Puoli vuotta huonekaluvarastossa

Tyylisuuntien määrittelyä, mittaamista, inventaarionumeroiden tihrustamista, vanhojen syntien korjaamista. Näistä koostui vuoden 2014 jälkipuoli, jolloin työskentelin Turun Museokeskuksen huonekalukokoelman digitointiprojektissa. Tehtäväni oli kuvata huonekaluja, lähinnä tuolikokoelmaa, ja kirjata tiedot ylös Muskettiin. Tämän jälkeen tiedot julkaistiin Finna-tietokannassa.

Työskentely tapahtui huonekaluvarastossa sekä työhuoneessa rakennuksen ullakolla. Käytössäni oli väliaikainen kuvausstudio rakennettuna varastoon. Tyylillinen ulottuvuus oli laaja, huonekaluja oli aina 1600-luvulta (TMM 23114:29) 1900-luvulle ja renessanssityylistä moderniin (TMM 16335:1). Käydessäni läpi huonekaluja täynnä olevia hyllyjä annoin myös inventointinumerot huonekaluille, jotka olivat jääneet numerotta tai kadottaneet numeronsa. Uusia numeroita kertyi 123, vähän vajaa 1/5 kaikista läpikäydyistä huonekaluista. Oleillessani varastossa oli jännittävää kuvitella, millaiset ihmiset istuivat rokokootuoleilla niiden ollessa uusia, tai kuka halusi kunnostaa kustavilaistuolin uuteen käyttöön kymmeniä, ehkä yli sata vuotta tuolin alkuperäistä veistämistä myöhemmin. Sain käsitellä tuoleja, jotka ovat perimätiedon mukaan kuuluneet merkkimiehille, kuten Henrik Gabriel Porthanille (TMM 13358:6) ja oikeusoppinut Matthias Caloniukselle (TMM 21467). Toisaalta silmä lepäsi myös kansanomaisissa huonekaluissa, esimerkiksi punaisessa S-tuolissa (TMM 12196) ja värikkäässä, kustavilaistyylisessä, morsiustuolissa (TMM 7411).

Projekti kasvatti aivojen tietomäärää koko ajan. Toisaalta myös lihakset saivat harjoitusta. Aamulämmittely käynnistyi kiipeämällä ullakon työhuoneeseen, jonka jälkeen laskeuduttiin alas varastoon. Sitten lihaskunto-osuus: tuoleja täytyy nostella ylös-alas hyllyiltä. Joskus saattoi unohtaa jonkun tärkeän paperin tai muistikortin työhuoneeseen, mutta muutaman kuukauden jälkeen kiipeäminen takaisin ullakolle ei tuntunut enää mahdottomalta tehtävältä.

Työn alussa sain työskennellä työparin kanssa. Valitettavasti hän katosi kaukomaille, mutta pienin muutoksin työnteko onnistui yksinkin. Työolosuhteet olivat niin hyvät, kuin niihin pystyi vaikuttamaan. Kaksi työpistettä mahdollisti paikan vaihdon tarvittaessa. Kesän kuumimpaan aikaan siirsimme kirjallisuutta varastoon, joka oli miellyttävän viileä, siis ennen kuin varaston seisova ilma ehti lämmetä. Tuolien nostelu ja kuvauslamput lämmittivät tilaa tehokkaasti, joten liian viileä varasto ei ollut syksyn tultuakaan. Myös henkisesti olin tyytyväinen, että käytössäni oli kaksi työpistettä. Ikkunaton varastotila oli hieman klaustrofobinen, joten oli mukavaa välillä palata ihmisten ilmoille. Äänistä ei tosin ollut pulaa. Aloitettuani yksintyöskentelyn minulta vei muutaman viikon tottua kuuntelemaan ylemmän varaston kummitusaskelia pelästymättä. Päivien lyhennettyä ihmiset alkoivat myös kyselemään kummituksista. Hurjin ilmestys oli varastossa oleva kivikauden tyttö, joka onnistui pelästyttämään minut useasti. Joka tapauksessa sain sen käsityksen, että esineet haluavat aloittaa viikonlopun vieton ajoissa. Perjantai-iltapäivisin kannattaakin jättää varasto rauhaan.

Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet projektin toteuttamisessa, olipa apu sitten neuvojen antamista, ylimääräisiä käsipareja, tai vain henkistä sympatiaa.

Sirpa Ollila
Projektitutkija