”No kyllä meillä
sentään sähköt on talossa!”, korjaavat Iso-Kohmon emännät. ”Meillehän ne linjat vedettiin kylään jo kaksikymmentäluvun alussa! Semmoinen ihme se silloin vielä oli, että meidänkin
sähkömittaria tultiin muualta ihan joukolla töllistelemään.
Kun näin Turun
vieressä ollaan, tai oikeastaan ihan Turussa (mehän ollaan oltu turkulaisia jo
vuodesta kolmekymmentäkahdeksan) niin tuo naapurin Urho sitä sähköä alkoi meidänkin
kylälle hommata. Toiset isännät se puhui ympäri sillä konstilla, että sitten
saatiin vesisäiliön kaivon pumppua ja pian jo puimakonettakin käyttää sähköllä.
Mutta tänne tupaan saatiin alkuun vaan valo, ei mitään sähkövehkeitä. Ja eihän
niitä sähköhelloja ja –pesukoneita ja jääkaappeja ole ollut edes Maariankadun
isossa osuuskaupassa myytävänä kuin vasta ihan viime vuosina.
Nyt meillä on sitten jo jääkaappikin,
mutta kun näillä helteillä se kuluttaa sähköä liikaa, meinaa isäntä.
Sähkömittarin kiekossa punainen merkki vilkkuu esiin alvariinsa, ihan hirvittää!
Ja ukkostakin kun on ilmassa niin täytyy jääkaappi laittaa pois päältä,
ettei vaan salama siihen iske! Kalliiksi tulisi semmoinen vahinko.
Ennen jääkaappia meillä
pidettiin voita ja maitoa navetan maitohuoneessa. Siellä ne jäävesialtaan *)
päällä hyllyllä pysyivät viileänä, mutta sitähän sai sitten yhtä voivatia
juoksuttaa pihan poikki monta kertaa päivässä. Siksi me tätä nyt kokeillaan,
tätä vanhaa Kotilieden ohjeen jäähdytyskaappia.”
***
Turun museokeskuksen Kuralan kylämäen kokeiluverstaalla valmistettiin
viime kesänä sähköttömiä keittiövälineitä.
Vuoden 1931 Kotiliedessä julkaistu haihdutusjäähdytykseen
perustuvan jäähdytyskaapin ohje vaikutti niin jännittävältä, että kaappi pääsi kokeiltavien
listalle. Valmiin kaapin sisätila saatiinkin silloin helposti pari astetta
huonetilaa viileämmäksi. Arvelun mukaan kaappi toimisi parhaiten hellekesänä,
ja sellainenhan on juuri nyt käsillä. Selvästi uuden kokeilun paikka.
Kotiliesi 1931. |
Kaapin viileneminen perustuu yksinkertaiseen ilmiöön: veden
haihtuminen eli sen muuttuminen nesteestä kaasuksi vie lämpöenergiaa, ja
viilentää siksi kosteaa pintaa - jäähdytyskaapin tapauksessa myös ilmatilaa
kosteiden kangasseinien sisällä. Kangas imee haihtuneen tilalle lisää vettä kaapin päälle
asetetulta vadilta. Wikipediaa lainaten haihdutusjäähdytys ”perustuu
kineettisiltä energioiltaan suurienergiaisimpien molekyylien eli kuumimpien
molekyylien poistumiseen kaasuna, jolloin pinnalle jäävien molekyylien
keskimääräinen kineettinen energia eli lämpö laskee.”
Tänä vuonna Iso-Kohmon tupaan järjestettiin ikkunoita
avaamalla läpiveto, eli koeasetelmaan lisättiin haihtumista tehostava
ilmavirta. **) Kaapin sisällä lämpötila laskikin tällä keinolla jo viitisen
astetta. Kuten kaapin tekijät viime vuonna ennustivat, voikimpale säilyi kuin
säilyikin kiinteänä, vaikka lämpötila tuvassa kaapin ulkopuolella heilui
hellelukemissa.
Kyllä oli emännillä syytä iloon!
Emännät Suvi ja Katja jäähdytyskaappinsa ääressä. Kuva Otto Vuorio, Turun museokeskus. |
*) tiedättehän että ei-niin-kovin-kauaa-sitten maito
säilytettiin navetan maitohuoneessa viileänä pitämällä maitotonkkia
vesialtaassa, jäälohkareiden seassa. Jäälohkareita sahattiin talvella
vesistöistä ja varastoitiin sahanpurun alle. Purukasassa jää säilyi sulamatta
kesälläkin.
**) aiemmin blogissa esitelty andalusialainen vesiruukku
toimii samalla periaatteella