tiistai 18. helmikuuta 2014

Myytinmurtajana: maidonvartija



Vietimme viime marraskuussa esinetunnistusiltaa Kuralan Kylämäen Iso-Kohmon päärakennuksessa osana Arjen muistoja-sarjaa. Eräs vieras oli tuonut tunnistettavaksi maidonvartijan, jollainen on myös museon opetuskokoelmissa:



Jos googletatte sanan maidonvartija, saatte mm osumia keskustelusivuilta. Usein niissä todetaan, että esine asetettiin kattilan pohjalle, ja kun maito alkoi kiehua, kolina havahdutti kokin hämmentämään maitoa. Turun museokeskuksen opetuskokoelmissa olevalla maidonvartijalla on mukanaan alkuperäinen myyntipakkaus, jossa luvataan hieman enemmän: se kerrassaan ”estää keiton ylikuohumisen ja pohjaan palamisen.”

Pakkauksessa mainitaan myös patenttinumero, jonka avulla – kiitos internetin – saa kätevästi lisää tietoa. Patenttitietokanta kertoo, että esineen keksi ja patentoi toimitusjohtaja Akseli Kivialho vuonna 1926. Yllä oleva lupaus tarkentuu patenttiasiakirjassa teknisellä selityksellä. Maidonvartija asetetaan kattilan pohjalle kierteen muotoisella uurteella varustettu puoli alaspäin, ja niin ”kulkee kuumennut keitos pitkin kierteitä ja kohoaa reijästä ylös rikkoen keitoksen pinnalle muodostuneen kuoren ja estää siten ylikuohumisen. Keitoksen kiehuessa joutuu itse laite nousevaan ja laskevaan liikkeeseen, mikä taasen saattaa astian pohjalla olevan keitoksen alituiseen liikkeeseen, estäen siten keitoksen pohjaanpalamisen.” 



No tämähän oli tietysti nähtävä! Tällä viikolla on Kuralan hiihtolomatapahtuma, johon kollegani järjestää ”laskiaispullanäyttelyn”, ja pullan kumppanihan voi olla kuuma maito. Ehkäpä maidonvartijan testauksesta ja testituloksista olisi iloa tämän ja vastaisten tapahtumien kävijöille.

Lainasin maidonvartijaa Iso-Kohmosta keittiööni ja järjestin myytinmurtajatyylisen testin välineinä sen lisäksi sähkölevy, halkaisijaltaan 16,5 cm kokoinen ja 2 litran vetoinen kattila sekä litra maitoa. Heittääkseni vartijalle heti kovan luun valitsin teräskattilan (jokainen emäntähän tietää, että siinä maito palaa pohjaan hyvin helposti!) ja kevytmaidon, sillä mitä rasvattomampaa maito on, sitä helpommin se tarttuu kattilan pohjaan - kai tiesittekin.

Esitin huoletonta emäntää, joka ei vahdi kattilan vieressä säätelemässä sähkölevyn asteikkoa tai siirtämässä kattilaa puuhellan laidan leppeämpään lämpöön. Sähkölevyni posotti kuutosella koko ajan. Ensin kokeilin miten puoli litraa maitoa käyttäytyy, kun sen jättää vartioimatta kattilaan kuumalle levylle – täytyyhän vertailutilanne esittää, vaikka jokainen tietääkin, miten tuossa käy! Maito kiehui komeasti yli 5 minuuttia 28 sekuntia levyn päälle laittamisesta. Kattilan pohjaan jäi masentava ruskea tahnakerros:


Annoin levyn jäähtyä ja jynssäsin sillä aikaa kattilan puhtaaksi. Kun lähtötilanne oli taas vertailukelpoinen, asetin maidonvartijan kattilan pohjalle ja toistin tilanteen. Kattilasta kuului ensimmäinen iloinen ”plop” jo minuutin ja 32 sekunnin kohdalla – kuumeneva, kierteen kautta kulkeva maito alkoi pulahdella ylös reiästä ihan kuten herra Kivialho oli luvannutkin. Mutta kumma kyllä, mitään emännän huomiota herättävää kolinaa ei kuulunut. Harva laiska kalahtelu tuskin erottui maidon pulputuksen yli.



Maito alkoi kohota kohti kattilan reunoja hieman äskeistä myöhemmin eli 5 minuutin ja 50 sekunnin kuluttua, kuohahti parina norona reunan yli, mutta pysyi sitten kauniina ”kuohuhattuna” kattilan yllä. Koska maidonvartija ei kunnolla kolissut eli liikkunut, vähärasvainen maito pääsi pureutumaan kattilan pohjaan ihan yhtä ärhäkästi kuin ilman maidonvartijaakin –  patenttiasiakirjan lupaus ei lunastunut!


