Jos joukossanne, hyvät lukijat on sotaa edeltävän ajan lapsia, he saattavat muistaa sellaiset mainiot sarjakuvasankarit kuin Felix-kissa tai Bonzo-koira. Meillä Bonzo alkoi seikkailla yksinoikeudella Uusi Suomi-lehdessä vuonna 1929. Hahmon oli luonut saman vuosikymmenen alussa englantilainen piirtäjä George Studdy. Maailmalle Bonzo matkasi paitsi sarjakuvien muodossa, myös mm postikortteina, palapeleinä, kalentereina, makeisina ja tietenkin leluina.
Pehmoleluksi nimittäminen on ainakin Kuralaan päätyneen kahden Bonzon kohdalla harhaanjohtavaa. Kumpikin on täytetty piukaksi kuin makkara, painosta päätellen sahanpurulla. Punainen, hieman kieroon katsova Bonzo on peräisin Hämeenlinnan Kalvolasta, musta Naantalin Livonsaaresta. Kumpikin on otettu talteen vanhan talon ullakolta ja pelastettu tuosta unholasta Kuralaan.
Näiden Bonzojen muoto on kömpelö, mutta kovin liikuttava. Vuonna 1947 julkaistussa Pikku-Marjan eläinkirjassa B-kirjainta edustaa aivan samanlainen luppakorvainen lelu: ”Bonzo, pieni leikkihauva, punainen on kieli sen”. (Kirjan runomuotoisiin teksteihin laadittiin vuonna 1970 sävelmät, joiden ansiosta myös kirja sai uutta nostetta ja siitä julkaistiin uusintapainoksia vielä seuraavinakin vuosikymmeninä. Moni nykylapsikin tunnistaa esimerkiksi laulun ”Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa” tai lorun ”Aa, aa ankka, takapuoli vankka”.)
Muidenkin suomalaisten museoiden ja aivan erityisesti espoolaisen Museo Leikin kokoelmissa on useita vastaavia ommeltuja Bonzo-leluja sekä vanhoja valokuvia, joihin nämä rakkaat lelut ovat päässeet mukaan. Koirien koko vaihtelee, samoin silmien muoto ja sijainti, mutta sen verran yhdenmukaisia vanhat yksilöt ovat, että niiden valmistamiseen on täytynyt olla olemassa kaavat. Kuralan pienikokoisen punaisen koiran ilmeisiä klooneja löytyy muista museoista ainakin kaksi, mistä herääkin oletus, että joku tai useammat kotiompelijat ovat tuottaneet niitä myytäväksi esim. paikallisissa kauppaliikkeissä.
Ulkomaisiakin Bonzoleluja on voitu käyttää omatekoisten esikuvina: alla vasemmalla on tehdastekoinen lelu, joka on saatettu hankkia Ruotsista jo 1920-luvun jälkipuolella, oikealla Lottien arpajaisista voitettu suurikokoinen Bonzo kuvattuna vuonna 1935. Luppakorvabonzoista poiketen näillä on hörökorvat sekä piirretty leveä hymy.
Uuden, enemmän sekä ulkomaisia leluja että Studdyn piirroksia muistuttavan muodon lelukoira saikin meillä vuonna 1954 julkaistussa kirjassa 10 kangaseläintä. Siinä esitelty, kansikuvakoiraksikin ylennetty Bonzo on hieman hoikempi, sen etujalat liikkuvat, korvat siirottavat sivulle ja pallomaisen pään tilalle on muotoiltu koiramaisempi kuono. Mutta voi, vanhan luppakorvaisen mallin hellytävyydelle oleellinen punainen kieli puuttuu!
Tällainen uudempi Bonzo ja sen tekemiseen vuonna 1957 käytetyt kaavat löytyvät Museo Leikin kokoelmasta. Kaavat on kopioitu edellä mainitusta 10 kangaseläintä -kirjasta, ilmeisesti koulukäsityönä tyttölyseossa Mikkelissä.
Jos mietitte mitä koirarotua Bonzo edustaa, niin samaa ovat kysyneet monet muutkin. Tyystin kyllästyneenä yleisön jatkuviin uteluihin Georg Studdy luonnehti luomustaan terrierin, bulldogin ja bullterrierin yhteensulautumaksi, mutta ennenkaikkea yksilöksi, joka omaksuu itselleen kaikkien tapaamiensa koirien ilmeet ja piirteet.
***
-
Alun tekstilainaus
sarjakuva-albumista Bonzo, Vihtori ja Klaara, 1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1722075?page=5
Laura Latvala: Pikku-Marjan eläinkirja, 1947
Kuuntele Bonzo-laulu: Bonzo, pieni leikkihauva -
YouTube
Lotte Reenpää (toim.) 10 kangaseläintä, kaavat ja
valmistusohjeet. Helsinki 1954
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti