maanantai 15. toukokuuta 2017

Kaksipäinen peto menneisyyden mannekiinina

Vierailevana kirjoittajana Turun yliopiston arkeologian dosentti ja Helsingin yliopiston kulttuuriperinnön tutkimuksen apulaisprofessori


Visa Immonen

Kaksipäinen peto menneisyyden mannekiinina


Oletko museossa kierrellessäsi valokuvannut vitriineissä olevia esineitä älypuhelimella? Oletko ollut tyytyväinen otoksiin? Museoesineiden valokuvaaminen on vaateliasta ammattilaisellekin, etenkin, jos pyrkimyksenä on nähdä esineet uusin silmin. Huhtikuussa 2015 sain puhelinsoiton ensin prof. Markus Hiekkaselta ja sitten valokuvaaja Lauri Erikssonilta. He tiedustelivat, haluanko osallistua uudenlaiseen kirjaprojektiin. Kyse olisi teoksesta, joka koostuisi Laurin museoesineistä ottamista valokuvista. Markus ja minä valikoisimme ehdotuksia esihistoriallisista ja keskiaikaisista esineistä sekä kirjoittaisimme niistä esittelytekstit. Esineitä yhdistäisi se, että niissä on ihmisen tai eläimen kuva. Sukelsimme Suomen muinaisuuteen ja museokokoelmiin.

Kirjaan päätyi suuresta joukosta esineitä kaikkiaan 56 kappaletta. Ne kattavat 10 000 vuotta Suomen menneisyyttä. Turku ja Turun museokeskus ovat kuvauskohteissa hyvin edustettuna, sillä museokeskuksen kokoelmista teokseen tuli seitsemän esinettä ja Turun tuomiokirkkomuseosta vielä kolme lisää. Esineissä näkyy Turun pitkä kaupunkihistoria – ne ovat kaikki keskiaikaisia.

Museokeskuksesta valikoimamme esineet ovat kaupunkialueen arkeologisten kaivausten löytöjä. Mukana on niin puunukke kuin savesta tehty Neitsyt Marian ja Jeesus-lapsen pienoisveistos. Erikoisimpia löytöjä on kaatonokka pronssiastian kaatonokka. Keskiaikaisen elämän ohella se kertoo myös turkulaisten kaupunkiarkeologian ja löytökokoelman alkuvaiheista 1900-luvulla.
Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi. Arkeologiset kokoelmat, TMK.

Kaatonokka on palanen pronssiastiasta. Alkuperäinen astia oli luultavasti 1400-luvulla valmistettu vesi- tai juomakannu, jonka omisti hyvin toimeentuleva kaupunkilainen. Kaatonokka muodostuu saman vartalon jakavasta kahdesta eläimenpäästä. Olennot muistuttavat kuonoltaan ja silmiltään leijonia ja suipoilta korviltaan lepakkoja, mutta ne eivät kuulune millekään tuntemallemme eläinlajille. Kyse lienee lohikäärmeestä tai jostakin muusta villistä pedosta tai fantasiaeläimestä. Oudon olennon rintakehää on koristeltu salmiakkikuvioihin.

Pronssisen kannun kaatonokka 1400-luvulta. Arkeologiset kokoelmat, TMK.
Kaksipäisen eläimen kidoista pilkottavat astian kaatoputket. Kannua kallistettaessa sen sisältö on syöksynyt ulos ammottavista suista. Oksentamiseen jähmettynyt asento tekee vauhkosta eläimestä hieman tragikoomiseen. Se on uhmakkaan näköinen, mutta ei koskaan pääse nauttimaan suustaan valuvasta vedestä tai muusta nesteestä. Ehkä olennon oudot kasvot ja avoimet kidat ovat vain koriste. Ne ovat mahdollisesti herättäneet huvittuneisuutta, viihdyttäneet pöydässä istuneita.

Kaksipäisen pedon suista syöksyi nestettä. Arkeologiset kokoelmat, TMK.
Kaatonokka on kuulunut museokeskuksen kokoelmiin 1950-luvulta lähtien. Se löydettiin, kun Aurajoen rantaan Turun keskustassa kaivettiin viemäriputkea varten ojaa vuosina 1952–1953. Avattu ojalinja ulottui Tuomiokirkon läheltä Itäistä Rantakatua pitkin Aurasillan viereen. Astialöytö tehtiin läheltä Vanhaa Suurtoria ja Tuomiokirkkosiltaa eli keskiaikaisen kaupungin varakkaimmalta alueelta.

Poikkeuksellisen viemärikaivauksista teki se, että museonjohtaja Niilo Valonen jo näin varhain seurasi kaivutöiden etenemistä ja talletti niissä paljastuneita arkeologisia löytöjä. Valonen oli ensimmäinen tutkija Turussa, joka julkaisi tuloksensa yksityiskohtaisesti ja tieteelliset kriteerit täyttävästi. Hän todisti museokokoelmien arvon Turun kaupungin historian tutkimukselle ja ymmärtämiselle.

Kaatonokan valokuva ja tarina päätyivät osaksi teostamme ”Hirvenvasaja kerjäläinen: Ihminen ja eläin Suomen muinaisesineissä”. Sen julkaisi Kustannusosakeyhtiö Nemo toukokuussa 2017.

Lähde: http://nemokustannus.fi/kirjat/hirvenvasa-ja-kerjalainen-ihminen-ja-elain-suomen-muinaisesineissa/

Teksti: Visa Immonen, Arkeologian dosentti, Turun yliopisto ja kulttuuriperinnön tutkimuksen apulaisprofessori, Helsingin yliopisto.
Kuvat: Martti Puhakka, Turun museokeskus.
Kuvatekstit: Tanja Ratilainen, Turun museokeskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...