Alastaron Kalamäen kadoksissa olleet ”hauturat”

Syyskuussa 2015 tein tarkastusmatkan Alastaron (nyk. Loimaa) Mälläisten kylän Kalamäelle, joka sijaitsee Loimijoen sivujoen Hanhijoen etelä-kaakkoispuolella. Metsänhoitoyhdistys Loimijoki oli suunnittelemassa mäelle harvennushakkuita. Lisäksi paikalle oli tarkoituksena rakentaa tukkeja varten jonkinlainen varastointi- ja/tai lastausalue olemassa olevaa tietä leventämällä. Koska mäeltä tunnettiin Kalamäen kivikautinen asuinpaikka, sovimme paikalle yhteisen maastokäynnin metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Jaakko Kuorilehdon kanssa. Nyt tehdyn maastokatselmuksen tarkoituksena oli varmistaa, että painanteet eivät tuhoudu metsänkäsittelyn yhteydessä, eivätkä jää lastausalueen alle. Haastavaksi asian teki se, että Alastarossa viimeksi vuonna 1999 tehdyssä kiinteiden muinaisjäännösten inventoinnissa ei painanteita ollut enää pystytty paikantamaan.

Kalamäeltä oli talvella 1902-03 löytynyt kivikautisia saviastian paloja, minkä johdosta muinaistieteellinen toimikunta lähetti paikalle arkeologi Julius Ailion. Elokuussa 1903 Ailio kartoitti paikalla yhteensä 18 pitkänomaista painannetta, ”hauturaa”, joista tutkittiin tarkemmin kolme. Kuopanteet olivat yli 0,5 metrin levyisiä, 2-3 metrin pituisia ja syvyydeltään noin 0,3 metriä.

Ailion piirtämän kartan perusteella ”hauturat” sijaitsivat kutakuinkin säännönmukaisessa järjestyksessä, osin lounais-koillissuuntaisessa rivissä. Tutkimuksissa saatiin löytöinä runsaasti saviastianpaloja, ja kohdetta voidaankin pitää merkittävänä juuri keramiikkansa takia. Ailio nimesi Kalamäestä löydetyn keramiikkatyypin Alastaron keramiikaksi, mutta myöhemmin tyypin nimeksi vakiintui nuorakeramiikka. Kalamäkeä voidaan pitää siis ensimmäisenä Suomesta todettuna nuorakeraamisena asuinpaikkana. Kaivauskertomuksessaan Ailio tulkitsi "hauturat" eli painanteet asumuksen sijoiksi.

Julius Ailion piirros "hauturoista" vuodelta 1903.

Ailion tutkimusten jälkeen Alastarossa inventoi seuraavan kerran Maarit Lönnberg vuonna 1973. Lönnbergin inventointikertomuksen karttaliitteessä painanteiden sijainti on kylläkin merkitty vinoviivoituksella oikeaan paikkaan, mutta inventointikertomuksessa ilmoitetut koordinaatit ovat virheelliset. Lönnbergin antamat koordinaatit on sitten aikanaan syötetty Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin, ja ilmeisesti tämä virhe on ”kadottanut” tiedon painanteiden eksaktista sijainnista.

Vuonna 1999 Alastaron muinaisjäännöksiä inventoi arkeologi Ville Laakso, mutta tällöin painanteita ei enää varmuudella maastosta löydetty. Oppaana maastossa Laaksolla oli ollut myös Kukkojan talonväkeä, mm. vanhanisäntä, jonka isä oli ollut Ailion kaivajana, mutta myöskään talonväen osoittaman paikan ei todettu vastaavan Ailion painanteista laatimia karttoja.

Syksyllä 2015 kävelimme ja haravoimme Jaakon kanssa maastoa reilun tunnin, ja olimme jo luovuttamassa. Alkoi näyttää sille, että koska Ailion kartan mukaisia painanteita ei vaan tuntunut löytyvän, voitaisiin suunnitellut toimenpiteet toteuttaa hakkuusuunnitelman mukaisesti. Päätimme kuitenkin vielä kerran palata Kukkojantien varteen kutakuinkin siihen kohtaan, josta olimme lähteneet liikkeelle, ja johon lastauspaikka oli suunniteltu rakennettavaksi. Ja mitä havaitsimmekaan!

