Rettiginrinteen arkeologiset kaivaukset saadaan piakkoin päätökseen

Turun museokeskuksen arkeologiset kaivaukset Runeberginpuiston ja Aboa Vetus & Ars Nova -museon välisellä alueella ovat olleet käynnissä toukokuun loppupuolelta lähtien.  Kiinteistöliikelaitos rakennuttaa Kirjastosillan yläpuoliseen rinteeseen kaupunkiviihtyvyyttä lisäävän porrastuksen puuistutuksineen, ja alue oli sitä ennen tutkittava arkeologien toimesta noin metrin syvyyteen saakka. Lisäksi Rettiginrinteen poikki ja Itäiselle Rantakadulle oli tarvetta rakentaa hulevesikaivot putkineen. Nämä kaivannot tutkittiin osaksi puhtaaseen pohjasaveen, osaksi 1,40 m syvyyteen saakka. Puolet koko hankkeen rahoituksesta on saatu EU:lta.

Laajimmalta, noin 200 neliömetrin alueelta löydettiin ennen vuoden 1827 suurpaloa käytössä ollutta Luostarin Jokikatua ja sen varrella sijainneiden muurattujen rakennusten jäännöksiä. Rakenteita alkoi tulla esiin jo noin 50 cm syvyydeltä ja ne olivat hyvin säilyneitä. Yksi Jokikadun rannan puoleisista rakennuksista sijaitsi tontilla, jossa on ollut Fredrika Runebergin (os. Tengström) nuoruuden aikainen asuintalo. Rakennusta saatiin osittain esille jo Kirjastosillan rakentamiseen liittyvissä kaivauksissa vuonna 2012. Rinteen puolelta löydettiin hyvin säilyneen, todennäköisesti jo keskiajalla rakennetun kivitalon raunio, joka jatkuu Aboa Vetus & Ars Nova -museon puolelle. Talon ensimmäisessä, luultavasti alkujaan katutason kerroksessa on ollut kiviholvaus, joka sittemmin on muurattu uudelleen tiilistä. Viimeistään 1700-luvulla tila on luultavasti toiminut kivitalon maanalaisena kellarina.

Rinteen puoleisen keskiaikaisen kivitalon rauniota kaivetaan esiin 27.5.2014.

Pätkä Luostarin Jokikatua ja sen varrella sijainneiden rakennusten jäännöksiä.

Muuratut rakenteet, varsinkin 1500-lukua vanhemmaksi todetut, suojattiin alueella Museoviraston suositusten mukaisesti bentoniittimatolla ja hiekalla, jotta ne säilyisivät tuleville sukupolville. Tavoitteena on, että rakenteiden kosteusolosuhteet eivät niiden päällä olleiden maakerrosten poiston vuoksi merkittävästi muuttuisi. Vuosikymmenten kuluttua, seuraavissa mahdollisissa kaivauksissa voidaan sitten todeta, miten hyvin tässä on onnistuttu. Rauniot myös laserkeilattiin yhteistyössä Turun yliopiston arkeologian oppiaineen kanssa, jotta muutoksia on mahdollista seurata.        

Kuvassa Håk Graniitin Mauri Kainulainen apulaisineen. Raunioiden päälle laitettiin kolot täyttävä kerros hiekkaa, sitten suodatinkangasta, sen päälle hiekkaa ja sitten bentoniittimatto (tilanne 17.6.2014)…

…jonka päälle taas laitettiin paksu kerros hiekkaa. Tilanne 19.6.2014.

Tilanne 21.7.2014. Etualalla puunistutuskaukalo, oikealla porrastusta reunustavat graniittielementit ja täryttimen edessä kivitalon raunioiden paikka.

Itäiseltä Rantakadulta löydettiin mahdollisesti 1600-luvulla rakennetun tiilirakennuksen jäännös, joka oli osaksi ollut esillä jo 1950-luvun viemärikaivannon sekä 2012 Itälaiturin kaivausten yhteydessä. Mielenkiintoa rakenteessa herätti siinä käytetty munkkilimitys, jota tähän asti on pidetty ainoastaan keskiajalla käytettynä muuraustekniikkana. Säännöllisessä munkkilimityksessä vuorottelevat kaksi juoksutiiltä eli kaksi muurin suuntaisesti pitkittäin asetettua tiiltä ja yksi sidetiili, joka asetettiin muuriin nähden poikittain. Sidetiilen tehtävä oli sitoa tavallisesti valumuurina tehty sisus vankaksi rakenteeksi. 

Mahdollisesti 1600-luvulla rakennettua munkkilimitysseinää ja sen alta löydetty massiivinen hirsi. Kuvassa Harri Jokinen.

Munkkilimityksen käytön rajoittumista keskiajalle on aika ajoin kyseenalaistettu, mutta tähän mennessä varmoja todisteita siitä ei ole löydetty. Vielä ei kuitenkaan ole täysin varmaa, että rakennus on muurattu 1600-luvulla, vaan osissa kaivettu tutkimusaineisto täytyy jälkitöissä koota huolella yhteen, analysoida ja hakea ajoitukseen varmistusta mm. luonnontieteellisten ajoitusmenetelmien avulla. Tiiliseinän alta löydettiin myös mahdollisesti 1300-luvun puoliväliin ajoittuvan hirsisen laiturirakenteen jäännöksiä.

Rinteen putkikaivannosta löytyi kivirakennuksen kulma ja siihen liittyvää holvausta sekä toisen, Luostarin Jokikadun varrella sijainneen kivitalon seinää. Rakennusta oli jo kartoitettu uusittaessa kadun pinnoitusta vuonna 1993. Putkikaivannon oli määrä kulkea kaksihuoneisen raunion muurien läpi tai niitä pitkin, mutta se voitiin siirtää alemmas vanhan Luostarin Jokikadun linjaukselle, mikä nopeutti myös kaivausten etenemistä. Työturvallisuuden ja hulevesikaivon vuoksi rauniosta jouduttiin purkamaan vain jo ennestään romahtaneita osia. Tällä kohtaa Luostarin Jokikadun luultavasti 1700-luvulta peräisin oleva katukiveys oli jo aikaisemmin rikottu, ehkä vuoden 1827 paloa seuranneiden raivaustöiden yhteydessä. Raunio suojataan bentoniitilla.

Vielä on jäljellä muutama neliö kaivettavaa, osittain vanhan vesijohdon jo tuhoamalla alueella. Kaivaukset saataneen päätökseen kuluvan viikon aikana.

Teksti ja kuvat: Elina Saloranta ja Tanja Ratilainen