Följ med våren med en runkalender från 1665

TMM22538

Våren har antagligen alltid varit en tid av väntan. Framför allt i ett jordbrukssamhälle har det varit viktigt att noggrant följa med tiden för att veta när tiden är inne för olika arbeten. Likaså har det varit viktigt att veta när det är helgdagar då man inte fått arbeta.

Före de tryckta almanackornas tid användes stavformade runkalendrar till att räkna tiden. De var allmänna i Sverige-Finland framför allt på 1600- och 1700-talen. I Åbo Museicentrals samlingar finns sju sådana runstavar.

 

 

Denna rad visar årets dagar.
Tämä rivi näyttää vuoden päivät.

 

På varje runstav finns minst två, men ibland tre, rader. På en rad finns årets alla 365 dagar uppräknade i en serie på 7 runor som upprepas. Varje år har en skild söndagsbokstav, alltså en av de sju veckodagsrunorna, som utmärker söndagen.

 På den andra raden finns årets helg- och märkesdagar utskurna antingen med kors, streck, eller olika bildtecken. En del av helgerna är bekanta för oss, som jul, midsommar, allhelgonadagen eller första maj.

Många andra har fallit i glömska, som Kyndelsmäss 2.2, Mickelsmäss 29.9, Annadagen 15.12, eller de fem Vårfru- eller Mariedagarna som är utspridda kring året.

En för den gamla nordiska folkliga tideräkningen viktig dag som rätt långt fallit i glömska ligger alldeles nära: Tiburtius 14.4. finns utmärkt på alla runkalendrar, nästan alltid med bilden av ett träd.



Staven läses från höger till vänster: Tiburtius 14.4 (trädet), Göransdagen 23.4. (treudden) och Markusdagen 25.4. (plogen)
Sauvaa luetaan oikealta vasemmalle: Tiburtiuksen päivä 14.4. (puu), Yrjänän päivä 23.4. (kolmikärki) sekä Markun päivä 25.4. (aura)

Motsvarande avsnitt på staven TMM1741.
Vastaava kohta sauvasta TMM1741.

I gammal nordisk tideräkning delades året in i ett sommarhalvår och ett vinterhalvår. Tiburtiusdagen är en rest av detta: dagen inleder nämligen sommarhalvåret och kallas ibland för den första sommardagen. Tiburtius motpart Calixtus infaller 14.10. och påbörjar alltså vinterhalvåret (och märks oftast också med ett träd).

Efter Tiburtius kommer Göransdagen 23.4, här utmärkt med en treudd, och Markusdagen 25.4, i finska stavar vanligen utmärkt med en plog. På Göransdagen har man traditionellt släppt ut boskapen på bete, vilket medföljts av varierande folkliga riter för att försäkra god lycka och skrämma bort rovdjur. Markus i sin tur har utmärkt början på åkerarbetet.

Det är värt att notera att månaderna inte finns utmärkta alls på runstavarna. I stället för att räkna dagar i månaden räknade man dagar till nästa helg. Det är även möjligt att man ännu på 1600-talet beaktade den verkliga månens faser mer än kalendermånaderna. På vissa runstavar finns en tredje rad för detta, den så-kallade gyllentalsraden.  

 

Gyllentalsraden löper i upprepad serie på nitton runor. Månens faser infaller nämligen på samma dag efter nitton år. Årets gyllentalsruna utmärkte alltså när fullmånen kommer att infalla det året. Följande runa i ordningen när den kommer att infalla följande år o.s.v. Detta behövdes åtminstone för att veta när påsken (och därmed också fastan) infaller, eftersom påskens tidpunkt bestäms av den första fullmånen efter vårdagjämningen. Därför finns inte heller påsken utmärkt på stavarna.

 

Att räkna ut månens faser har ändå förmodligen inte upplevts som så viktigt, eftersom bara en av stavarna i Åbo museicentrals samlingar har försetts med gyllentalsraden. Denna stav, TMM22538 från år 1665, kan också anses vara ett riktigt praktexempel.

 

 

 

 

 

 

Kevään seuraamista 1600-luvun riimusauvalla

 

Kevät on luultavasti kautta aikain ollut odotuksen aikaa. Etenkin maatalousyhteisössä vuoden kulun seuraaminen on tärkeää, jotta työt osataan ajoittaa oikein. Myöskin ennen oli tärkeää osata laskea milloin oli pyhäpäivä, jolloin ei tehty töitä.

Ennen painettuja almanakkoja vuoden kulkua pystyi seuraamaan kalenterisauvojen avulla. Ne oliva Ruotsi-Suomessa yleisessä käytössä ainakin 1600- ja 1700-luvuilla. Turun Museokeskuksen kokoelmissa on yhteensä seitsemän tällaista riimusauvaa.

