Kustaa II Aadolf Turun saaristossa 1614

”Parempi kuningas kuulumassa kun näkymässä”, sanoo suomalainen sananlasku vakaasti. Tiukan kuninkaallisen syynin alle joutuminen oli arveluttavaa ja toi mukanaan ehkä satunnaisia ylimääräisiä rasituksia. Matkustava Ruotsin kuningas voitiin Suomessakin entisaikoina nähdä joskus, vaikkei usein, jonkin tärkeän kulkureitin varrella. Ruotsin vallan aikana yksi maan tärkeimmistä valtaväylistä oli purjehdusreitti, joka kulki Suomesta Ruotsiin Nauvon–Korppoon eteläpuolitse. Sen kautta kuningas Kustaa II Aadolf matkusti syksyllä 1614 kohti Tukholmaa. Matka sujui kiireettömästi niin, että usein oli pistäytymisiä saarten tuntumassa sijaitseviin satamiin.

Piirros teoksesta: O. W. Ålund: Gustaf II Adolf, s. 74.

                      Kustaa II Aadolf oli syksyllä 1614 iältään hieman alle 20‑vuotias. Hän oli päätöksestään osallistunut kuluneen kesän sotatoimiin Venäjää vastaan Inkerin sodan (1609–1617) ollessa käynnissä. Perusteluna kuninkaan taistelukentille lähdölle oli päästä oppimaan sotataitoa Venäjälle lähetettyjen Ruotsin joukkojen päälliköltä Jakob De la Gardielta.

                      Syksyllä 1614 niihin aikoihin, kun armeijat olivat asettumassa tai juuri asettuneet talvileireihinsä, Kustaa Aadolf lähti meriteitse Tukholmaan. Hänen mukanaan matkusti myös ainakin De la Gardie. Matkan edistymisestä kertoo Jonas Hallenbergin teos vuodelta 1793: ”Svea rikes historia under konung Gustaf Adolf den stores regering”. Kuninkaan seurue lähti merimatkalleen Tallinnasta 20. lokakuuta ja matkasi sieltä Espoon lähelle saaristoon, jossa se oli 23.–25.10. Joukkokunta oli Hankoniemellä 26.10. Matka jatkui Hiittisten–Dragsfjärdin kautta Purunpään niemen ohi; Jungfrusundissa oli oltu 27.10. Yhtä tai kahta myöhempää etappia tarkoittava merkintä kuuluu ”Branskärs sund och vid Guldkronas redd”. Jos siinä on tarkoitettu Gullkronan saarta, niin sen luota olisi varmaankin edetty seuraavaksi hieman länteen sinne, missä on Brännskärs sund -niminen salmi. Aivan Brännskärs sundin lähellä on 1600-luvun kartalle merkitty Wästre Gülkrone Fiärdh -niminen vesialue, mikä myös voi liittyä tähän.

                      Etappipaikkana 31. lokakuuta oli ”Nawo krampe” eli vanhojen karttojen Nagu kramp, satamapaikka Nauvon Storlandetin eteläpuolella lähellä Kvivlaxin ja Krokin kyliä. Nagu Krampin vesialue on nykyisille peruskartoille merkitty nimellä Måsfjärden. Korppoon puolella Korpoströmissä kuningas ja muut olivat 2. marraskuuta, ja lähtivät sieltä eteenpäin seuraavana päivänä. Kuningas oli lähettänyt eteenpäin tiedon, että tahtoi päästä hirvimetsälle Ahvenanmaalla tai saarilla jossakin sillä suunnalla. Todennäköisesti hirvimetsällä käyntiin löytyi sopivasti aikaa; ainakaan loppuosa matkasta ei näytä sujuneen kiireellä. Matkustava joukko oli ”Flisöhamnissa” 11. marraskuuta, ja viimein perillä Tukholmassa 14. marraskuuta.

Tässä otteessa Hans Hanssonin kartasta 1600-luvun puolivälistä yleisen purjehdusreitin merkintä ojentuu oikeasta yläkulmasta vasempaan alakulmaan. Reitin varrella oikean reunan lähellä ylhäällä näkyy Gullkronan saari. Vasemmassa alakulmassa reitti on merkitty Kårpo Strömin salmeen. Kustaa II Aadolfin matka syksyllä 1614 seurasi Nauvossa sitä reittiä ehkä tarkoinkin. Nagu Krampin satama on osoitettu ankkurikuviolla. Kuvalähde: Kansallisarkisto: Digitaaliarkisto: Alue- ja rajakartat.

                      Nauvolainen Johan Salonius kirjoitti vuonna 1735 kotipitäjänsä olojen kuvauksen, jossa mainitsi vanhojen tarinoineen kuninkaan käynnistä. Perimätietona oli kerrottu, että kuningas Giösta Adolph oli käynyt Nauvossa Vansorin saarella. Se olisi ollut tapahtunut hänen matkatessaan Uudenmaan suuntaan oltaessa sodassa Venäjää vastaan. Vansorin läntisellä niemellä kuningas olisi kertoman mukaan antanut saarnata itselleen ja mukanaan seuraaville. Saarnastuolina olisi ollut kivi vain. Salonius lisäsi, että sen kertomuksessa sanotun pysähdyspaikan luona on laivareitti ja erinomaisen mukava satamapaikka.

Ote Gustaf af Klintin kartasta vuodelta 1813. Tässä on tehty karttaotteeseen vaalennettu alue osoittamaan Vansorin länsirantaa ja sen lähellä olevaa ankkuripaikkaa. Kuvalähde: Kansallisarkisto: Digitaaliarkisto: Meri- ja vesistökartat (kokoelma).

                      Saloniuksen kertomuksen paikkansapitävyyttä on mahdoton osoittaa, ellei jostakin löydy todisteeksi erityistä asiakirja-aineistoa. Kustaa II Adolfin ajoista 1730-luvulle kulunut noin sadan vuoden aika ei sinänsä tee tarinan uskottavuutta epäilyksenalaiseksi. Vertauskohdaksi sopivat vaikkapa Venäjän keisarien käynnit Kemiönsaaren Hiittisten Högsårassa: niistä taitaa yhäkin olla olemassa perimätietoa runsaan sadan vuoden takaa.

                      Kun kuninkaan oli sanottu matkanneen kohti Uuttamaata, niin se ei vaikuta viittaavan syksyn 1614 tapahtumiin. Pikemminkin se näyttäisi olevan yhdistettävissä kesään 1615: Kustaa II Aadolf matkasi kesällä 1615 meritse Tukholmasta Narvaan ja saapui sotatoimialueelle 8. heinäkuuta. Matkanteko oli sillä kertaa kestänyt kaksi viikkoa.

Teksti: Esa Laukkanen

Kirjoituksen lähtökohtana on 2014 käytössä ollut projektin ”Menestyvä Parainen – kulttuuriympäristötietoa kaikille” aineisto.