“Vanhasta ei tee uutta muut kuin seppä ja sika”

KonMari, downshiftaaminen, hitailu, kotoilu, tuunaaminen, kierrättäminen  –  museoilla ja niiden työpajoissa on jatkuvasti tuhannen taalan paikka olla ajan hermolla monenlaisten  trendien aikana. Etenkin museoilla, joiden tehtävänä on kertoa nykyistä niukemmista ajoista ja oloista.
 

Turun museokeskuksessa esimerkiksi Luostarinmäen kotien sisustuksia leimaava, aikoinaan pakon sanelema niukkuus ja vähäeleisyys ihastuttaa nykykatsojan silmää: eleganttia kuin KonMari-oppien mukaisen puhdistuksen jäljiltä! 

Kuralan Kylämäen 1940-50-lukuja eli pitkälti pulan leimaamaa aikaa edustava Iso-Kohmon maalaiskoti puolestaan ammentaa asiaa “vanhasta uutta -ideologiasta”, joka eli sisäänrakennettuna ihmisten arjessa. Tänä päivänä sama "positiivinen nuukuus" tarkoittaa ekologisesti kestävän elämäntavan tavoittelua ja ylläpitämistä.

Kun viimeksi mainitun museon toimintaa aloiteltiin, oli kesäteemaksi valittu “Niukan ajan talous” – ironista kyllä 1990-luvun laman iskiessä aiheesta tuli arvaamattoman ajankohtainen. Silloin sitä ymmärsi ensi kerran, että tietoa säilyttäessään museo voi palvella ympäröivää maailmaa paitsi rikastuttavien virikkeiden jakajana, myös ihan konkreettisen nykypäivän hädän paikkaajana. 

Tätä ei ole unohdettu Kuralan kokeiluverstaan työpajatoimintaa suunniteltaessa. Helmikuun teemaviikonlopun 21.- 22. 2. kaikille avoin työpaja ammentaa räsyistä ja tilkuista, ja vielä kahtena tulevana keskiviikkona kokoontuu samaten kaikille avoin parsimispiiri, jossa saa aivan oikeasti oppia, miten sukat parsitaan ja vaatteen paikkapala ommellaan.

Ei siis pidä paikkaansa otsikon suomalainen sananparsi – ihan jokainen pystyy saamaan vanhasta uutta, on taustalla sitten arkinen tarve, tuunaamisen tuoma onnistumisen ilo tai taiteellisen luomisen palo. 

 ***

Muutamia kierrätys- ja tuunausklassikoita ajalta ennen noiden sanojen keksimistä:

Tiiviistä ja tukevista sokeri- ja jauhosäkeistä on tehty etenkin tuiki tarpeellisia liina- ja alusvaatteita. Kerrotaan, että vaikka säkit pestiin hyvin tekstien poistamiseksi, saattoi  alushousujen takamuksesta pitkään kuultaa esim. teksti "EXTRA PRIIMAA".

Yksi opetuskokoelman tyylikkäimmistä leningeistä on ommeltu  jauhosäkistä ja muutamasta raidallisen kankaan palasta. Lisänä kuvassa pesemätön sokerisäkki.

Kotiliesi 1945

"Uusi puku vanhasta" - aihe toistui kautta pula-ajan ja jatkui lähes 1960-luvulle saakka. Etenkin lasten päällysvaatteita tehtiin aikuisten vanhoista pienentämällä. Vaate purettiin ja entinen nurja puoli käytettiin uutena pintana, sehän oli kulunutta ja haalistunutta entistä ulkopuolta paremmassa kunnossa. 

"Uusi puku vanhasta" -aihe nousee edelleen pinnalle etenkin taloudellisesti huonoina aikoina: Marttaliiton opas 1990-luvun lama-arjesta selviytymiseen.

