Mielikuvamainontaa Korona-aikana – aivan kuin sota-aikana

En ole voinut olla huomaamatta miten Korona-ajan mainonnalla on paikoin yhtäläisyyksiä 1940-luvun sota-ajan mainontaan. Nyt taas – kuten aikoinaan sota-aikanakin –  mainostetaan paikoin ”EI OOTA” eli jotain mitä ei ole, mutta joka on hyvä pitää mielessä kunhan taas paremmat ajat koittavat.

Turun sanomat 4.11.1946

Mielikuvamainonnassa eli hienommin goodwill-mainonnassa muistutetaan asiakkaita valmistajan tai yrityksen tuotteista, vaikka niitä ei nyt ehkä olekaan saatavilla. Tämän hetkinen goodwill-ilmoittelu tosin poikkeaa sota-ajan mainonnasta siltä osin, että varsinaista tavarapulaa ei ole, vaikka välillä hamstrauksen myötä on siltä ehkä vaikuttanutkin. Sota-aikana kaikki tuotteet toki saatiin kaupaksi ilman mainontaakin. Ennen kaikkea näissä mainoksissa muistutetaan yrityksen olemassa olosta ja vahvistetaan siten sen brändiä. En olisi uskonut, että 2020-luvulla törmää samantapaiseen mainontaan.

Hellaksen mainos Kotiliedessä 1945. ”Kunhan kauppareitit tulevaisuudessa aukeavat siirtomaatavaroillekin, ilmestyvät Hellaksen suklaat ja makeiset jälleen markkinoille.”Goodwill-mainonnasta ja pula-ajan pakkaussuunnittelusta löytyy enemmän tietoa Turun museokeskuksen julkaisussa Hyvin pakattu, puoleksi myyty, jonka on kirjoittanut Silja Koskimies.

 

Samaan tapaan mainostavat tällä hetkellä matkailualan toimijat, joita korona on rökittänyt ankarasti. Viking Line mainostaa: Vielä me risteilemme! Tjäreborg kertoo että ”Nyt on aika olla kotona, mutta toivottavasti ennen pitkää saamme taas yhdessä luoda uusia lomamuistoja”.

Kuvakaappaus Tjäreborgin asiakaskirjeestä.

Finnair lentää nyt vain mielikuvissamme ja lähestyy asiakkaitaan yhtä toiveikkain sanoin:

"Tämä on kovin turbulenssi, jonka Finnair ja globaali ilmailuala on ikinä kokenut. Tiedämme kuitenkin, että aurinko paistaa pilvien yllä ja odotamme innolla pääsevämme toivottamaan sinut tervetulleeksi lennoillemme kirkkaampina päivinä. Arvostamme tukeasi valtavasti, ja voit olla varma siitä, että aiomme palata takaisin vahvoina ja jatkaa normaalia liikennöintiä heti tilanteen sen salliessa."

Mainonnassa, kuten matkailussakin tällä hetkellä vain mielikuvitus on rajana.

Muitakin yhtäläisyyksiä tämän hetken ja sota-ajan sanomalehdistä löytyy. Turun sanomat julkaisi 16.4 kokosivun ohjeen kasvomaskin teosta.

Turun sanomat 16.4.2020.

Vuonna 1939 samainen lehti julkaisi ohjeen kaasunaamarin valmistuksesta.

Turun snaomat 7.12.1939.

Ja kuten näinä päivinä, käsien pesun tärkeys oli toki tärkeää 1940-luvullakin. Jos oli hetken  pulaa käsidesistä, niin sota-aikana tilanne oli huonompi. Saippuaa ei tahtonut saada ja siihenkin jouduttiin miettimään korvikkeita.

Turun sanomat 16.5.1944

Turun sanomissa olleet mainokset  ja kaasunaamarin ohje on aiemmin julkaistu Turkuseuran julkaisemassa kirjassa Elämää 1940-luvun Turussa, jonka on kirjoittanut Rauno Lahtinen. Kiitokset Raunolle kuvien käytöstä tässä blogissa! Kirjasta löytyy paljon muutakin 1940-luvun kriisiajan mainontaa ja lehdissä käsiteltyjä asioita, joita on mielekiintoista vertailla tämän hetkiseen kriisiaikaan.

Sanna Kupila

Virkistysmakeisia ja Sotatarmojuomaa

Museon ehtymätön etikettilähde, Hellakselta tullut arkisto, antaa aina uusia löytöjä. Nyt esittelyssä sota-ajan tuotteita. Huhtamäki-yhtymä valmisti sota-aikana useita tuotteita Suomen puolustusvoimille. Sodan jälkeen näistä ravintoainetuotteista kehittyi Huhtamäen yksi tuotantohaara, RaNa- eli ravinto- ja nautintoainetuotteet.

Ipnoksen leipätehdas oli jo vanhastaan valmistanut puolustusvoimille näkkileipää ja sodan aikana tehtaan koko tuotanto palveli puolustusvoimien tarpeita. Paksun näkkileivän lisäksi armeijan käyttöön menivät myös makaronit ja keksit. Tosin keksien laatu oli sokerin ja rasvan puutteen vuoksi hieman toista kuin normaalisti.

Hellas ei pystynyt sota-aikana valmistamaan normaaleja makeistuotteita, ei ollut kaakaopapuja, ja sokeria oli käytössä vain armeijan tuotteisiin. Hellas joutuikin kehittelemään erilaisia korviketuotteita, joista tärkeimmäksi muodostui puurokastikejauhe. Se kehitettiin alun perin armeijan käyttöön maidon vastikkeeksi.

Puurokastikejauheessa oli sokeria, sitruunahappoa, perunajauhoa ja kuivattuja marjoja.