Jokaiseen riimusauvaan on merkitty vähintään kaksi, joskus kolmekin merkkiriviä. Yhdessä rivissä on vuoden 365 päivää seitsemän riimumerkin sarjoissa. Jokaisella vuodella oli oma sunnuntaimerkkinsä, yksi seitsemästä riimusta, joka merkitsi sunnuntain paikan.

 

Sauvan TMM2427 päivärivi (kuvassa joulukuun alku). Riviä luetaan oikealta vasemmalle.
Dagsrunorna i staven TMM2427 (på bilden syns början av december). Raden läses från höger till vänster.
 

Toiseen riviin oli merkitty vuoden juhla- ja merkkipäivät mm. ristein, viivoin ja erilaisin kuvin. Jotkut kalenterisauvoihin merkityistä juhlapyhistä ovat meille nykyäänkin tuttuja, kuten joulu, juhannus, pyhäinpäivä tai Vapun päivä. Toiset ovat enemmän tai vähemmän vaipuneet unohduksiin, kuten Kynttilänpäivä 2.2, Mikkeli 29.9, Annan päivä 15.12. tai eri puolilla vuotta olevat viisi Maarianpäivää.

Eräs vanhalle pohjoismaiselle ajanlaskulle tärkeä päivä on pian ajakohtainen, nimittäin Tiburtiuksen päivä 14.4, joka on merkitty kaikkiin kalenterisauvoihin, yleensä puun kuvalla. Ennen muinoin pohjoismaissa vuosi jaettiin kahtia; kesä- ja talvipuoleen. Tiburtiuksen päivä on jäänne tästä ajanlaskusta, se on nimittäin ensimmäinen kesäpäivä. Tiburtiuksen vastapuoli Calixtus, 14.10, on vastaavasti ensimmäinen talvipäivä, joka myös merkittiin puun kuvalla. 

Tiburtiuksen päivä 14.4. sauvassa TMM2427.
Tiburtius 14.4. på staven TMM2427.

 

Tiburtiusta seuraa Yrjänän päivä 23.4, sekä Markun päivä 25.4, suomalaisissa riimusauvoissa yleensä merkittynä auralla. Yrjänän päivä on perinteinen karjan uloslaskupäivä, johon kuului erilaisia kansanomaisia riittejä hyvän karjaonnen takaamiseksi sekä petoeläinten karkottamiseksi. Markun päivä puolestaan merkitsee peltotöiden aloituksen.

On huomioitavaa, että riimusauvoissa ei yleensä merkitä kuukausia mitenkään. Kuukauden päivien laskemisen sijaan laskettiin päiviä seuraavaan pyhään: viisi päivää Mikkoon tai yhdeksän päivää suvipäivään. On myös mahdollista että vielä 1600-luvulla kiinnitettiin enemmän huomiota todellisiin kuun vaiheisiin kuin kalenterikuukausiin. Joihinkin riimusauvoihin on nimittäin päivä- ja pyhärivien lisäksi merkitty vielä kolmas rivi, kultaisten lukujen rivi.

 

Kuun vaiheiden seuraamiseen tarkoitettu 19 merkin sarja sauvassa TMM22538.
Gyllentalsraden med sina 19 tecken som visar månens faser på stav TMM22538.

 

Kultaisten lukujen rivi on toistuva yhdeksäntoista riimun sarja. Kuun vaiheet nimittäin palaavat samoille sijoilleen aina yhdeksäntoista vuoden jälkeen. Tietämällä vuoden kultainen luku (riimu) voitiin lukea kalenterisauvasta minä päivinä olisi täysikuu. Tätä tietoa tarvittiin myös pääsiäisen määrittämiseen, sillä pääsiäisen ajankohta on riippuvainen kevätpäiväntasauksen jälkeisestä täysikuusta.

Kuun vaiheiden lukeminen ei kuitenkaan ole ilmeisesti ollut niin tärkeä asia, sillä ainoastaan yhdessä Turun museokeskuksen kuudesta riimusauvasta on tämä rivi. Tätä vuosiluvulla 1665 merkittyä kalenterisauvaa TMM22538 voidaankin varauksetta sanoa kokoelmiemme näyttävimmäksi.

 

Näin kauniisti on sauvaan TMM1741 merkitty Juhannuspäivä.
Detta vackra tecken på stav TMM1741 betecknar Midsommardagen.

John Björkman

Källor / Lähteitä:

Harva, Uno. Varsinais-Suomen henkistä kansankulttuuria. Varsinais-Suomen historia III:1. Porvoo 1935.
Vilkuna, Kustaa. Vuotuinen ajantieto. Seitsemäs painos, Keuruu 1981.