Kotiliesi 1945

Aikansa eläneitä villaneuleita on purettu takaisin langaksi uutta käyttöä varten, ja pienetkin villalangan pätkät hyödynnetty käsityön aineina ja parsimiseen. Jämälankojen käyttö on tälläkin hetkellä trendikästä. Muutama vuosi sitten virkattiin käsityökursseilla isoäidin neliöitä peitoiksi ja villatakeiksi.  

Tästä käsityökorista pursuaa aarre ja inspiraation lähde: kirpputorilta löytynyt kassiliinen villalangan pätkiä, luultavasti kangaspuissa olleen villaloimen pää.  

Juuri viime viikolla eräs kotien aikauslehti vinkkasi uusimmassa numerossaan, miten ylijäämälangoista voi valmistaa väreiltään eripariset lapaset, eihän kukaan määrää, että lapasten tai sukkien tulee olla keskenään samalaiset! 

Lyhyimpiä pätkiä voi käyttää kirjokintaisiin myös nukittamalla niillä käsine sisäpuolelta: Mary Oljen 1940-luvulla julkaisema, Virroilta Kansallismuseoon talletettuun esikuvaan perustuva nukitetun kintaan ohje elää myös nykypäivänä.

Kuva kirjasta Mary Oljen kauneimmat käsityöt

Oma erityisen ihastuksen kohteeni on opetuskokoelmaan Paraisten Malmilta saatu pannumyssy. Sen päällinen on koottu ompelemalla käsin eri kokoisia ylijäämätilkkuja yhtenäiseksi "kankaaksi". Tilkkujen mitat liikkuvat muutamissa senteissä, ja työ on selvästi sommiteltu etukäteen, sillä värit jakautuvat tasapainoisesti kautta pinnan.

Lieneekö idea esineeseen saatu Kotilieden tilkkutyökilpailusta - vastaavanlainen pannumyssy kuvassa alaoikealla - vai päinvastoin?

Kotiliesi 1949

Räsymatto on yleisyytensä ansiosta kierrätystekstiilien kuningatar. Kansan käytössä räsymatot yleistyivät 1800-luvun lopulla, ja aluksi niihin kudottiin kaikki mahdollinen kuituaines risoja kalaverkkoja myöden. Tästä nimikin kertoo - nyt matonkuteiksi leikataan hyväkuntoisiakin kankaita ja vaatteita, jotka aikoinaan olisi kulutettu ensin todelliksiksi räsyiksi ja rievuiksi asti. Ikänsä puolesta räsyryijy, villaisen veneryijyn halvempi versio päihittää räsymatonkin.

Tähän sodan jälkeen kudottuun räsymattoon keräsi koko suku tarveaineita, ja osa kuteesta värjättiin kangasväreillä iloisemman ilmeen takaamiseksi. Matossa yhdistyy kaksi  1950-luvun räsymaton muotipiirrettä: ruusukaspoljenta ja kapea raidoitus aina yhdellä värillä kerrallaan. 

Räsyryijyn tapaan toteutettu tilkkumatto, matonkuteesta virkattu tai palmikoitu matto,  ompelukoneen yleistyessä käyttöön tullut ommeltu tilkkumatto -  mitäpä tekniikkaa ei olisi ehditty soveltaa aina tarpeelliseen kynnysmattoon! Portaalle asetetun koneella ommellun tilkkumaton on koonnut noin 1950-luvulla sivutoiminen kotiompelija eri muotoisista ylijäämätilkuista juuttisäkistä leikatulle palalle. Taaempaan mattoon on leikattu säännöllisen muotoisia tilkkuja.

 Vielä yksi kynnysmatto; sukkahousuniksit tunnettiin näköjään ennen sukkahousuja:

Kotiliesi 1941

***

Luostarinmäki -valokuvat: Tuija Harju / Turun museokeskus. Muut kuvat kirjoittajan.
Otsikon sananparsi peräisin Sippolasta. Kirjasta "Sananlaskut. 15904 sananlaskua Kansanrunousarkistosta" (1997)