Tuntemattoman torpan tarina, osa 1

Tammikuussa 2014 Hirvensalossa asuva Jussi Kinnunen otti yhteyttä Varsinais-Suomen maakuntamuseoon. Hän oli koiran ulkoilutuslenkeillään havainnut lähimetsässä ”rauniot” eli jonkinlaisen rakennuksen kivijalan. Elokuussa Jussi Kinnunen ja minä teimme paikalle yhteisen maastokäynnin.

Maastotarkastuksessa havaittiin paikalla varsin jykevä rakennuksen kivijalka, kooltaan noin 5,80 x 8,80 metriä. Rakennus on muodoltaan vinkkeli ja sen pitkäsivu on luode-kaakkosuuntainen. Rakennuksen perustuksen kiviä on ainakin kahdessa kerroksessa, ja ne on ladottu varsin huolellisesti. Kivijalan paksuus on keskimäärin noin 0,60 cm:ä, mutta joissain kohdin jopa 0,85 cm:ä leveä. Kivet ovat pääosin paksun sammaleen peittämiä ja perustuksen sisällä kasvaa varsin suurikokoinen kuusi ja koivu. 

 

Kivijalka luoteesta kuvattuna.

Kivijalka on huolellisesti rakennettu ja paikoin kiviä on kaksi kerrosta.

Kivijalan läheisyydestä poimittuna rautaesineitä.

Kivijalan luoteispäädyssä kiviä on ikään kuin rauennut tai valunut rinteeseen, ja tässä kohtaa rakennuksen tarkkoja rajoja onkin jonkin verran vaikea hahmottaa. Myöskään täysin varmaa oviaukkoa tai tulisijaa ei tarkastuksessa pystytty paikantamaan. On kuitenkin mahdollista, että juuri nämä luoteispäädyn epämääräisesti levällään olevat suurehkot kivet ovat peräisin tulisijasta.

Luoteisosan epämääräistä kivikkoa.

Kivijalasta noin 60 metriä länteen tavattiin suurehko syvennys tai kuopanne, joka vaikuttaa vanhalta kellarikuopalta. Sen koko ulkoreunoista mitattuna on noin 5 x 5 metriä. Kuopan suuaukko on luoteeseen, ja siinä on havaittavissa muutamia isompia kiviä, jotka ovat mitä ilmeisimmin muodostaneet kellarin sisääntuloaukon.

Kellarikuoppa

Kohteesta ilmoittanut Jussi Kinnunen osoittamassa kellarikuopan syvyyttä.

Jo elokuussa tehdyssä tarkastuksessa huomiota herätti se, että kivijalka vaikutti erittäin huolellisesti tehdyltä. Yleensä nykypäiviin säilyneet torppien perustukset ovat varsin vaatimattomia, muodostuen usein pelkistä nurkkakivistä. Samoin kellarikuoppa vaikutti varsin suurelta ollakseen tavallisen torpan kellari.

Sammaleesta ja kivijalan keskellä ja päällä kasvavista puista päätellen tulin jo elokuussa siihen tulokseen, että rakenteella täytyy olla jonkin verran ikää, ts. aivan nuori se ei voi olla. Työpöydän ääressä torpan paikka löytyikin vuoden 1880 senaatinkartasta, ja kun vielä museon rakennustutkija Sanna Kupila löysi mapeistaan vanhan lehtiartikkelin, jossa kerrottiin Hirvensalon Särkilahden perällä Jänissaaren metsässä sijainneesta maanalaisesta torpasta, oli asia sitä myöten selvä. Metsästä löytyneen kivijalan historia on selvitettävä perin pohjin! 


Torpan tarina jatkuu viikolla 49
 

Teksti ja kuvat: Kaisa Lehtonen