Ensin maastossa alkoi hahmottua yksi kuopanne, sen vieressä toinen ja sitten kolmas. Lopulta Ailion kartoittamat painanteet olivat kuin olivatkin siinä edessämme kutakuinkin vuoden 1903 kartan mukaisessa järjestyksessä. Vain numerot 16, 17 ja 18 olivat ilmeisesti tuhoutuneet kokonaan Kukkojantietä jossain vaiheessa levennettäessä, sen sijaan painanteet 8-13 olivat edelleen identifioitavissa. Myös Ailion kaivausalue (painanteet 4, 5 ja 7) oli selvästi edelleen maastossa näkyvissä.  Maaperä tieleikkauksessa oli puhdasta hiekkaa ja varsin lyhyen etsiskelyn jälkeen löysin leikkauksesta vielä kolme kaunista keramiikan palaa. "Uudelleen" löytämisen ilo tällaisesta jo tunnetustakin kohteesta oli hämmästyttävän suuri!

Painanteet sijaitsevat hiekkatien oikealla puolella olevan metsikön reunassa ja rajoittuvat tieleikkaukseen, josta löytyi muutama saviastian pala.

 

Painanteita on vaikea kuvata niin, että ne hahmottuvat valokuvasta.

Kävin samana päivänä myös Hanhijoen pohjoispuolella sijaitsevalla Ruuhenjalanmäellä, jossa on myös todettu samantapaisia pitkänomaisia kuopanteita. Ruuhenjalanmäen painanteet (5-7 kpl) ovat vielä pidempiä ja syvempiä kuin Kalamäen. En tunne tarkemmin, minkälaisia asumuksenjäännöksiä nuorakeraamisilta asuinpaikoilta on kaivauksissa todettu. Matti Huurre kirjoittaa teoksessaan Kivikauden Suomi, että vasarakirveskulttuurin asuinpaikoilla esiintyy siellä täällä kulttuurimaan täyttämiä syviä kuoppia, joita on arveltu lähes kokonaan maahan kaivetuiksi asumuksiksi (Huurre 1998, 85). Sekä Kalamäen että Ruuhenjalanmäen painanteet nähtyäni, jäin kuitenkin miettimään, että voisiko olla niin, että Alastaron "hauturat" ja kivikautinen asuinpaikkakerrostuma eivät liittyisikään mitenkään toisiinsa?

Olen kaivanut Uudenkaupungin kansalaisopiston arkeologian harrastajien kanssa kaksi ns. ryssänhautaa vuosina 1999-2000 Kalannissa ja nämä kuopanteet ovat sekä ulkoisesti että sijoitukseltaan häiritsevän samanlaisia kuin Alastaron painanteet! Kalannin Kirkonloukas-nimisessä paikassa tutkimastamme ryssänhaudasta tuli löytönä mm. rautakautista keramiikkaa. Kaivauksissa voitiin kuitenkin todeta, että rautakautinen keramiikka ei liittynyt tutkittuun kuopanteeseen millään tavoin, vaan että kuopat oli kaivettu myöhemmin rautakautisen kerrostuman päälle.

Vakka-Suomen ryssänhautoja on suullisen perimätiedon mukaan pidetty isonvihan aikaan liittyvinä venäläisten sotilaiden hautoina, mutta kaivaustulosten perusteella pidän todennäköisenä, että ne liittyvät jonkinlaiseen vanhakantaiseen tervan- tai hiilenpolttoon. Voisivatko myös Alastaron painanteet liittyä johonkin tällaiseen toimintaan?

Lähteet:

Julius Ailio 1903: Kukk'ojan Kalamäen kivikautinen asuinpaikka Mälläisten kylässä Alastarossa. Kaivauskertomus.

Matti Huurre 1998: Kivikauden Suomi.

Veikko Laakso 1986: Suur-Loimaan historia I. Esihistorialliselta ajalta vuoteen 1721.

Ville Laakso 1999: Alastaron muinaisjäännösinventointi 1999-2000. Inventointikertomus.

Kaisa Lehtonen 2001: "Ryssänhautojen" arvoitusta ratkaisemassa. Muinaistutkija 2001/2.

Maarit Lönnberg 1973: Alastaron, Loimaan, Mellilän, Metsämaan,Vampulan ja Ypäjän inventointi. Inventointikertomus.

Teksti ja kuvat: Kaisa Lehtonen