Mitä se harittaa?

Kollegani kunnostautuivat heti Turun antiikimessuja seuranneena viikonloppuna 28 - 30.3. tekemällä  Turun museokeskuksen osaston Piha- ja puutarhamessuihin liitetyille Perinnekotimessuille. Edellisille messuille oli varustettu mukaan yleisön arvattavaksi tai tunnistettavaksi maidonvartija, tällä kertaa valittiin museon opetuskokoelmista osaston hirsirakentamista esitteleviin kuva- ja tekstipaneeleihin liittyen puun työstöä sivuava esine:

Joillekin esine on tuttu toisen muotoisena. Alla harituspihdit Albert Jacksonin ja David Dayn Työkalukirjasta vuodelta 1982:

Sama kirja kertoo, että tämä malli on on englantilaisperäinen, kun taas saksalainen malli vastaa ylinnä olevia, museokeskuksen opetuskokoelmiin kuuluvia harituspihtejä.

Mutta mitä ihmettä esine sitten "harittaa"? Oikein tienneet messukävijät ovat nimenneet esineen vastauksissaan sahan harituspihdeiksi, sahan terän hampaiden jakotongiksi ja sahanterän kulmien avaajaksi. Pihdeillä säädetään siis sahan hampaita harittamaan eri suuntiin! Puutyötä tehneet, puita kaataneet ja polttopuita sahanneet tietävät, että sahan terä puree puuhun parhaiten, kun sen hampaita taivutetaan sivusuunnassa, joka toinen sahanterän keskilinjasta oikealle ja joka toinen vasemmalle. Mitä tuoreempaa puuta sahaa, sitä suurempi tulee harituksen olla.

Vertailu vastaavaan esineeseen Lapin metsämuseon kokoelmissa (kuva yllä) todistaa, että Turun museokeskuksen harituspideistä puuttuu eräs osa, terän korkeuden mukaan asetettava ja ruuvilla lukittava säädin. Museokeskuksen  harituspihtien alkuperäinen omistaja, Turun Ilpoisiin vuonna 1932 omakotitalon rakentanut mies on korvannut siirrettävän säätimen kiinteällä, peltisuikaleesta muotoillulla topparilla:

Pihtejä on  siis mitä  ilmeisimmin käytetty aina saman korkuisen sahanterän hampaisiin - pokasahan  tai uudenaikaisemman metallikaarisen sahan parin sentin korkuinen terä sopii hyvin pihtien asetukseen:

Peräti 29 vastaajaa 79:stä tiesi esineen käyttötarkoituksen oikein, eikä kyseessä ollut pelkästään miesväen hallitsema tieto, sillä näistä vastaajista 13 oli naisia.

Esine oli sikäli hauska asettaa tunnistettavaksi, että siinä on sekä mittaamiseen että leikkaamiseen viittaavia yksityiskohtia. Näillä ominaisuuksilla arvamaan joutuneet vastaajat sitten pallottelivatkin. Kymmenen vastaajaa liitti pihdit peltisepän ja kaksi nimenomaan läkkipeltisepän työhön, arvellen niillä joko taivutettavan tai leikattavan peltiin kulmaa. Muitakin materiaaleja työstettäväksi ehdotettiin, mutta useimmiten vastaukset sivusivat rakentamista.

kaakelin tai klinkkerin (kulma)leikkuri (3 arvausta)
tonkien ja harpin yhdistelmä metallin leikkaamiseen (2 arvausta)
lasileikkuri (2 arvausta)
puutarha- / oksaleikkuri (2 arvausta)
lankamitta ja sakset (2 arvausta)
lyijylasin lyijyn muotoilu (2 arvausta)
kuparilangan yms leikkaaja (1 arvaus)
kaakeliuuninmuuraajan lankataivutin (1 arvaus)
hopean tai kuparin muotopihdit / kulman muotoon laitto (1 arvaus)
puuntyöstöön tarkoitettu (1 arvaus)
mittaankatkaisulaite (1 arvaus)
"vinomittari" (1 arvaus)
leikkurit joissa mitta, ikkunan korjausväline (1 arvaus)
säädettävä levy- tai lasipidike (1 arvaus)
pihdit mittaamiseen (1 arvaus)
kääntöpihdit (1 arvaus)
kulmaleikkuri (1 arvaus)
ikkunapihdit (1 arvaus)
tuumamitta (1 arvaus)
taltta (1 arvaus)
siirtokulma (1 arvaus)
astemitta (1 arvaus)
jiirikulma (1 arvaus)

Hauskimmat yksittäiset ehdotukset singottiin kuitenkin perinnerakentamisen sivuitse: porsaankuohitsemissakset, vanteenvedin puusaavin rautavanteiden kiristämiseen, hevosenhampaan poistaja sekä kidutusväline naapurin kiduttamiseen.

Onnetar on jo arponut kaikkien vastanneiden kesken kaksi kirjapalkintoa, museokeskuksen uusimmat julkaisut  Rakkaudesta rakennuksiin - kartanot Irja Sahlbergin tutkimuskohteina sekä Tirkistelyä  förmaakeihin ja ylishuoneisiin - Turkulaista asumista kahden vuosisadan takaa.

*

Vanhoista metsätyökaluista ja niiden huollosta kiinnostuneen kannattaa tutustua  Mikko Kantolan ja Olavi Puoskarin  julkaisemaan Metsämiehen hakkuuoppaaseen, Työtehoseuran julkaisuja N:o 70. Kirja on painettu vuonna 1954, ja se korvasi silloin uusimmalla tietämyksellä täydennettynä kaksi aiempaa seuran julkaisua.

Metsätyön tehostaminen kehittämällä työvälineitä ja -menetelmiä  ja järjestämällä mm juuri työkalujen hoidon kursseja on ollut nyt 90-vuotiaan Työtehoseuran keskeisiä toimintasarkoja.