Mistä näitä kirjoja oikein tulee: Kirja kaikille asumisesta ja rakentamisesta kiinnostuneille

Museon uusin julkaisu "Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin" on juuri julkaistu. Kirja on todella  mielenkiintoinen. Tämä on siis mainos, mutta tämä mainos on totta! Heti kun sain kirjan käsiini, niin en voinut lopettaa ennen kuin olin sen selannut läpi. Ja sitten oli pakko alkaa lukea.

Kirjan on kirjoittanut Panu Savolainen, turkulainen arkkitehti ja historian tutkija. Kirja perustuu 1700-luvun lopun ja aivan 1800-luvun alun palovakuutuksiin ja kertoo siis asumisesta ja rakentamisesta yli kaksi sataa vuotta sitten.

Rakennustutkimuksen yksi keskeisin lähdeaineisto ovat juuri katselmukset ja palovakuutukset, jotka ainakin itselleni ovat aina olleet suuren mielenkiinnon kohteena. Valitettavasti Turun ulkopuolella, joka on omaa työsarkaani, ei erityisesti näitä vanhempia palovakuutuksia  paljoakaan ole. Toki joistain kartanoista niitä on ja myös esimerkiksi Nautelan myllystä ja Perttelin lasitehtaasta.

Yleensä palovakuutukset ja katselmukset kaivetaan esiin, kun yritetän päätellä talon, kellarin tai vanhalta/oudoilta vaikuttavien rakennusdetaljien ikää. Joskus olen käynyt niitä vähän järjestelmällisemmin läpi bongaillen kaakeliuuneja ja tapetteja, mutta mitään kokonaisvaltaista selvitystä ei ainakaan työaikana tarvitse unelmoidakaan ehtivänsä tekemään. Niinpä on lähes yhtä mukavaa lukea nyt Panun kirjaa, jossa palvoakuutusaineistoa esitellään ja analysoidaan.

Todella mielenkiintoista oli myös vertailla Kulttuuripääkaupunkivuoden kaupungin paloa esittävää pienoismallia varten itse tekemiäni tonttipiirroksia Panun tekemiin! Kirjan sisältönä on toki muutakin kuin palovakuutuksessa lueteltujen rakennusten sijoittumiset tonteilleen. Pohjapiirroksista ovat luettavissa monet yksityiskohdat: rakenuksen rakennusaine, tulisijan laatu, kaakeliuunin laatu, lukollinen ovi, lyijypuiteikkuna, ikkunaluukut, rautaluukut tai kalterit.

Rakennuksiin liittyen keskeisenä tarkasteluaiheena on asuminen, talojen käyttö. Kuten kirjoittaja toteaa niin asuinyhteisö ei 1700-luvun lopulla ollut perhe vaan talous. Kakkihan me sen olemme tienneet, mutta aika harvoin sitä tulee miettineeksi, että minkäköhänlaista se oppipoikien ja kisällien elämä siellä mestarin taloudessa oikein oli. Panun kaavioita katsellessa oli pakko ruveta miettimään, että asuivatko ne puotirengit ja kirjanpitäjätkin tosiaan siellä kauppiaan talossa ja minkälainen tuollainen 25 hengen asuinyhteisö sitten käytännössä oikein oli.

Yli 20 mielenkiintoisen tonttipiirroksen lisäksi kirjassa on kuvia vanhoista rakennuspiirustuksista  ja muitakin aiheeseen liittyviä kuvia. Erityiskiitoksen Panulle voisi antaa liitteenä olevasta   palovakuutuksesta - sekä alkukielellä ruotsiksi että käännettynä suomeksi.  Ja myös siihen liittyvistä viitteistä, joissa selvitetään paitsi  palovakuutuksiin liittyviä yleisiä käytäntöjä myös kirjoittajan tulkintoja.

Eija Suna