keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Poimintoja kuluneen vuoden metallinetsinlöydöistä


Esittelen ohessa muutamia metallinetsinlöytöjä, joita on tuotu Turun museokeskukseen kuluneen vuoden aikana. Vuonna 2016 löytöjen määrä on ollut melkoinen, ja on selvää, että metallinetsimillä löydetyt esineet tulevat lähitulevaisuudessa tarkentamaan ja ehkä jopa muuttamaan rautakautisen asutuksen kuvaa monilla alueilla Varsinais-Suomessa.

Nousiaisissa asuvat Mikael Bogel ja Ossi Sjöroos toimittivat museolle elokuun alussa melkoisen kasan rautakautisia esineitä. Löydöt olivat Nousiaisista ja Maskusta, pääosin pelloilta löydettyjä. Löytöjen perusteella Nousiaisissa lienee vielä monta ennestään tuntematonta rautakauden muinaisjäännöstä. Seuraavassa esittelen Mikaelin ja Ossin löytöpaikoista vain muutaman.

Kaiselan kylässä, Nousiaisten kuntataajaman luoteispuolella, valtatie 8:n länsipuolella, on Fatijoen länsirannalla sijainnut Kaiselan keskiaikainen kylätontti. Sen ympärillä ja lähettyvillä olevilta pelloilta löytyi useita rautakautisia esineitä, kuten täysin ehjä massiivinen viikinkiaikainen rannerengas ja tasavarsisolki, solkien kappaleita, rannerenkaan katkelma, rautakaudentyyppisiä vyön solkia ja mahdollinen kaularenkaan katkelma. Kylätontilla tai sen välittömässä läheisyydessä lienee joko osin tai kokonaan tuhoutunut rautakautinen kalmisto, josta löydöt ovat mahdollisesti kulkeutuneet lähipelloille.

Massiivinen viikinkiaikainen rannerengas Kaiselasta. Kuva Mikko Kyynäräinen.


Kaksi ehjää tasavarsisolkea, joista toinen on Kaiselasta, toinen Killaisista. Kuva Mikko Kyynäräinen.
Nousiaisten kirkon koillispuolella sijaitsevalta peltokaistaleelta, aivan Hirvijoen töyräältä Mikael ja Ossi ovat löytäneet mm. täysin ehjän tasavartisen soljen, useita rannerenkaan katkelmia, pronssihelmen, soljen katkelmia, erilaisia pronssiheloja ja muita pronssinkappaleita tai -möykkyjä, jotka kaikki eivät ole enää tunnistettavissa. Eniten löytöjä tuli esiin juuri ja juuri pellossa näkyvän matalan kohouman kohdalta, joten oletettavasti kalmisto tai asuinpaikka on aikoinaan tuhoutunut peltoa raivattaessa. Myös tämä löytöalue on sijainnut aivan historiallisen kylän eli Killaisten kylätontin välittömässä läheisyydessä. Killaisten talot ovat sijainneet osin vastapäätä joen toisella puollella, osin löytöpaikan itäpuolella. Uudet löydöt osoittavat kiistattomasti, että sekä Kaiselassa että Killaisissa asutus on jo rautakauden lopulla alkanut hakeutua ja muodostua niille paikoille tai ainakin niiden välittömään läheisyyteen, joissa myöhemmin keskiaikainen asutus on sijainnut.

Löytöpaikka on aivan Hirvijoen töyräällä. Kohde on viety muinaisjäännösrekisteriin kiinteäksi muinaisjäännökseksi, joten piippailu ei tällä pellolla ole enää luvallista! Kuva Kaisa Lehtonen.


Lietolainen Timo Mero löysi erittäin hienon vanhemmalle rautakaudelle, ehkä nuorempaan roomalaisaikaan (?), ajoittuvan soljen Liedon Kukkarkosken alapuolelta. Esine on harvinaisen kaunis ja hyvin säilynyt. Löytöpaikasta noin 500 metriä etelään sijaitsee Liedon Merolan kalmisto, jonka vanhimmat löydöt ajoittuvat nuoremman roomalaisajan ja kansainvaellusajan taitteeseen. Merolasta on kaivauksissa löytynyt neljä pientä suorajalkaista rautasolkea, ja ne on tulkittu miehen vaatteiden kiinnittimiksi. Nyt löydetty solki on pronssia ja huomattavasti sirompi. Soljen läheisyydestä löytyi myös 7 pientä pronssirengasta, joiden funktio on toistaiseksi epäselvä.

