja käytävien sijoituksesta ja auttavat katsojaa ymmärtämään miten pihapiiri on toiminut ja ovat esikuvina pihojen ja puutarhojen entisöinnille.

Samalla dokumentoinnit toimivat evidenssinä Varsinais-Suomen säätyläisten rakennuskannasta ja osoituksena siitä, miten Keski-Euroopan ja Ruotsin kulttuuripiirteet toteutuivat ja muotoutuivat ympäristössä, jossa puu on yleisin rakennusmateriaali. Nykyajan kuvien ”lukemiseen” tottuneelle ihmiselle kirja on selkeä ja helppolukuinen. Ja vihdoinkin yleisö saa Irja Sahlbergin tutkimustyön käyttöönsä.

Solveig Sjöberg-Pietarinen

Tutkija

Turun museokeskus

Kuvassa Taivassalon Vuorenpää (1942). Kuva: Irja Sahlberg/TMK.

Tapila Sauvossa (1965). Kuva: C. J. Gardberg/TMK.

Kosken kartano Vehmaalla, pohjakaava (1943). Kuva: Irja Sahlberg/TMK.