Hyvänä tuotteena sitä valmistettiin vielä sodan jälkeenkin, sillä pula-aikana korviketuotanto jatkui.

Kaukopartioretkiä varten sotilaille jaettiin yksittäispakkauksia kuten 80g lihajauhekastike-kuutoita.

Sotilaiden tarpeisiin kehitettiin myös vitaminoituja karamellejä. Helsingin yliopistossa Anneli Pranttila väitteli 2006 ravitsemustieteessä aiheesta "Rintamamiesten muonitus Suomessa sotavuosina 1939-1945". Tässä väitöskirjassa kerrotaan mm. että Puolustusvoimien henkilöt olivat verranneet useita Huhtamäen tuotteita kolmeen saksalaiseen tuotteeseen ja todenneet, että Huhtamäki Oy:n karamellit täyttivät hyvin vitamiinivaatimukset eivätkä ne sulaneet ja tarttuneet toisiinsa varastossa.

Näitä vitaminoituja virkistysmakeisia jaettiin etulinjan joukoille, varsinkin rasittavien marssien aikana käytettäväksi. Niiden jakelua ei sallittu normaalitilanteissa, ”paitsi, jos ilmennyt vitamiinin puute on vain lyhyt”.(Ote Pranttilan väitöskirjasta s. 65)

Etulinjalaisille ehkä jaettiin myös Marssijuomaa ja Sotatarmojuomaa. Niiden pakkauksissa, kuten ei muissakaan pakkauksissa tuohon aikaan, ole tuoteselostetta.

Pranttilan väitöskirjasta onneksi löytyi tieto Sotatarmojuoman sisällöstä: sokeria, maitojauhetta, Ovomaltinea, sideainetta, spriitä ja hyydytysainetta. Vaikuttaa näin ollen hieman terästetyltä kaakaolta. Ovomaltine on ohramaltaan, kaakaon, kanamunien ja maidon sekoitus. Marssijuoman sisältö on edelleen arvoitus.

Sotilaat saivat myös kaljajauhetta.

Se sisälsi mallasjauhoa, humaloita ja sokeria ym. Kesällä 1942 sitä valmistettiin rintamalla n. 40 tonnia. Melko viileän kesän vuoksi sen käytöstä ei kuitenkaan saatu paljon kokemuksia.

Kahviannoksiakin jaettiin. Marjakeittotiiviste oli raportoidun kaukopartiomuona-kokemusten mukaan erittäin hyvä ja virkistävä.

Sanna Kupila

Lauluja ja metsäneläimiä Joulusuklaassa

Näin joulun lähestyessä on joulusiivouksen aika myös museossa. Omalta osaltani se tarkoittaa, että ainakin yritän ehtiä järjestämään myös arkistoaineistoa. Kurkistetaan näin ollen taas kerran museon makeisarkiston aarteisiin. Onhan joulu nyt suurinta suklaansyömisen aikaa.

Aineistoa järjestäessäni löysin Hellaksen Joululaulu -suklaalevyjen kääreitä. En ollut sellaisia aiemmin nähnyt missään ja keräilijä Jukka Vesterinen vahvistikin, että joululaulukääreet ovat melko harvinaisia. Nämä kääreet ovat ns. kaksoiskääreitä, joita kauppiaat ovat voineet joulun aikaan sujauttaa tavallisten suklaalevyjen päälle. Jos jouluisia suklaalevyjä jäi myymättä, jouluinen kääre otettiin joulun jälkeen pois ja kas, taas oli tavallinen suklaalevy hyllyssä. Näitä pieniä, 50g:n Joululaulu –suklaalevyjä on ollut myynnissä jouluna 1968. Kääreitä oli viisi erilaista ja jokaisesta löytyy ensimmäinen säkeistö jostakin tunnetusta joululaulusta.

Seuraavana vuonna 1969 ei Joululaulu-suklaata enää ollut myynnissä. Nyt pienten joulukääreiden teemana oli ollut metsäneläinten joulu.

 Sanna Kupila

METROPOLILLA matkalle maailman ympäri

Joulun jälkeen museolle tuli kysely Hellaksen vanhasta makeisrasiasta. Koska museolle 2006 taltioidun Hellaksen arkiston karkkirasioiden arkistointi on jotenkin tullut osaksi toimenkuvaani, tämäkin kysely ohjautui minulle, sillä olen saanut museon virallisen ”karkkivastaavan” tittelin.

Tottahan rasia näytti heti tutulta ja se löytyikin v. 1968 jouluhinnastosta. Mielenkiintoista näissä vanhoissa rasioissa on muoto. Varsinkaan joulu- tai pääsiäismyyntiin tulleet rasiat eivät suinkaan olleet neliskanttisia laatikoita, vaan mitä monimuotoisempia taloja, tonttuja tai esim. pupuja.

Tämä Joulu-Metropol rasia on sisältänyt, ja tässä museoon arkistoidussa sisältää edelleen, Metropol –karamelleja. Metropol-karamellit olivat Hellaksen uutuustuote vuodelta 1959. Nämä kääreelliset karkit olivat tiettävästi samantapaisia kuin vieläkin tuotannossa oleva Fazerin Parhain –sekoitus. Metropol-täytekaramelleja oli 10 erilaista, jokainen niistä oli nimetty maailmalla tunnetun, suuren pääkaupungin, metropolin mukaan. Helsinki ei ollut mukana tässä, mutta eivät myöskään naapurimme Tukholma tai Leningrad.

Metropol-karamellin mainos Huhtamäki-yhtymän Rumpu-lehdessä 1959.

Metropol-täytekaramellejä ei löydy enää vuoden 1969 hinnastosta, joten tämä makeisuutuus oli markkinoilla vain kymmenen vuotta.

Sanna Kupila (SK)