Viikinkiaikainen rahakätkö Aurajokilaaksosta

Kaarinan ja Turun rajalta, Aurajoen lähettyviltä löysi turkulainen geologian opiskelija Emil Nygård syyskuussa 2014 viikinkiaikaisen rahakätkön. Kätkö sisältää yhteensä 26 hopearahaa tai hopearahan katkelmaa.  Rahat on tunnistanut Turun yliopiston tohtorikoulutettava Jani Oravisjärvi.

Rahat ovat pelkästään länsimaisia, muun muassa anglosaksisia ja saksalaisia. Mukana on esimerkiksi hyvin tyypillisiä englannin kuningas Ethelred II ja saksalaisia Otto-Adelheid -tyypin rahoja. Rahojen joukossa on yksi raha, joka on erityisen mielenkiintoinen. Se on Ethelred II rahan skandinaavinen imitaatio. Imitaatioita on muun muassa lyöty täydentämään ajoittaista rahan puutetta. Imitaatioiden teksti on usein merkityksetöntä kirjoitusta, mutta se ei haitannut ympäristössä, jossa valtaosa väestöstä oli lukutaidottomia ja vieraita kieliä osaamattomia. 

Alustavien arvioiden mukaan kätkö ajoittuu viikinkiajan (800-1050 jKr.) loppupuolelle, 1000-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Jonkinlainen ajallinen kiinnekohta saadaan vuodesta 1036 eli kätkössä on muutamia rahoja, joita on alettu lyödä vasta vuonna 1036, joten ainakaan ennen tätä rahat eivät ole voineet joutua maahan. 

Länsimaisissa rahoissa kuva-aiheina etusivulla esiintyy usein pelkistetysti rahanlyöjän, eli hallitsijan, kuva. Taustapuolella puolestaan esiintyy usein risti tai esimerkiksi rakennus. Rahojen teksteissä tuodaan ilmi usein hallitsijan nimi ja lyöntipaikka. Lyöntivuotta rahoissa ei kerrota, joten rahojen ajoittaminen perustuu pitkälti hallitsijoiden tunnettuihin hallintovuosiin. Anglosaksien rahoissa kerrotaan aina myös rahamestarin nimi. Esimerkiksi tähän kätköön kuuluvasta pienestä Knuutin rahan katkelmasta on luettavissa rahamestari Brihtredin nimen alkukirjaimet.

Köln: Pilgrim (1021-1036) & Konrad II (1027-1039) = 1027-1036

Knuut Suuri: "pointed helmet type" 1023-29

Rahojen löytöpaikka on mielenkiintoinen. Löydettäessä rahat eivät olleet yhdessä rykelmässä, vaan niitä oli hajallaan noin 7 metrin pituisella matkalla nykyisen metsäpolun varrella, noin 10–15 cm:n syvyydessä nykyisestä maanpinnasta. 1800-luvun lopun senaatinkartan mukaan on löytöpaikan vieritse kulkenut polku- tai tieura. On täysin mahdollista, että 1800-luvulla käytössä ollut kulku-ura on ollut olemassa jo rautakauden lopulla. Kysymyksiä herättää se, minkälaisissa olosuhteissa rahat on aikoinaan kätketty tai hukattu. Aikoinaan hopea on ollut niin arvokasta, että tuskin rahat ovat joutuneet metsään pelkästä huolimattomuudesta. Onko rahojen omistaja pudottanut ne mahdollisesti kiireessä?

Vastaavanlaisia esihistoriallisia rahakätköjä on Varsinais-Suomesta tunnettu aiemmin 16 eri paikasta. Kaikkiaan Suomesta on löydetty noin 7 000 viikinkiaikaista rahaa, joista suurin osa on peräisin kätkölöydöistä. Näitä tunnetaan Suomesta yhteensä noin 50 kappaletta. Jonkin verran rahoja on myös haudoista. Todennäköisesti rahat ovat kulkeutuneet Suomeen kaupankäynnin yhteydessä. Vielä esihistoriallisen ajan lopulla kaupankäynti on mitä ilmeisimmin perustunut vaihtamiseen ja rahojen muodossa oleva hopea oli vain yksi vaihtoväline.
Rahat ovat nähtävillä lokakuun 2014 ajan Turun museokeskuksen kirjakaupassa Brinkkalan talossa Vanhalla Suurtorilla.

Teksti Kaisa Lehtonen ja Jani Oravisjärvi, kuvat Mikko Kyynäräinen/Turun museokeskus