Turun museokeskuksen arkeologiset kaivaukset Runeberginpuiston
ja Aboa Vetus & Ars Nova -museon välisellä alueella ovat olleet käynnissä toukokuun
loppupuolelta lähtien. Kiinteistöliikelaitos rakennuttaa Kirjastosillan
yläpuoliseen rinteeseen kaupunkiviihtyvyyttä lisäävän porrastuksen puuistutuksineen,
ja alue oli sitä ennen tutkittava arkeologien toimesta noin metrin syvyyteen
saakka. Lisäksi Rettiginrinteen poikki ja Itäiselle Rantakadulle oli tarvetta rakentaa
hulevesikaivot putkineen. Nämä kaivannot tutkittiin osaksi puhtaaseen
pohjasaveen, osaksi 1,40 m syvyyteen saakka. Puolet koko hankkeen rahoituksesta
on saatu EU:lta.
Laajimmalta, noin 200 neliömetrin alueelta löydettiin ennen vuoden
1827 suurpaloa käytössä ollutta Luostarin Jokikatua ja sen varrella
sijainneiden muurattujen rakennusten jäännöksiä. Rakenteita alkoi tulla esiin
jo noin 50 cm syvyydeltä ja ne olivat hyvin säilyneitä. Yksi Jokikadun rannan puoleisista
rakennuksista sijaitsi tontilla, jossa on ollut Fredrika Runebergin (os.
Tengström) nuoruuden aikainen asuintalo. Rakennusta saatiin osittain esille jo Kirjastosillan
rakentamiseen liittyvissä kaivauksissa vuonna 2012. Rinteen puolelta löydettiin
hyvin säilyneen, todennäköisesti jo keskiajalla rakennetun kivitalon raunio,
joka jatkuu Aboa Vetus & Ars Nova -museon puolelle. Talon ensimmäisessä,
luultavasti alkujaan katutason kerroksessa on ollut kiviholvaus, joka sittemmin on muurattu uudelleen tiilistä. Viimeistään
1700-luvulla tila on luultavasti toiminut kivitalon maanalaisena kellarina.
Rinteen puoleisen keskiaikaisen kivitalon
rauniota kaivetaan esiin 27.5.2014.
|
Muuratut rakenteet, varsinkin 1500-lukua vanhemmaksi todetut, suojattiin alueella Museoviraston suositusten mukaisesti bentoniittimatolla ja hiekalla, jotta ne säilyisivät tuleville sukupolville. Tavoitteena on, että rakenteiden kosteusolosuhteet eivät niiden päällä olleiden maakerrosten poiston vuoksi merkittävästi muuttuisi. Vuosikymmenten kuluttua, seuraavissa mahdollisissa kaivauksissa voidaan sitten todeta, miten hyvin tässä on onnistuttu. Rauniot myös laserkeilattiin yhteistyössä Turun yliopiston arkeologian oppiaineen kanssa, jotta muutoksia on mahdollista seurata.
…jonka päälle taas laitettiin paksu kerros hiekkaa. Tilanne 19.6.2014. |
Tilanne 21.7.2014. Etualalla puunistutuskaukalo, oikealla porrastusta reunustavat graniittielementit ja täryttimen edessä kivitalon raunioiden paikka. |
Itäiseltä Rantakadulta löydettiin mahdollisesti 1600-luvulla
rakennetun tiilirakennuksen jäännös, joka oli osaksi ollut esillä jo 1950-luvun
viemärikaivannon sekä 2012 Itälaiturin kaivausten yhteydessä. Mielenkiintoa
rakenteessa herätti siinä käytetty munkkilimitys, jota tähän asti on pidetty ainoastaan
keskiajalla käytettynä muuraustekniikkana. Säännöllisessä munkkilimityksessä
vuorottelevat kaksi juoksutiiltä eli kaksi muurin suuntaisesti pitkittäin
asetettua tiiltä ja yksi sidetiili, joka asetettiin muuriin nähden poikittain.
Sidetiilen tehtävä oli sitoa tavallisesti valumuurina tehty sisus vankaksi
rakenteeksi.
Mahdollisesti 1600-luvulla rakennettua munkkilimitysseinää ja sen alta löydetty massiivinen hirsi. Kuvassa Harri Jokinen. |
Munkkilimityksen käytön rajoittumista keskiajalle on aika
ajoin kyseenalaistettu, mutta tähän mennessä varmoja todisteita siitä ei ole
löydetty. Vielä ei kuitenkaan ole täysin varmaa, että rakennus on muurattu
1600-luvulla, vaan osissa kaivettu tutkimusaineisto täytyy jälkitöissä koota
huolella yhteen, analysoida ja hakea ajoitukseen varmistusta mm. luonnontieteellisten
ajoitusmenetelmien avulla. Tiiliseinän alta löydettiin myös mahdollisesti
1300-luvun puoliväliin ajoittuvan hirsisen laiturirakenteen jäännöksiä.
Rinteen putkikaivannosta löytyi kivirakennuksen kulma ja
siihen liittyvää holvausta sekä toisen, Luostarin Jokikadun varrella sijainneen
kivitalon seinää. Rakennusta oli jo kartoitettu uusittaessa kadun pinnoitusta
vuonna 1993. Putkikaivannon oli määrä kulkea kaksihuoneisen raunion muurien
läpi tai niitä pitkin, mutta se voitiin siirtää alemmas vanhan Luostarin
Jokikadun linjaukselle, mikä nopeutti myös kaivausten etenemistä. Työturvallisuuden
ja hulevesikaivon vuoksi rauniosta jouduttiin purkamaan vain jo ennestään
romahtaneita osia. Tällä kohtaa Luostarin Jokikadun luultavasti 1700-luvulta
peräisin oleva katukiveys oli jo aikaisemmin rikottu, ehkä vuoden 1827 paloa
seuranneiden raivaustöiden yhteydessä. Raunio
suojataan bentoniitilla.
Teksti ja kuvat: Elina Saloranta ja Tanja Ratilainen