Kaiken kaikkiaan löytöpaikka on varsin outo; Aurajokeen jyrkästi laskevaa rinnettä. Löytöpaikan kohdalla on kapeahko terassimainen tasanne, joten kalmiston mahdollisuuskaan ei ole kokonaan poissuljettu. Yksi mahdollisuus on myös se, että löytöpaikan yläpuolisella pellolla olisi sijainnut rautakautinen kalmisto ja/tai asuinpaikka, josta solki olisi valunut rinteeseen? 

Solki Liedon Kukkarkoskelta. Kuva Riikka Saarinen.


Solki edestä. Kuva Riikka Saarinen.

Tuomas Marttila teki Mynämäen Pellilän kylässä hauskan löydön, jonkalaisia ei Länsi-Suomesta ole ilmeisesti juuri tunnettu. Löytöpaikka on aivan Mynäjoen kaakkoisrannalla oleva peltoalue. Kysymyksessä on ns. korvakeputki, joka on nimenomaan itäsuomalainen ristiretkiaikainen ketjulaitteen osa, soikean kupurasoljen ja ketjunkantajan välissä. Miksi tyypiltään itäsuomalainen korvakeputki löytyi Mynämäeltä, on arvoitus. Näytin esineestä otettua kuvaa muinaispukujen ja –korujen asiantuntijalle arkeologi Jaana Riikoselle, ja hänen mielestään nyt löydetty yksilö on koristelultaan aika yksinkertainen verrattuna moniin muihin. Jaana myös hetimmiten tiedusteli, että onko löytöpaikalta saatu muuta Itä-Suomeen viittaavaa naisen korustoa. Siitä kun saisi mukavasti kehitettyä Mynämäkeen karjalaisen tai savolaisen miniän……….


Korvakeputki Mynämäeltä. Kuva Kaisa Lehtonen.

Marraskuussa Esa ja Oskari Heikkilä toivat museolle melkoisen määrän löytöjä Maskusta, pääosin Mäksmäen ja Kankaisten kartanon pelloilta. Juuri näillä seutuvilla arkeologi Aino Nissinaho teki 1980 -luvulla intensiivisiä peltopoimintainventonteja, joiden tuloksena alueella todettiin useita laajoja muinaisjäännöskeskittymiä. Mielenkiintoista on, että Mäksmäen eteläpuolisella peltoalueella on sijainnut kokonaan autioitunut, pelloksi raivattu, Immalan vanha kylänpaikka. Kylätontti näkyy vielä vuoden 1777 isojakokartassa.

Löytyneiden esineiden joukossa oli mm. tasavarsi-, kupura- ja kaarisolkien katkelmia, ranne- ja kaularenkaiden katkelmia, kulkusia, pronssihelmiä, 2 todennäköistä miekan pontta, karhunhammasriipuksia, erilaisia pronssiheloja, hopeakolikkoja tai niiden katkelmia, maksuhopeaa, punnus, vyön solkia, sulaneita pronssimöykköjä ym. Olen tähän valinnut löydöistä yhden löytöryhmän eli kulkuset, joissa kahdessa oli vielä hely jäljellä.

Maskun Mäksmäen pelloilta löytyneitä kulkusia. Kuva Kaisa Lehtonen.


Toiseksi kuvaksi valitsin esineen, joka ulkomuodoltaan muistuttaa lyijysinettiä, mutta jossa näyttäisi olevan selvästi kristillinen kuva-aihe, mahdollisesti Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi. Jos joku blogin lukijoista tunnistaa esineen, niin kommentteja ja arviointeja otetaan mieluusti vastaan.

Esineen toisella puolella on ikään kuin matala tappi eli esine on ollut kiinnitettynä johonkin. Kuva Esa Heikkilä.

On selvää, että jatkossa laajojen peltoalueiden inventoinneissa parhaat tulokset saadaan yhdistämällä perinteinen arkeologinen pintapoiminta ja metallinetsimen käyttö. Ja todettakoon vielä varmuuden varoilta, että nyt tehtyjen löytöjen valossa Maskunjoen pohjoispuolisille pelloille, Mäksmäen ja Kankaisten kartanon ympäristöön, ei pidä mennä enää metallinetsimellä!

Teksti: Kaisa Lehtonen

Kuvat: Esa Heikkilä, Mikko Kyynäräinen, Kaisa Lehtonen ja Riikka Saarinen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...