Kuva: Mikko Kyynäräinen / TMK |
Tämä syyskuun esineenä esitelty, kourumainen kattotiili
löydettiin Aurajoen itäpenkasta Runeberginpuiston kohdalta rantakiveyksen
korjaamiseen liittyneiden arkeologisten kaivausten yhteydessä vuonna 2012. Se
oli keskiajalla vajonnut joen pohjaan kertyneeseen puusilppuiseen saveen, josta
löydettiin paljon muutakin pois heitettyä tai hukattua tavaraa.
Arkeologien huomion
herätti kattotiilen selkäpuolelle kiinnitetty, kauniisti muotoiltu nokka. Tavallisesti matalahko kolmionmuotoinen
nokka eli asennuspykälä kiinnitettiin aivan kattotiilen päähän siten, että sen
avulla tiiliä voitiin asentaa rimoille vierekkäin, kourupuoli ylöspäin. Näitä
tiiliä sanotaan nunnatiiliksi. Valmistusvaiheessa nunnatiilien reunoihin
tehtiin kiinnitysloveukset eli olkakaaret, joiden avulla sauman päälle asetettu
kourumainen munkkitiili pysyi paikoillaan.
Tavallisista nunna- ja
munkkitiilistä tehty katto. Lähde: Venhe 1994, 36.
|
Mitä erilaisimpia harja-
ja päätykoristeita tunnetaan muualta keskiajan Euroopasta, mutta Turusta niitä
ei ole toistaiseksi löydetty. Osaksi tämä saattaa johtua siitä, että tiilikatot
näyttävät täällä olleen keskiajalla melko harvinaisia, tai sitten harja- ja päätykoristeita ei ole tunnistettu.
Kyseisessä tapauksessa voinemme kuitenkin harjatiilen unohtaa, sillä Visbystä
tunnetaan munkkitiiliä, joiden yläosassa, on koukkumainen
asennuspykälä. Sen avulla
päällekkäiset munkkitiilet pysyivät paremmin aloillaan. Joka tapauksessa
tiililöytö on merkittävä, sillä kyseessä on todennäköisesti aikaisemmin
Suomessa tuntematon munkkitiilityyppi.
Myös munkkitiilissä saattoi olla asennuspykälä. Lähde:
http://130.237.186.144/vft/data/b0200.htm, Piirros: P.A. Säve 1848, Valdemar
Falcks Bildarkiv. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti