Kapteeni Tjäderin onnettomuudet / Osa 1. ”Dödens timma – ack, så hastigt – slog”

Joistakin työssään tapaamista menneisyyden ihmisistä ei millään pääse irti. Sellainen on aiemmin esittelemäni Apteekkimuseon tontin varhainen omistaja herra Qwensel, joka käy yhä keskeyttämässä muita tekemisiäni, vaikka luulin jo kirjoittaneeni hänet ulos päästäni. Sellaiseksi, ellei vieläkin itsepintaisemmaksi on osoittautunut samalla tontilla sata vuotta myöhemmin elänyt Nils Wilhelm Tjäder,  kaukomatkoilta kotiutunut merikapteeni, joka perusti kauppaliikkeen suotuiseen sijaintiin, mutta jonka käsistä kaikki lopulta liukui olemattomiin. Kuten hänestä huomaatte, juuri onnettomat kohtalot tapaavat kummitella ihmismielessä, ja jos luette eteenpäin syyllistytte samaan  - niin inhimilliseen - tirkistelyyn ja kauhisteluun, johon nyt aion ryhtyä.  

*

Ei tiedetä, oliko merille lähtö pienen Nilsin oma unelma vaiko vain kohtalon järjestämä käänne. Poika oli syntynyt vuonna 1781 Vehmaan postikonttorin hoitajan Johan Tjäderin lapsikatraaseen. Isä joutui vuonna 1788 syttyneessä Ruotsin ja Venäjän sodassa kenttäpostimestariksi, mutta hänen terveytensä ei kestänyt sodan rasittavia olosuhteita. Niinpä Nils sisaruksineen jäi isästään orvoksi vuonna 1791. Äiti avioitui uudelleen erään kersantti Miltopaeuksen kanssa ja muutti tämän mukana kauas Savoon. Perhe hajosi, ja kymmenvuotias Nils lähetettiin Turkuun, missä isällä oli sukua: menestynyt kauppias ja laivuri Johan Tjäder sekä tämän pojat Hans Jacob Tjäder ja Jean Gabriel Tjaeder, tuleva kauppaneuvos. 

Nilsin sukulainen ja oppi-isä,  Jean Gabriel Tjäder / Tjaeder. Miniatyyri Turun museokeskuksen kokoelmista

Turun Tjäderit ja heistä etenkin Jean Gabriel omistivat osuuksia useissa tuolloin purjehtineissa turkulaislaivoissa, ja jossain niistä Nils Wilhelm aloitti uransa luultavasti alimmista alimpana laivapoikana – muuta tietä merikapteenin ammattiin tuskin oli. Kyseessä on saattanut olla esimerkiksi joko brigantiini Svarta Örn tai Norden, kenties fregatti Åbo tai juuri vuonna 1791 hankittu snaupriki  Finland. Elettiin vielä turkulaisen merenkulun huippuaikaa, ja jo ennen aikuisuuttaan Nils sai tehdä useita kaukomatkoja eurooppalaisiin ja Atlantin takaisiinkin satamiin. Kauppalaivan kapteeniksi Nilsin tiedetään ylenneen viimeistään vuoteen 1806 mennessä. Silloin hän sai komentoonsa upouuden, Turun Vanhalla Laivaveistämöllä valmistuneen parkki Fröjan. Kaksikymmentäviisivuotiaana hän oli nyt täysivaltainen ”coopvaerdiecapitain”, kofferdikapten eli kauppalaivaston kapteeni.

Brigantiini Henrica Napolin satamassa 1794. Turun museokeskuksen (ent. maakuntamuseon) julkaisema postikortti. Alkuperäinen guassipiirros kuului Turun maakuntamuseon Merenkulkumuseon, nyt Merikeskus Forum Marinumin kokoelmaan.

Tässä vaiheessa elämä taisi vielä hymyillä Nils Wilhelmille. 1810-luvulla hän hankki oman kiinteistönkin Turusta, aiemmin Jean Tjaederille kuuluneen talon numero 33 Luostarikorttelissa. Entistäkin kiinteämpi side Tjaederin sukuhaaraan solmittiin, kun Nils Wilhelm vuonna 1816 meni naimisiin kauppias Hjelmeruksen tyttären, Jean Tjaederin vaimon nuorimman sisaren Johanna Charlotan kanssa.   

Vuonna 1815 kohtalo alkoi kääntää esiin nurjempaa puoltaan. Tuolloin Nils Wilhelmin

alaisuudessa purjehtinut ja vain kaksi vuotta aiemmin Turun Vanhalla Laivaveistämöllä rakennettu fregatti Wänskapen haaksirikkoutui Englannin rannikolla. Miehistö hajaantui ja katsottiin karanneeksi. Tapaus oli varustajille suuri taloudellinen menetys ja heitti joksikin aikaa varjonsa kapteenin maineen ylle. Vaikka Tjäder selvisi onnettomuuden tutkinnasta, tapaus ei ole voinut olla jättämättä jälkeään häneen. Tämäkö oli käännekohta, tästäkö alkoi ehkä vielä huomaamaton huonon onnen kasautuminen?  Vai johtuiko Tjäderin seuraava suuri valinta - siirtyminen merikapteenista myös laivuriksi - yksinkertaisesti halusta vakiintua: perheen perustamisesta ja esikoisen, Wilhelmina Charlotan syntymästä vuonna 1817?

Laivurit olivat oma porvarisluokkansa kaupungin elinkeinonharjoittajien joukossa, ja heidän tuli vannoa porvarisvala. Tjäder antoi oman valansa vuonna 1819. Hän saattoi edelleen niin halutessaan purjehtia itse, mutta porvarisvalan myötä hänelle tuli mahdolliseksi myös perustaa Turkuun oma kauppaliike, jossa myydä laivurin ominaisuudessa maahan tuomiaan tavaroita. Tuskin oli Tjäder ehtinyt ottaa ratkaisevan askeleensa maihin vakiintumisen suuntaan, kun häntä kohtasi surullinen henkilökohtainen onnettomuus. Vaimo Johanna Charlotta menehtyi pariskunnan toista lasta synnyttäessään marraskuussa 1820, eikä edes lasta saatu pelastettua.

 

Johanna Charlotta Hjelmeruksen kuolinilmoitus Åbo Tidningar-lehdessä 18.11.1820. Lähde  Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet

Tjäder antautui nyt täysin voimin uudelle laivurin ja kauppiaan uralleen. Vuonna 1822 hän myi talonsa Luostarikorttelissa ja hankki tilalle ammattinsa kannalta sopivammat rakennukset Eteläkorttelin tontilla 24 ½ -25. Edellinen omistaja, kauppias Simon Gröndahl oli yhdistänyt nämä aiemmin erilliset tontit ja aivan äskettäin rakennuttanut niille kaksikerroksisen tiilirakennuksen, jonka koko alakerta toimi puotina, ja jonka alla oli useita tilavia varastokellareita. Jo vanhastaan tontilta löytyi puinen asuinrakennus ja kivinen aitta. Isän ja pikku Wilhelminan muuttomatka ei ollut pitkä, sillä uusi koti sijaitsi aivan entistä vastapäätä Aurajoen länsirannalla. Sijainti oli erinomainen, sillä Turun sisäsatamahan sijaitsi vielä tuolloin kaupungin ainoan sillan alapuolella, juuri tällä kohdalla.

Turun ainoa silta ja sen alapuolinen sisäsatama 1700-luvun lopulla. Tjäderin omistama talo Luostarikortteli 33 jää kuvan oikean alanurkan ulkopuolelle, Eteläkortteli 24 1/2 -25 vasemman alanurkan. Kuva kirjasta S. Dahlström: Turun palo.

 

Tjäderin asuinpaikat Turussa. Oikealla Tuomiokirkon vieressä turkulais-Tjädereiden kaupunkitalo, johon Nils Wilhelm saapui 10-vuotiaana. Joen etelä(itä)rannalla Luostarikortteli 33:n pieni tontti, ja vastarannalla Eteläkortteli 24 1/2 - 25, jossa Tjäder koki menestykekkäimmät kauppias- ja laivurivuotensa.  Vasemmalla Eteläkortteli 51 eli nykyinen Apteekkimuseon tontti. Kartta on Engelin vuonna 1828 piiirtamä ja siihen on hahmoteltu päällekkäin  vanha ja uusi asemakaava. Kansallisarkiston digitaaliarkisto, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto

Tjäder alkoi ilmoitella tarmokkaasti sanomalehdessä liikkeensä valikoimista. Tuottavin tuontiartikkeli niin hänen puodissaan kuin ulkomaankaupassa yleensäkin oli suola, mutta ilmoitustensa mukaan Tjäder myi myös suolattua turskaa nelikoittain ja tynnyreittäin, ynnä muuta satunnaisempaa tavaraa: englantilaista sinappia, hamppua, kalkkia. Valikoimasta huomaa, että nyt ei enää liikuttu eksoottisen Länsi-Intian tai edes Välimeren satamissa. Turkulaismerenkulun suuret vuodet olivat takana. Tjäderin koko laivurinuran ajan kauppamerenkulku taantui verrattuna edellisen vuosisadan kaukomatkoihin. Napoleonin sotien jälkeinen lama pakotti turkulaiset laivurit tyytymään Pohjanmeren satamiin kuten Amsterdamiin tai Liverpooliin. Pisimmät matkat tehtiin Portugaliin. 

 

Tjäderin "mainoksia" Åbo Tidningar-lehdessä 1820-luvun alussa. Lähde Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet

Näissäkin rajoissa Tjäder kuitenkin eteni uudella urallaan ja oli jo 1820-luvun alussa kaupungin menestyneimpiä laivureita. Esimerkiksi vuonna 1822 Liverpooliin suunnanneista neljästä turkulaislaivasta kaksi – priki Aura ja snaupriki Resolution - oli kokonaan Tjäderin omistuksessa. Tämän lisäksi hänellä oli osuudet prikeissä Äran ja Flickan sekä parkissa Freden eli – erotukseksi saman nimisestä fregatista – Lilla Freden.

Menestystä seurasi uuden onnen etsiminen. Elettyään leskenä kolme vuotta Tjäder päätti nyt solmia uuden avioliiton. Morsian oli 24 -vuotias Eva Antoinette Lovisa Ithimaeus, sosiaalisessa arvoasteikossa edellistä vaimoa korkeammalta tavoiteltu säätyläinen; hänen isänsä oli sotakamreeri Daniel Ithimaeus. Häät vietettiin morsiamen kotona Sauvossa joulukuussa 1823. Uusi onni ei kestänyt kauaa, sillä kohtalo toisti edellisen iskunsa. Nuori vaimo kuoli hänkin jo seuraavana vuonna lapsivuoteeseen ja poika Anton Wilhelm jäi heti syntymässään orvoksi äidistään. Jo yli neljänkymmenen ikäisen Tjäderin omakin terveys alkoi nyt horjua.

Kenen käsialaa lienee sanomalehteen lähetetty sururuno "Rouva Eva Antonetta Lovisa Tjäderin haudalla"?

Lähde Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet

*

Lisää synkkiä käänteitä luvassa viikon kuluttua.