Satavuotiasta seinälautaa

Eihän se mikään kumma asia ole, paljon vanhempaakin ulkolautaa löytyy rakennuksista pitkin Varsinais-Suomea. Halusin silti nyt - kun se eteeni sattui - antaa tämän kuvaparin todisteeksi siitä, että kyllä ihan maalaamaton lautapinta voi säilyä reippaan vuosisadan niinkin säille alttiissa paikassa kuin Luostarinmäen käsityöläismuseon ylimmän tontin pihassa länsituulten ja sateen käsiteltävinä.

Ylempi kuva on  suurennosote Hjalmar Renvallin vuonna 1912 ottamasta mustavalkokuvasta, alempi syksyltä 2014. En nyt ota kantaa siihen, miksi ja milloin pieni kehyksellinen lasiruutu on vaihdettu pelkkään lasiin – rakennuksen kannaltahan siinä on menty huonompaan suuntaan – vaan kehoitan vertaamaan naulojen ja oksankohtien sijaintia ja laudanrakojen leveyttä. Samat laudat siinä edelleen ovat, eikä sadan vuoden aikana ole tapahtunut suurta muutosta.

Seinälaudoitus on vuoden 1912 valokuvaa otettaessa ollut jo vanha. Tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta rakennukset, joiden väliin seinä muodostaa eteisen ja eteiskomeron on tehty melko varmasti vuosien 1815 ja 1816 aikana. Vuoden 1828 rakennusjärjestyksen myötä kaikki rakentaminen ilman rakennuslupaa oli Turussa kiellettyä, joten koska eteisen rakentamisesta ei lupapapereita ole, sen pitäisi olla siis viimeistään vuodelta 1828. Mene ja tiedä sitten, ehkä tuollainen pikku lisäys on silti uskallettu tehdä luvattakin… 1800-luvun puolella uskon seinän kuitenkin rakennetuksi.

Hjalmar Renvallin vuonna 1912 ottama valokuva Luostarinmäen talon 183 portilta pihalle. Yllä mainittu osasuurennos on tästä kuvasta. Kuva kuuluu Turun museokeskuksen valokuvakokoelmiin.

Muutamat laudanraot ovat nyt jo niin leveitä, että toimenpiteitä tarvitaan, mutta edelleenkään laudoitusta ei tarvitse uusia.  Laudanrakojen päälle naulataan peiterimat, ja kukaties seuraava vertailuvalokuva voidaan ottaa vuonna 2114.