Niin mitkä käsityötaidon päivät?

Kun Luostarinmäen rakennuksia alettiin vuonna 1937 sisustaa eri käsityöaloja esitteleväksi Käsityöläismuseoksi, tarvittiin asiantuntijoita ja tietotaitoa. Pitkän päivätyön tehneet käsityömestarit yhdistivät voimansa museon hyväksi. Heidän lahjoitustensa ja asiantuntemuksensa ansiosta museoverstaat saatiin niin toimiviksi, että käsityöläiset pystyivät tekemään niissä työtään. Kammantekijä jopa siirsi koko verstaansa museoalueelle ja jatkoi työskentelyään siellä.

Keltavaluri työssään. Kuva: TMK/arkisto

Kun mietittiin miten lahjoittajia voitaisiin kiittää, heräsi ajatus koota kaikki päiväksi Luostarinmäelle. Näin he näkisivät mitä kaikkea heidän avullaan oli saatu aikaan. Vuonna 1943 vietettiin ensimmäistä Käsityötaidon päivää. Verstaissa työskenteli toistakymmentä käsityöläistä, jotka houkuttelivat paikalle lähemmäs 1500 museokävijää. Käsityötaidon päivästä vakiintui vähitellen vuotuinen juhlapäivä, joka kokosi kävijöitä jonoksi lippukassalle. Vuonna 1958 rikottiin ennätys: 3036 kävijää yhdessä päivässä. Tapahtuma pidennettiin ensin kaksi päivää kestäväksi ja sitten viikon mittaiseksi. Nykyään Käsityötaidon päiviä vietetään viiden päivä ajan keskiviikosta sunnuntaihin.

Käsityötaidon päivistä vastannut työryhmä
kokoontuneena yhteiskuvaan.
1940-luku. Kuva: TMK/arkisto

 Alkuvuosina, kun museo ei vielä ollut täydessä laajuudessaan, käsityötaidon päivää juhlistettiin usein avaamalla uusi verstas. Vuonna 1946 avattiin maalarin ja kultasepän verstaat ja vuonna 1962 valmistui tupakkatalo. Tavaksi tuli myös, että käsityötaidon päivänä esiteltiin jokin harvinaisempi ammatti tai taito. Vuonna 1959 tällaisia olivat pikanellin kehräys ja kangaspuiden kaiteiden tekeminen. Ohjelmaan kuului myös leivonnaisten ja sahdin myyntiä. Rinkelit ja fenkolikakut kävivät kaupaksi ja erään käsityötaidon päivän jälkeen komeili päivän lehdessä uutinen ”Käsityötaidon päivien yleisö joi 1000 mukillista sahtia”.

Päivien valmisteluun osallistui koko Luostarinmäen henkilökunta ja toisinaan myös heidän perheensä. Käsityöläisille tarjottiin kahvia ja voileipiä vahtimestarin olohuoneessa ja jäipä joku pitkämatkalainen toisinaan yöksikin. Tavaksi tuli myös, että henkilökunnasta ja käsityöläisistä otettiin ryhmäkuva. Käsityötaidon päivät olivat alusta alkaen lämminhenkinen kokoontuminen yhteisen asian äärelle: käsityötaidon pitämisen elävänä.

Jarkko Aallonloiske.
Kuva: TMK/Martti Puhakka

Alkuaikojen kävijäennätykset ovat jääneet historiaan. Käsityötaidon päivät joutuvat kilpailemaan lukemattomien muiden tapahtumien kanssa yleisön suosiosta. Mutta ne, jotka löytävät tiensä museoon 20.–24.8., kohtaavat siellä ainutlaatuista osaamisen iloa ja ylpeyttä kun kymmenet Kultaisen Omenan Killan mestarit ja kisällit kokoontuvat näyttämään millaisia kädentaitoja osattiin ”ennen vanhaan”. Tänä vuonna museo voi myös ylpeänä ilmoittaa, että perinnesoitinrakentaja Jarkko Aallonloiske on esitellyt työtään käsityötaidon päivillä jo 50 vuoden ajan. Kiitokset Jarkolle ”pitkästä pestistä”, joka jatkukoon yhtä menestyksekkäästi tulevina vuosina.

Leena Vuorio ja Sonja Hagelstam