Turun ainoa kotiseutumuseo

 

Harva tietää, että Turussakin on kotiseutumuseo. Pitää suunnata katse kohti pohjoista ja Paattisten kaupunginosaa. Turun museokeskuksen ainoa kotiseutumuseo on alkujaan yhden merkittävän paikallisaktiivin ja keräilijän alulle panema. Paattislainen maanviljelijä Vilho Poso (1895–1968) keräsi merkittävän kansatieteellisen kokoelman, josta museon kokoelmat saivat alkunsa. Poson keräilijänura alkoi hänen huudettua paikallisen seurakunnan pitkäaikaisen kanttorin torpan irtaimistoineen. Yksityismuseoksi muuntautunut torppa sijaitsi Poson tilan mailla.

Pitkäaikainen kanttorin torppa muuntui yksityismuseoksi.

Kotiseutumuseon avajaisten vieraslistaa vuodelta 1968.

Vilho Poso ja hänen vaimonsa Helmi lahjoittivat lopulta kokoelman Paattisten kunnalle vuonna 1967. Ehtona oli esineistön pitäminen yhtenä kokoelmana ja kunnallisena museona. Paattisten kotiseutumuseo sai paikkansa vuonna 1968 kirkon viereisestä pitäjänmakasiinista, jossa museo on vieläkin. Vilho Poso menehtyi samana vuonna, mutta ehti nähdä kokoelmansa juuri avatussa museomakasiinissa.

Paattisten ja Turun yhdistyttyä kotiseutumuseo tuli museokeskuksen alaisuuteen ja näin Turku sai oman kotiseutumuseonsa. Tänä vuonna alkoi esineistön digitointi, minkä ansiosta kesällä 2022 noin 280 esinettä Poson kokoelmista on tallennettu digitaaliseen muotoon.
 

Kytkökset paattislaiseen arjen historiaan

Poson keräämä yli 800 kappaleen esineistö muodostaa rukkeineen, höylineen ja vakkoineen hyvin tyypillisen kotiseutumuseon kokoelman. Kerääjä osti, huusi ja hänelle myös lahjoitettiin esineistöä yksityismuseonsa kokoelmiin, joista suuri osa on nyt kotiseutumuseossa. Kokoelman esineet ovat ajallisesti laajalta skaalalta: esinemerkinnän mukaan vanhin esine on kaulauslauta vuodelta 1729. Kokoelman uudemmat esineet ovat puolestaan 1900-luvulta.

Kotiseutumuseon näyttelykokoelma on esillä Paattisten kirkon vieressä
olevissa museoaitoissa, entisissä viljamakasiineissa.

Paattisten kotiseutumuseon esineistö on nimenomaisesti paikallista. Esineistöstä nousevat esiin ihmiset puuseppä Otto Kristian Suomisesta, opettaja Heikki Auraan ja kanttorismies Davidiin, onpahan mukana paikallisen ruotusotilaan kiväärikin. Kokoelman erikoisuus on mahdollisesti 1700–1800-luvuilta peräisin oleva ja Paattisten pohjoisosista löydetty tykinkuula, joka mielenkiintoisesti erottuu muista kokoelman arkisista esineistä.

Ilmeisesti kanttoripari kotitorppansa edustalla kuvattuna.

Kanttorin käyttämä kivinen opetustaulu.

Esineistö kytkeytyy lahjoittajiensa ja esineiden käyttäjien kautta paikallisyhteisöön. Esimerkiksi kanttorismies David Ahlforsilla (1834–1828) on ollut merkittävä asema Paattisten arjessa. Hän oli seurakunnan kanttori aina kuolemaansa asti. Poson huutaman Ahlforsin torpan ja sen kautta hankkimien esineiden kautta miehen ja hänen vaimonsa perintö elää museossa vieläkin.

Esineet linkittyvät paikallisten ihmisten arjen historiaan konkreettisesti. Reilun sadan vuoden takaiset sukupolvet ovat tapittaneet tarkkana kanttorin käyttämää pientä opetustaulua, joka on näytteillä museossa.

Puusepän ammattiesineistöön saa hyvän katsauksen Otto Kristian Suomiselta (1861–1910) peräisin olevan esineistön kautta. Mäkitupalais- ja itsellismies Suominen toimi ilmeisesti paikallisena postinkuljettajana ja puuseppänä. Poson kokoelmissa Suomiselta on nyt digitoituna ainakin 45 esinettä, joka jo tässä vaiheessa digitointia on merkittävä määrä. Lähes kaikki Suomisen esineet liittyvät puunsepäntöihin.

12 höylää, 2 polsoo, Summa napakairoi. Otto Kristian Suomisen perukirjasta saa selville, että miehen puutyökaluista lienee suuri osuus tallessa kotiseutumuseon kokoelmissa. Höyliä nikkarilla riitti joka tarpeeseen.

Puinen leijonanmallinen säästölipas
on taidokasta nikkarointia.

Säästöpankki tai säästölipas on kaikista kotiseutumuseon kokoelman esineistä kenties erikoisin. Punaruskea leijonaveistos on taidokkaasti puusta muokattu ja veistoksen eläimen päästä aukeaa pienehkö säiliö. Esinettä on ilmeisesti käytetty pankkina.

Suomen kotiseutuliiton sanoja lainatakseni kotiseutumuseoiden kokoelmat näyttävät näennäisesti samankaltaisilta, mutta kuten Paattisillakin jokainen esine kytkeytyy ainutlaatuisesti paikalliseen alueeseen ja sen ihmisten historiaan.

Antti Malin

 

kirjoittaja oli korkeakouluharjoittelija, joka sukelsi Paattisten seudun historiaan ja digitoi toista sataa paikallisen kotiseutumuseon esinettä.

 

Lähteet: Drake, Knut: Menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus: Turun kaupungin historiallinen museo – Turun maakuntamuseo 1881–1981. Turku: Turun Maakuntamuseo, 1995.