maanantai 12. maaliskuuta 2018

Pelastui Turun palolta



Jopa niin kauan kuin 111 vuotta sitten museolle lahjoitettu esine voi vielä paljastaa itsestään uutta tietoa. Hieno hetki, kun saa lisätä luettelointikorttiin (siis sähköiseen tietokantaan) täydennyksiä!

Palovakuutusmerkki, esinenumero 7811
Apteekkimuseon ja Qwenselin talon näyttelyuudistuksen tiimoilta museokeskuksen tiedostoista putkahti esiin muuan museorakennuksen historiasta tuttu nimi: lasimestari Weini on lahjoittanut vuonna 1907 silloiselle Turun kaupungin historialliselle museolle suurpalossa vuonna 1827 säilyneen palovakuutusmerkin, jonka pitäisi oleman peräisin entisestä Eteläkorttelin talosta 59.

Tiedoissa lasimestarin nimeksi on tosin merkitty A. Weini, kun taas entuudestaan tuntemamme, 1800- ja 1900-lukujen taitteen Turussa toiminut lasimestari oli etunimeltään Wilhelm. Melkoisella varmuudella kyseessä on kuitenkin sama henkilö. Lasimestari Wilhelm Weini oli vuonna 1880 ostanut sen puurakennuksen, jossa Apteekkimuseo ja Qwenselin talo nykyisin toimivat. Weinin tontti ulottui Läntiseltä Rantakadulta Linnankadulle, jonka varteen hän rakennutti  vuonna 1885 kivitalon. (Siis sen, jossa toimii nykyisin matkailuneuvonta ja jonka vanhemmat turkulaiset muistavat myös Neuvostoliiton konsulaattina.)

Tontin vanha, paloa edeltänyt ”osoitetunnus” oli ollut Eteläkortteli 51. Palovakuutusmerkin alkuperäiseksi sijainniksi taas on lahjoitettaessa kirjattu Eteläkortteli 59, nykyosoitteessa Linnankatu 17 sijainnut pitkään viljelyksinä käytetty suuri tontti. Tontille tehtiin uusi rakennus 1800-luvun alussa ja se on myös palovakuutettu, joten periaatteessa merkki voi todellakin liittyä tonttiin 59. Mutta miksi merkki olisi päätynyt tontin 51:n omistajan Weinin haltuun?

Ongelma sai selityksensä vanhojen sanomalehtien avulla. Lasimestari Weini on sekä lahjoittanut että myynyt kaakeliuunin silloiselle Turun kaupungin historialliselle museolle: ensimmäisen vuonna 1893 talostaan ”Uudenkaupunginkortteli 5” ja toisen vuonna 1907, jolloin hänen talonsa vanhaksi tunnukseksi mainittiin tuo ”Eteläkortteli 59”. Vanhat kortteli- ja tonttimerkinnät olivat siis 1800-luvun kuluessa ehtineet hämärtyä ihmisten mielissä. Palovakuutusmerkki on arvatenkin toimitettu museoon Eteläkorttelin talosta 51 vuonna 1907 kaakeliuunin kylkiäisenä, ja talosta on siinä yhteydessä käytetty väärin muistettua numeroa 59.
Otteet sanomalehdistä Turun Lehti 14.12.1893 (vas.) ja Åbo Underrättelser 24.10.1907. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Mutta mikä tällainen palovakuutusmerkki oikein on? Niitä ovat antaneet 1700- ja 1800-luvuilla toimineet palovakutusyhtiöt vakuutuksen ottaneille asiakkailleen. Weinin lahjoittaman merkin on myöntänyt vuonna 1782 perustettu Allmänna Brandförsäkringsfonden Eteläkortteli 51:n varhaisemmalle omistajalle professori Josef Pippingille. Tämä vakuutti talon vuonna 1791. Vakuutusasiakirja on tallella Turun kaupunginarkistossa, yhdessä monien muiden muinaisille turkulaistaloille otettujen vakuutusten kanssa. Nykypäivään ovat siis säilyneet sekä vakuutusasiakirja, vakuutettu rakennus että vakuutuksen ulkoiseksi tunnukseksi myönnetty merkki.

Talon Eteläkortteli 51 palovakuutusasiakirjan alku. Turun kaupunginarkisto.
Merkki  on ollut tapana kiinnittää vakuutetun rakennuksen ulkoseinään, ja  kuvahaku sanalla brandfösäkringsmärke näyttää tuloksina mm, miten merkki on saatettu asentaa pääoven yläpuolelle koristein ympäröitynä tai suojata pienellä katoksella. Merkki on selvästikin nostanut talon arvoa muiden silmissä ja korostanut talon omistajan varakkuutta ja kaukokatseisuutta.

Lähde
Weinin lahjoittama merkki on lyijyä ja edustaa Allmänna Brandförsäkringsfondenin vanhinta merkkiversiota. Em. kuvahaulla löytyy myös saman vakuutusyhtiön rautaisia merkkejä ja vuonna 1746 perustetunTukholman kaupungin palovakuutuskonttorin (Stockholms Stads Brandförsäkringskontor) merkkejä, joita kuvittaa osuvasti Feeniks-lintu. Mutta mitä Allmänna Brandförsäkringsfondenin merkin kuvitus esittää? Kertokaa vapaasti tulkintanne, itse olen näkevinäni laakeriköynnöksen ja kaksi alaviistoon sojottavaa soihtua.

*
Jos haluatte tietää, mitä muuta Turun palosta pelastettua museokeskuksen kokoelmista löytyy, katsokaa kollegani Karin Kaponieeri-blogia: Turun palosta pelastettua 1 - 10.

2 kommenttia:

  1. Kyllähän nuo vaikuuutaisivat olevan kaksi ristikkäistä kumottuja soihtuja, sinänsä loogista sillä heraldiikassa kumottu kuvio/esine voi tarkoitaa tappiota tms.
    Muutoin tuo merkki on tyyliltään peruskustavilaista ornamentiikkaa, jos kuvagooglaa esim "gustavianska ornament" löytyy paljon samantyylistä heloista huonekaluihin. Ja tämähän oli juuri siltä ajalta, tekstissä luki 1782 myönnetty.

    Ps. Mainio blogi :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista ja tiedosta! Kumossa olevien kuvioiden symboliikasta oli oli hyvä kuulla. Se todellakin selventää, miksi palava soihtu, jonka antiikin kuvaston osana mieltää viittaavan tulen ja valon levittämiseen positiivisessa mielessä onkin tässä "negaatio". Siis erittäin harkittu kokonaisuus!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...