keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Metallia, metallia - infotilaisuus metallinetsinharrastajille



Turun museokeskus / Varsinais-Suomen maakuntamuseo järjesti lauantaina 15.11.2014 Kuralan Kylämäen vanhassa kanalarakennuksessa infotilaisuuden metallinetsinharrastajille. Koska metallinetsinharrastus on lisääntynyt parin viime vuoden aikana huimasti, oli tarkoituksena järjestää tilaisuus, jossa keskustellaan ajankohtaisista metallinetsintään liittyvistä asioista, ja samalla museoväellä ja harrastajilla on mahdollisuus tutustua toisiinsa. Paikalle oli pyydetty eri alan asiantuntijoita, joille osallistujilla oli mahdollisuus tuoda löytämiään esineitä tunnistettavaksi.

 
Osallistujia oli ilahduttavasti ja kanalan kokoustila oli juuri sopivan rento tämänkaltaisen tilaisuuden järjestämiselle. Kaikkiaan paikalla oli reilut kolmekymmentä henkilöä, ikähaitarin ollessa lapsista vähän varttuneempiin.

Tilaisuudessa kuultiin kolme alustusta. Allekirjoittanut kertoi siitä, millaiset reunaehdot muinaismuistolaki metallinetsinnälle asettaa, mistä muinaisjäännöksistä saa tietoa ja miten muinaislöydön tehtyään tulee toimia. Eniten keskustelua sai aikaan kysymys siitä, miten lähelle muinaisjäännöstä metallinetsimen kanssa voi mennä. Tunnetulle muinaisjäännösalueelle ei etsimen kanssa luonnollisestikaan saa mennä, mutta koska muinaisjäännösten tarkkoja rajoja on harvoin esimerkiksi koekaivauksin eksaktisti määritelty, tulee myös muinaisjäännösten välittömät lähiympäristöt jättää rauhaan. Jos on epävarma siitä, miten lähelle tunnettua muinaisjäännöstä voi mennä, kannattaa ottaa ensin yhteyttä maakuntamuseoon tai Museovirastoon.



Juha Ruohonen Turun yliopiston arkeologian oppiaineesta lähestyi metallinetsintää tutkimuksen näkökulmasta. Alustuksensa alussa Ruohonen listasi sekä metallinetsinnän hyviä että huonoja puolia. Positiivista tutkimuksen kannalta on se, että metallinetsinnällä voidaan löytää muinaisjäännöksiä paikoista, joista niitä muutoin olisi lähes mahdotonta löytää. Ja esimerkiksi rautakauden tutkimuksessa metallinetsintä on jo tuonut valtavasti uutta tietoa. Huonoina puolina Ruohonen mainitsi mm. luvattoman kaivamisen muinaisjäännösalueella sekä metallinetsinnästä saatavan tiedon tietynlaisen yksipuolisuuden. Ruohonen kertoi myös, millä tavoin esimerkiksi peltoalueella voidaan tehdä systemaattista metallinetsintää.

   Juha Ruohonen
                                    
Museokeskuksen konservaattori Riikka Saarinen kertoi siitä, miten ja millaisissa olosuhteissa metalliesineitä tulee käsitellä ja säilyttää. Esineen tuhoutuminen voi alkaa hyvinkin pian talteenoton jälkeen. Esitelmästä kävi erittäin hyvin ilmi se, että esineiden konservointi voi olla hyvinkin pitkällinen prosessi ja se vaatii erityistä ammattitaitoa. Konservointi vaatii siis myös valtavasti resursseja. 

Riikka Saarinen
                               
Konservointikustannuksiin liittyvä ongelma tuli hyvin esille myös Museoviraston intendentti Teija Tiitisen puheenvuorosta. Tiitinen kertoi esimerkkinä tilanteen, jossa metallinetsinharrastaja toimittaa museoviranomaiselle muovikassillisen löytöjä. Tällöin konservointikustannukset saattavat kohota huomattavankin suuriksi, ja eteen tulee kysymys siitä, kuka maksaa ja vastaa kuluista. Lisäksi Tiitinen toi esille sen huolestuttavan tosiasian, että osin valtion sektorilla tehdyistä taloudellisista leikkauksista johtuen saattaa Museoviraston kokoelmayksikössä olla ensi vuonna vielä aiempaa vähemmän resursseja metallinetsinnässä tehtyjen löytöjen vastaanottoon ja käsittelyyn.

Esineiden tunnistusta varten paikalle oli tuotu mikroskooppeja ja alan kirjallisuutta. Tilaisuudessa tunnistettiin mm. 1600-1700-luvuille ajoittuvia rahoja, yksi 900-luvulle ajoittuva hopearaha, yksi lähes ehjä rautakautinen rannerengas, viikinkiaikaisen rannerenkaan katkelma, ilmeisesti osin sulaneita pronssiesineen (soljen?) katkelmia sekä koko joukko muita, pääosin suhteellisen nuoria esineitä. Paikalle oli tuotu myös hieno kivikirves Laitilasta. 

     Tilaisuuden nuorimpia osallistujia.


Petteri Järvi tunnistamassa kolikoita.


Jorma Kytöviita esittelemässä Riikka Saariselle löytöä.


Tunnistusapua haettiin myös kirjallisuudesta.
Ja myös nettiin jouduttiin turvautumaan.
Mikko Tammelin esitteli metallinetsijän normaalia "arkea" eli esineistöä kuvan etualalla.

Kaiken kaikkiaan päivästä jäi ainakin tilaisuuden järjestäjille hyvät fiilikset. Tilaisuudessa keskusteltiin myös siitä, onko tarvetta järjestää vastaavanlaisia tilaisuuksia jatkossakin, esimerkiksi kerran vuodessa. Mikäli kiinnostusta on, voi alustusehdotuksia lähettää allekirjoittaneelle.

Lopuksi erityiskiitokset annettakoon Kuralan Kylämäen kahvilanpitäjälle aivan huippuihanasta pullasta, joka saikin osallistujilta paljon kiitosta!


Teksti: Kaisa Lehtonen 
Kuvat: Juha Ruohonen, Kari Hintsala, Maarit Hirvilammi, Riikka Saarinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...