Yksi osa maakunta-arkeologin työtä on käydä tarkastamassa yleisöilmoituksia muinaisjäännöksistä ja löytöpaikoista. Aiemmin keväällä oli syntynyt ajatus, että jollekin tarkastuskäynnille voitaisiin lähteä yhdessä arkeologian harrastajien kanssa – Turun maakuntamuseon ystävillä kun on aktiivinen arkeologian jaosto. Kohteeksi valikoitui Paraisten Korppoo, josta oli tullut useampikin muinaisjäännösilmoitus. Niistä suurin osa koski erilaisia röykkiöitä ja kivilatomuksia.
Tiistaina 23.6. klo 8.00 autot starttasivat museokeskuksen
pihalta ja suunnaksi otettiin siis Korppoon saari. Matkaan lähtivät
allekirjoittaneiden lisäksi kolme arkeologian harrastajaa Liisa Hyvönen, Markku
Lemmetti ja Riitta Westerlund sekä arkeologiaa opiskeleva Kati Haapala.
Pysähdyimme aamukahville Nauvon vierasvenesatamaan käymään hieman läpi päivän ohjelmaa. |
Ensimmäinen kohteemme oli Korppoon Rosklaxissa, jossa
etsimme arkeologian harrastajan Hans Myrhmanin ilmoittamia kivilatomuksia. Maisemat
Rosklaxin kylän alueella olivat hienot ja idylliset, mutta selkeitä
muinaisjäännöksiä eivät ilmoitetut kivirakenteet olleet.
Rosklaxissa seurueeseen liittyi korppoolainen Tom
Fredriksson. Hän oli lähettänyt museolle sijaintitietoja useasta mahdollisesta
muinaisjäännöksestä ja lähti mukaamme oppaaksi osalle kohteista. Retken aikana saatoimme
todeta, että Tom tunsi alueet erittäin hyvin ja tiesi parhaat reitit kohteille.
Totesimmekin, että ilman Tomin opastusta meiltä olisi röykkiöitä etsiessä varmasti
mennyt jokunen kilometri ja tovi enemmän.
Tom ja Kaisa tutkimassa karttaa |
Lähdimme ensin Syvälaxin alueelle, jossa Tom opasti meidät
ensimmäiselle kohteelle. Se olikin iloksemme ilmeinen hautaröykkiö, korkeuksien
puolesta todennäköisesti varhaismetallikautinen. Niin tämä kuin muutkin kohteet
dokumentoitiin ottamalla sijainti GPS-paikantimella, ottamalla mittoja ja
valokuvia sekä kirjoittamalla muistiinpanoja mm. kohteen sijainnista ja
ympäristöstä.
Seuraava kohde ei ollut tulkinnaltaan aivan niin selvä, ja
niin siellä kuin muilla kohteilla keskustelimme aina myös vaihtoehtoisista
tulkinnoista. Siirtyessämme seuraavalle kohteelle Tom vei meidät matkalla
katsomaan hienoa kivilouhosta, josta hänen tietojensa mukaan on otettu kiveä
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Näimme myös monenmoisia
rajamerkkirakennelmia ja ilmeisesti raivaukseen liittyvän röykkiön.
Liisa tarkastelemassa rajamerkkirakennelmaa |
Markku ja Riitta ja eriskummallinen kivilaaka |
Viimeinen kohde, jolla yhdessä Tomin kanssa kävimme, oli kivikehä
Vikstrandenin kalliolla. Rakennelma oli toki ihmistekoinen, mutta kaikella
todennäköisyydellä melko nuori. Aika olikin jo tässä vaiheessa vierähtänyt
pitkälle iltapäivän puolelle. Kiitimme Tomia hyvästä opastuksesta ja lähdimme
ruokailemaan merimaisemiin vierassatama Verkaniin.
Vasemmalla Kati, Riitta ja Liisa, oikealla Markku, Kaisa ja Sari |
Ruokailun jälkeen jatkoimme vielä tarkastamalla kaksi Tomin
ilmoittamaa kohdetta, jotka olivat hieman helpommin saavutettavissa.
Ensimmäinen niistä olikin hieno pronssikautinen röykkiökohde. Mäen harjanteella sijaitsi kaksikin
röykkiötä, joista toinen oli komea pitkänmallinen röykkiö – mittaa sillä oli
kymmenisen metriä. Alempana rinteessä oli toinen hieman vaatimattomampi
röykkiö.
Markku ja Kati mittaavat röykkiön leveyttä. |
Viimeisenä kohteena oli paljon keskustelua aikaan saanut
röykkiö Österretaisissa. Kohteen tulkinta jäi avoimeksi, koska vaihtoehtoja
tuntui olevan monia. Sijainti viittasi luonnonmuodostelmaan, mutta ajatusta
mahdollisesta muinaisjäännöksestä ei täysin hylätty ja kohde dokumentoitiin.
Tässä vaiheessa kello lähentelikin jo viittä ja oli aika
suunnata takaisin Turkuun. Ilma oli suosinut meitä koko päivän ja vasta
paluumatkalla saatiin ensimmäiset sadepisarat. Lauttamatkat taitettuamme, päätimme
retken yhteisellä kahvihetkellä Paraisten Sattmarkissa. Saatoimme todeta
reissun olleen kaikin puolin antoisa ja onnistunut.
Teksti ja kuvat: Sari Mäntylä-Asplund ja Kaisa Lehtonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti