Kuralan Kylämäen Iso-Kohmon talon idyllisestä sisustuksesta voi bongata vakaviakin vivahteita. Esimerkiksi välikamarissa isännän kirjoituslipaston päällä Suomen lipun vieressä seisoo pienoispatsas, tuimailmeinen sotilas ase kainalossaan. Ase on Tikkakosken tehtaan valmistama kuuluisa Suomi-konepistooli, joten patsasta voi hyvin kutsua tunnetun sanonnan mukaisesti Tikkakosken mannekiiniksi. (Sanonnan on tiettävästi keksinyt alikersantti Viljam Pylkäs, jota Väinö Linna käytti Tuntematon sotilas-romaaninsa Antero Rokan esikuvana.)
Pikku patsas ei ole mikä tahansa koriste tai muistoesine. Siihen kiteytyy aimo annos suomalaista historiaa.
Patsas on jäljennös taiteilijapariskunta Alpo ja Nina Sailon
vuonna 1944 tekemästä runsaat puoli metriä korkeasta veistoksesta. Alpo Sailo (1877-95)
oli perinyt oppi-isältään Akseli Gallen-Kallelelta ihannoivan suhtautumisen kalevalaiseen Karjalaan, ja tämä tunne säilyi hänen koko elämänsä ajan. Häntä onkin kutsuttu "myöhäsyntyiseksi karelianistiksi". Sailo koki elämäntyökseen viimeisten karjalaisten
runonlaulajien ikuistamisen veistoksiin ja Kalevalatalon perustamisen kalevalaisen
kulttuurin pyhäköksi. Hän on myös nykyisen Kalevalaseuran ideoija. Kuten tiedetään, viime jatkosodan aikana heimoaate eli vahvana.
Oli luonnollista, että Suomelle vallatun Itä-Karjalan kansanihmisten piirteitä
kutsuttiin ikuistamaan juuri Sailojen taiteilijapariskunta.
Anni Sailon kertoman mukaan perhe eli vuosina 1943-1944 päämajan erikoisluvalla
sotatoimialueella, mm Vuokkiniemessä. Siellä silloinen majuri Veikko Karhunen
ehdotti, että Sailot tekisivät patsaan myös Itä-Karjalan kansaa puolustavasta Suomen sotilaasta. Hänellä oli jo ehdokaskin malliksi:
muuan rajakorpraali Väinö Karjalainen edusti suomalaista partiomiestä parhaimmillaan.
Kyse lienee sekä ulkoisista piirteistä että sotilaskelpoisuudesta.
Väinö Karjalainen istui Sailojen mallina touko-kesäkuussa 1944,
siis vain vähän ennen kuin sodan tapahtumat alkoivat vyöryä kohti
loppunäytöstä *. Karjalaisen ja Sailon perheiden ystävyys säilyi Anni Sailon mukaan
vielä vuosikymmeniä sodan jälkeenkin.
1950-luvun alussa rajamiespatsasta alettiin suunnitella suurennettavaksi luonnolliseen
kokoon. Sailot asuivat tuolloin Ruotsissa Värmlannissa. Sikäläinen
majuri Svante Påhlsson oli menettänyt vapaaehtoisena taistelleen poikansa Lapin
sodassa, ja olisi halunnut pystyttää patsaan tämän muistoksi kartanonsa maille.
Hanke ei toteutunut. Vasta vuonna 1989 Rajamiehestä pystytettiin pronssinen versio Imatran Immolaan, Rajamuseon edustalle. Patsaan paljastustilaisuudessa kantaesitettiin myös
Rajamiesten marssi.
Vaikka veistos siis saatiin julkisesti nähtäville vasta liki
puoli vuosisataa veistämisensä jälkeen, korpraali Väinö Karjalaisen hahmo on monille
tuttu. Sotainvalidien veljesliitto on teettänyt patsaasta vajaat 30 cm korkean
pienennöksen, jonka luultavasti muokkasi jo 1940-luvulla Nina Sailo. Patsasta
valmistettiin kipsisenä, ja veljesliiton asiamiehet myivät sitä talosta taloon,
keräten varoja sotainvalidien kuntouttamiseen.
Iso-Kohmon isännän kirjoituslipastolta vakavana silmäilevä
patsas on lahjoitettu Turun museokeskukselle nykyiseltä Pirkanmaalta. Lahjoittajan
mukaan patsasta myytiin sillä suunnalla ainakin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa,
ja melkein joka maalaistalossa sellainen ostettiin. Patsasta myytiin sekä
kipsipintaisena että mustaksi värjättynä, ja monet lakkasivat patsaan puhtaanapidon helpottamiseksi.
Sikäläisiä sotaveteraaneja kuntoutettiin näin kootuilla rahoilla Ikaalisten kylpylässä.
Kuinka yleinen patsas lienee turkulaisissa kodeissa? Onko sinulla kotonasi Tikkakosken mannekiini?
* Suurhyökkäys Kannaksella alkoi kesäkuu yhdeksäntenä päivänä, mistä tulee tämäntekstin julkaisupäivänä kuluneeksi70 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti