Senaatti-kiinteistöt, Museovirasto ja Aalto-yliopisto
järjestivät yhteistyössä 1600-luvun vesikattorakenteita käsittelevän kurssin
Louhisaaren linnassa.
Kurssiin sisältyi kaksi rakennuskorjauksen ammattilaisille avointa
seminaaripäivää, joihin maakuntamuseonkin väki sai kutsun. Seminaarin
ensimmäisenä päivänä Jouni Kuurne ja Markus Hiekkanen luotsasivat kuulijoita
1600-luvun kulttuurihistoriaan, Merja Nieminen kertoi Louhisaaren 1960-luvun muutostöistä
museoksi muuttamisen aikaan ja Sara Pozilli esitteli laserskannauksen
käyttömahdollisuuksia dokumentoinnissa.
Hallinnon
osaltahan painopiste 1600-luvulla oli Tukholmassa ja Louhisaari sijaitsi ikäänkuin hallintopiirin itälaidalla.
Varmaa tietoa esimerkiksi Louhisaaren linnan suunnittelijoista ja rakentajista
ei ole, mutta omistajan ja hänen valtakunnan ylimpiin tahoihin liittyvien
yhteyksien kautta on pääteltävissä, että linnan suunnittelutyössä on käytetty tuon
ajan kyvykkäimpiä tekijöitä. Joidenkin rakennustöitten tekijöiden (esim. tiilenkantajat) tuleminen Louhisaareen emämaan eli Ruotsin puolelta tiedetään
lähteitten perusteella.
Toisen päivän luennoista vastasi ruotsalaisen Traditionsbärare
( perinteenkantaja, suora käännös) yhteistyöryhmän edustaja Mattias Hallgren. Hän on erikoistunut tutkimaan hirren veistotapoja sekä
kaikkia hirsiin tehtyjä merkintöjä. Hän käyttää työssään pääosin perinteisiä
työkaluja ja pyrkii korjaamaan rakennukset samalla tekniikalla kuin ne on
aikanaan tehtykin. Erikoispuutavaran hankinnassa hän näkee edullisimpana ja
nopeimpana vaihtoehtona hakea puu suoraan metsästä, jossa puu kaadetaan
kirveellä ( ei motolla eikä moottorisahalla!) ja tarvittaessa myös halkaistaan
kirveellä. Hallgren kertoi seminaarissa 1654
-1676 rakennetun Skoklosterin linnan kahdeksan vuotta kestäneestä kattokorjauksesta, jossa Traditionsbärarna teki puukorjaukset.
Hallgren esitteli seminaariväelle myös omia työkalujaan,
joista eniten ihastusta herätti pora, jota Hallgren kutsui viikinkiaikaiseksi
ja joka suorastaan suhahti läpi lankun! Napakairalla ei Hellgrenin mukaan ainakaan
kattotyömaalla tee mitään.
Maakuntamuseotutkijamme John Björkmankin kävi kokeilemassa poran purevuutta. Lankun päällä seisoo Mattias.
Elämyksen puolelle seminaari meni siinä vaiheessa, kun oli mahdollista mennä Louhisaaren linnan vintille katsomaan aitoja 1600-luvun kattorakenteita.
Komeaa puutavaraa ja paljon!
Eipä tällaisia juuri pääse näkemään, aika harvassa ovat näin vanhat profaanit rakennukset. Talonpoikaisrakennuksistahan yleensä sanotaan, että on säilynyt yksittäisiä rakennuksia 1700-luvulta, mutta pääosa on 1800-luvulta. Toki vanhoissa taloissa varmasti on paljonkin 1700-lukua vanhempaa materiaalia, koska ennen on aina käytetty kaikki käyttökelpoinen materiaali, mutta eipä sitä sieltä rakennusrungosta pääse näkemään. Ja kattorakenteet useinkin ovat rakennusten nuorimpia osia.
Elämyksen puolelle seminaari meni siinä vaiheessa, kun oli mahdollista mennä Louhisaaren linnan vintille katsomaan aitoja 1600-luvun kattorakenteita.
Komeaa puutavaraa ja paljon!
Eipä tällaisia juuri pääse näkemään, aika harvassa ovat näin vanhat profaanit rakennukset. Talonpoikaisrakennuksistahan yleensä sanotaan, että on säilynyt yksittäisiä rakennuksia 1700-luvulta, mutta pääosa on 1800-luvulta. Toki vanhoissa taloissa varmasti on paljonkin 1700-lukua vanhempaa materiaalia, koska ennen on aina käytetty kaikki käyttökelpoinen materiaali, mutta eipä sitä sieltä rakennusrungosta pääse näkemään. Ja kattorakenteet useinkin ovat rakennusten nuorimpia osia.
Sen verran kunnioittavasti linnan vintin lattiatasoon
suhtauduttiin, että vintille mentiin useammassa erässä ja kuljettiin pitkin
seinänvieriä. Pääsalin maalatun palkkikaton päälle meno oli ehdottomasti
kiellettyä.
Myös eteläisen sivurakennuksen kattorakenteita oli
mahdollisuus päästä katsomaan. On arvioitu, että katto olisi rakennettu 1660
jälkeen eli heti sen jälkeen, kun linna on valmistunut. Elämyksiä oli tarjolla
täälläkin. Aito lautakatto ( dubbel brädtak med näver emellan – kuten katselmuksessa
sanotaan) 1700-luvulta! Eihän sellaisia missään ole säilynyt. Mutta täälläpä
oli jäänyt vanha lautakatto tiilikaton alle ja siellä se nyt oli. Tiivis
laudoitus alla, tuohet välissä ja tiivis, urareunaisista laudoista tehty
päälilaudoitus. Ei siis mitään lomalaudoitusta muistuttavia harvalaudoituksia
katolle vaan tiiviit laudoitukset, jos lautakattoja tehdään. Ja päälimmäisissä laudoissa tietysti ne urat reunoissa.
Aito, 1700-luvun lautakatto alapuolelta. Katon lappeen korkeuden/pituuden vuoksi, katossa oli keskellä harjansuuntainen saumakohta.
Aito, 1700-luvun lautakatto alapuolelta. Katon lappeen korkeuden/pituuden vuoksi, katossa oli keskellä harjansuuntainen saumakohta.
Toinen elämys oli se, kuinka pienestä puutavarasta
tämän katon rakenteet olivat. Olisiko sitä sittenkin uusittu jossain vaiheessa?
Kuvassa puutavaran pienuus ei niin tule esiin, mutta erityisesti linnan kattorakenteiden jälkeen nämä näyttivät luonnossa tosi hennoilta.
Tämän katon tutkimukset ovat vasta käynnistyneet, katon iästä saataneen aikanaan lisää tietoa.
Kuvassa puutavaran pienuus ei niin tule esiin, mutta erityisesti linnan kattorakenteiden jälkeen nämä näyttivät luonnossa tosi hennoilta.
Tämän katon tutkimukset ovat vasta käynnistyneet, katon iästä saataneen aikanaan lisää tietoa.
Kyllä se niin jäi mieltäni askarruttamaan...
Eija Suna