Mutta, mutta… tottahan maidon määrä suhteessa kattilan vetoisuuteen eli maitokerroksen syvyys vaikuttaa asiaan? Ei pahus, toinen litra kevytmaitoa kaupasta ja uusi koe! Kokonainen litra kattilassa antoikin maidonvartijalle lisää liikkumatilaa, ja tällä kertaa kuuden minuutin paikkeilla alkoi kuulua voimistuvaa kalketta. Mutta edelleen maidonvartijan selvästä liikkumisesta huolimatta maito paloi pohjaan kiinni kuten aiemminkin. Myytti alkoi näyttää puoliksi murretulta; maidonvartijasta ei olisikaan pohjaan palamisen estäjäksi.



Mutta, mutta…  kun Akseli Kivialho kehitti maidonvartijaa, elettiin 1920-lukua. Enin osa maidosta käytettiin pastöroimattomana ja homogenoimattomana. Suomessa oli taaja ja kehittynyt meijeriverkosto, mutta "kaupan maitoa" nykymielessä ei tunnettu. Meijereissä osasta maitoa kuorittiin kerma, osa välitettiin kauppoihin ns tarkastusmaitona. Siinä rasva oli mukana, mutta maidon vakiointi tiettyyn rasvaprosenttiin ei ollut vielä tapana. Kaupunginkin kauppoihin tuotiin sen lisäksi maitoa suoraan maatiloilta sellaisenaan. Vasta vuoden 1947 maidontarkastuslaki teki pastöroinnista pakollisen yli 4000 asukkaan kaupungeissa ja kauppaloissa, ja maito alettiin säännöllisesti vakioida ja homogenoida. Rasvainen maito oli edelleen ihanne, rasvaton kelpasi vain eläimille, eikä kevytmaidosta oltu kuultukaan. Ei pahus, jälleen kauppaan! Koe oli toistettava käyttäen homogenoimatonta luomumaitoa, "vanhan ajan täysmaitoa"!

Toimin jo koetun kaavan mukaan: ensin räjäytin puoli litraa maitoa ulos kattilasta 5 minuuttia 23 sekuntia levyn päälle laittamisesta. Tällä kertaa - ja ennakkotietojeni mukaisesti - maito otti kyllä kiinni pohjaan, mutta ei palanut. Tämä johtui maidon rasvaisuudesta; käyttämässäni luomumaidossa rasvaprosentti oli 4,1 - 4,4, kevytmaidossa 1,5.


Seuraavaksi kokeilin puolta litraa maidonvartijan kera. Tuloksessa oli yksi ilahduttava eroavuus kevytmaidolla tehtyyn kokeiluun nähden: 2 minuutin 9 sekunnin kohdalla maidonvartija alkoi kolista reippaasti kattilan pohjalla. Kevytmaidon suhteenhan vartija ei jaksanut innostua. Siis ei vain maitokerroksen syvyys, vaan myös joko maidon homogenoimattomuus tai rasvaisuus sai vartijan toimimaan! 

Kuten herra Kivialho oli luvannutkin, maito ei ottanut ollenkaan kiinni kattilan pohjaan kohdalla, jossa vartija oli liikkunut. Yli kiehumisen suhteen kokeella oli sama tulos kuin kevytmaidollakin tehdyllä, eli kuohuhattu pysyi kattilan päällä melkoisen ehjänä ja vain pari noroa juoksi kattilan ulkoreunassa.


Myöskään kokonainen maitolitra ei karannut kahden litran kattilasta edes kymmenen minuutin keittämisen jälkeen, ja vartija kilkkui iloisesti. Kattilan pohja pysyi sen liikkuma-alalta puhtaana.

*

Olin vaikuttunut! Myytti oli komeasti todistettu, kunhan käytettiin samanlaista maitoa kuin herra Kivialho, homogenoimatonta ja rasvaista. Nykyaikainen kevytmaitokaan ei kuohunut yli, mutta sen pohjaan palamista maidonvartija ei jaksanut estää. 




Mutta, mutta... pistikö vartijaan potkua sitten lopulta maidon rasvaisuus vai homogenoimattomuus? Tästä voisi vielä jatkaa muuntelemalla sekä homogenoidun että homogenoimattoman maidon rasvaprosenttia... 

Ehkä palaan asiaan kun saan käytettyä kaiken sen kotijuuston, jonka valmistin tuosta kokeen läpi käyneestä maitomäärästä.

Johanna Viitaharju



1 kommentti:

  1. Hei, todella mielenkiintoinen juttu ja testaus! Erityisesti pidin havainnollista kuvistasi. :) En ole ennen kuullut tästä maidonvartijasta, ja ennen tämän koko tekstin lukemista ajattelin että tässähän olisi kätevä tuote vielä nykyäänkin... Mutta ilmeisesti tosiaan "suunniteltu toimimaan" homogenoimattomalla maidolla - harmi sinänsä. Jännä homma kyllä että maidon erilainen koostumus vaikuttaa näin paljon tämän välineen toimintaa. Mielenkiintoista!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...