torstai 25. kesäkuuta 2015

Röykkiöitä tarkastamassa Korppoossa


Yksi osa maakunta-arkeologin työtä on käydä tarkastamassa yleisöilmoituksia muinaisjäännöksistä ja löytöpaikoista. Aiemmin keväällä oli syntynyt ajatus, että jollekin tarkastuskäynnille voitaisiin lähteä yhdessä arkeologian harrastajien kanssa – Turun maakuntamuseon ystävillä kun on aktiivinen arkeologian jaosto. Kohteeksi valikoitui Paraisten Korppoo, josta oli tullut useampikin muinaisjäännösilmoitus. Niistä suurin osa koski erilaisia röykkiöitä ja kivilatomuksia.

Tiistaina 23.6. klo 8.00 autot starttasivat museokeskuksen pihalta ja suunnaksi otettiin siis Korppoon saari. Matkaan lähtivät allekirjoittaneiden lisäksi kolme arkeologian harrastajaa Liisa Hyvönen, Markku Lemmetti ja Riitta Westerlund sekä arkeologiaa opiskeleva Kati Haapala. 


Pysähdyimme aamukahville Nauvon vierasvenesatamaan käymään hieman läpi päivän ohjelmaa.


Ensimmäinen kohteemme oli Korppoon Rosklaxissa, jossa etsimme arkeologian harrastajan Hans Myrhmanin ilmoittamia kivilatomuksia. Maisemat Rosklaxin kylän alueella olivat hienot ja idylliset, mutta selkeitä muinaisjäännöksiä eivät ilmoitetut kivirakenteet olleet.

Rosklaxissa seurueeseen liittyi korppoolainen Tom Fredriksson. Hän oli lähettänyt museolle sijaintitietoja useasta mahdollisesta muinaisjäännöksestä ja lähti mukaamme oppaaksi osalle kohteista. Retken aikana saatoimme todeta, että Tom tunsi alueet erittäin hyvin ja tiesi parhaat reitit kohteille. Totesimmekin, että ilman Tomin opastusta meiltä olisi röykkiöitä etsiessä varmasti mennyt jokunen kilometri ja tovi enemmän.


Tom ja Kaisa tutkimassa karttaa

Lähdimme ensin Syvälaxin alueelle, jossa Tom opasti meidät ensimmäiselle kohteelle. Se olikin iloksemme ilmeinen hautaröykkiö, korkeuksien puolesta todennäköisesti varhaismetallikautinen. Niin tämä kuin muutkin kohteet dokumentoitiin ottamalla sijainti GPS-paikantimella, ottamalla mittoja ja valokuvia sekä kirjoittamalla muistiinpanoja mm. kohteen sijainnista ja ympäristöstä.

 


Retken aikana nautimme myös kesäisestä luonnosta, ihailimme ja tunnistimme kukkivia kasveja. Hienoja luontoelämyksiä olivat myös aivan läheltä lentoon lähtenyt kurkipariskunta sekä pikkuinen hirvenvasa. 
  
Seuraava kohde ei ollut tulkinnaltaan aivan niin selvä, ja niin siellä kuin muilla kohteilla keskustelimme aina myös vaihtoehtoisista tulkinnoista. Siirtyessämme seuraavalle kohteelle Tom vei meidät matkalla katsomaan hienoa kivilouhosta, josta hänen tietojensa mukaan on otettu kiveä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Näimme myös monenmoisia rajamerkkirakennelmia ja ilmeisesti raivaukseen liittyvän röykkiön.

 

Liisa tarkastelemassa rajamerkkirakennelmaa
 
Markku ja Riitta ja eriskummallinen kivilaaka
  

Viimeinen kohde, jolla yhdessä Tomin kanssa kävimme, oli kivikehä Vikstrandenin kalliolla. Rakennelma oli toki ihmistekoinen, mutta kaikella todennäköisyydellä melko nuori. Aika olikin jo tässä vaiheessa vierähtänyt pitkälle iltapäivän puolelle. Kiitimme Tomia hyvästä opastuksesta ja lähdimme ruokailemaan merimaisemiin vierassatama Verkaniin.


Sari ottamassa koordinaatteja gps:llä

Vasemmalla Kati, Riitta ja Liisa, oikealla Markku, Kaisa ja Sari

Ruokailun jälkeen jatkoimme vielä tarkastamalla kaksi Tomin ilmoittamaa kohdetta, jotka olivat hieman helpommin saavutettavissa. Ensimmäinen niistä olikin hieno pronssikautinen röykkiökohde. Mäen harjanteella sijaitsi kaksikin röykkiötä, joista toinen oli komea pitkänmallinen röykkiö – mittaa sillä oli kymmenisen metriä. Alempana rinteessä oli toinen hieman vaatimattomampi röykkiö.

 

Markku ja Kati mittaavat röykkiön leveyttä.
  
Viimeisenä kohteena oli paljon keskustelua aikaan saanut röykkiö Österretaisissa. Kohteen tulkinta jäi avoimeksi, koska vaihtoehtoja tuntui olevan monia. Sijainti viittasi luonnonmuodostelmaan, mutta ajatusta mahdollisesta muinaisjäännöksestä ei täysin hylätty ja kohde dokumentoitiin.




Tässä vaiheessa kello lähentelikin jo viittä ja oli aika suunnata takaisin Turkuun. Ilma oli suosinut meitä koko päivän ja vasta paluumatkalla saatiin ensimmäiset sadepisarat. Lauttamatkat taitettuamme, päätimme retken yhteisellä kahvihetkellä Paraisten Sattmarkissa. Saatoimme todeta reissun olleen kaikin puolin antoisa ja onnistunut.
   




 Teksti ja kuvat: Sari Mäntylä-Asplund ja Kaisa Lehtonen






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...