Sinistä seinään - ja kärpäset kaikkoavat!

Ei, ette saa tästäkään tekstistä lopullista ja varmaa vastausta siihen, pitääkö tuo otsikon uskomus sinisen värin kärpäsiä kauhistuttavasta voimasta paikkansa, ja jos niin miksi. Sitkeästi ja virkeänä tällainen käsitys elää ja aktivoituu mediassa harva se vuosi mökkikauden alkaessa tai viimeistään kesäkuumalla kärpästen kiusatessa. Siitä keskustellaan nettisivuilla ja se tarjotaan faktana niksipalstoilla. Sillä selitetään sinisten ikkunan- ja ovenpielten yleisyys etelämpänä Euroopassa, sinisen värin suosio venäläisessä rakennusperinteessä ja sisäpuolelta siniseksi maalattujen kuistien ja ulkohuussien esiintyminen meilläkin. 

 

Luostarinmäen kammantekijän verstaan kuisti

Luostarinmäen kirjansitomon lasikuisti

Jos en totta vai tarua- pulmaa tässä ratkaisekaan, olen yllättäen törmännyt uskomuksen mahdolliseen alkulähteeseen.

Aika usein luullaan, että kyseessä on uudehko paikallinen villitys tai jopa perätön puolipila , mutta sinisen värin voima kärpästen karkottajana oli uutishitti jo yli sadan vuoden takaisessa mediassa. Havainnosta kertoivat vuonna 1908 sekä aikakauslehti Maatalous että eläinsuojeluyhdistysten julkaisu Finlands djurskyddstidskrit.

Maatalous, 15.1.1908

Finlands djurskyddstidskrit 1.1.1908

Jälkimmäisen otteen selostama keino sivellä sinivärillä sävytettyä kalkkia ei suinkaan seinille vaan ikkunalaseihin kuulosti niin yllättävältä, että luulin lehteen kirjoittaneen ymmärtäneen tiedonlähteensä kerrassaan väärin. Ikkunoiden himmentäminen kalkkivellin avulla on toki ihan ymmärrettävää – tarkoituksenahan on, että huone hämärtyy ja kärpäset hakeutuvat sieltä kohti valoisampaa ulkoilmaa – mutta antaakohan sinisen väripigmentin lisääminen kalkkiin todellakin oleellisen sinertävän säväyksen huoneilmalle, kuten annetaan ymmärtää?

Neuvon alkulähteeksi osoittautui Saksan maatalousseuran DLG:n eli Deutsche Landwirtschafts-Gesellschaftin aloitteesta kerätty ohjeistus, johon viitataan muuallakin kuin ajan suomalaislehdessä.  Sinistä väriä on siis todellakin neuvottu käyttämään ikkunalaseissa.

DLG:n ohjeet olivat tulosta seuran aktiivisesta paneutumisesta karjaa kiusaavaan kärpäsongelmaan. Suomessa ohjeistuksesta uutisoitiin seuraavan kerran  parin vuoden kuluttua eli 1910, kun siitä oli ensin kirjoitettu ruotsalaisessa julkaisussa Tidskrift för Landtmän.

Nya Pressen 3.8.1910

Tässä ohjepaketissa siniväriä ei enää kehotettu käyttämään ikkunalasien himmentämiseen, vaan siihen tarkoitukseen suositeltiin kalkkia ja lipeänsekaista saippuanestettä eli suopaa. Sen sijaan seinät neuvottiin sivelemään kalkkivellillä, johon sekoitettiin ultramariinisinistä pigmenttiä suhteessa 100 litraa vettä / 5 kg kalkkia / 500 g väriainetta. Yllä olevan otteen lähde Nya Pressen käsittelee aihetta muita lehtiä perusteellisemmin. Erityisen mielenkiintoinen on vain tässä lehdessä mainittu kärpästen ja sinivärin suhdetta selvittänyt tutkimus. Se on julkaistu kunnianarvoisessa, vuonna 1872 perustetussa  saksalaisessa julkaisusarjassa Biedermanns Zentralblatt für Agrikulturchemie und rationellen Landwirtschaftsbetrieb, ja tutkijoina ovat olleet F. Marre ja Paul Fe´. Lienevätkö herrat ranskalaisia? Siten selittyisi Maatalous-lehden vuoden 1908 maininta siitä, että havainto on tehty  Ranskassa.

Heinä- ja elokuun aikana 1910 suomenkielisetkin sanomalehdet lainasivat kärpästen karkotusohjeita joko suoraan Tidskrift för Landtmän -lehdestä tai luultavammin toinen toisiltaan.

Savon Sanomat 18.7.1910

Jos jollakulla nyt on kätevästi käsillä tuo  Biedermanns Zentralblatt -sarja, hän voisi kenties ystävällisesti etsiä mistä vuosikerrasta Marren ja Fe´n tutkimus löytyy! Olisi tavattoman mielenkiintoista tietää, oliko heillä käsillä vanhempaa perimätietoa sinivärin vaikutuksesta, ja millaisella koeasetelmalla he selvittivät värin vaikutusta kärpäsiin.

Vai olisikohan se saman kaltainen, ellei peräti samainen asetelma, josta Suomen väriyhdistyksen sivulla oleva esitelmäteksti kertoo: ”Kilpahevosten tallissa toinen puoli maalattiin siniseksi ja toinen punaoranssiksi. Sinisellä puolella hevoset rauhoittuivat pian kilpailun jälkeen, mutta punaisella puolella ne pysyivät kuumina ja levottomina pidempään. Huomattiin myös, että sinisellä puolella oli vähemmän kärpäsiä kuin punaisella puolella.” Lainaus on peräisin sveitsiläisen Johannes Ittenin vuonna 1961 ilmestyneestä teoksesta Die Kunst der farbe (suom. Värit taiteessa), joka summaa hänen 1910-luvulta asti keräämänsä tietouden värien olemuksesta.

Käsitys sinisen värin vaikutuksesta kärpäsiin saattaa siis perustua reilun sadan vuoden takaisiin saksalaisiin ja/tai ranskalaisiin maataloudellisiin selvityksiin ja Ittenin värioppiin, johon kuuluu mm värien jaottelu kylmiin ja lämpimiin. Ittenin mukaan sininen väri vaikuttaisi hevosiin samalla tavalla rauhoittavasti ja viilentävästi kuin ihmisiinkin. Ajatus jatkunee niin, että myös kärpäset kokevat värin viileänä ja hakeutuvat sinisestä tallista lämpimämpään ympäristöön. Mutta ovatko hyönteisen aistit ja havaintomaailma todellakin niin samanlaiset kuin nisäkkään? Onko sinisen värin ”viilentävyys” ihmiselläkään fysiologinen vaiko psykologinen kokemus?

Ylempänä linkitetyssä artikkelissa  biologi Janne Lampolahti kertoo, ettei kärpänen näe värejä; sen maailma on mustavalkoinen. Se siitä sitten, kärpänen ei kerrassaan voi kokea sinistä väriä viileänä tai millään muullakaan tavalla, koska koko väriaistimusta ei synny! Ainoa luonnontieteellisesti kelvollinen selitysyritys sinivärin vaikutukselle lienee se, että vaalea sininen väri imee auringon valoa huonommin kuin jokin tumma sävy, ja lämpenee siten auringonpaisteessa vähemmän, jolloin kärpäset kaikkoavat vaaleilta tummille, lämpimämmille pinnoille. Mutta silloinhan valkoisen seinän pitäisi karkottaa kärpäsiä kaikkein tehokkaimmin, eikö?

"Kärpäsenkarkotussävyt"

***

Otteet lehdistä: Kansalliskirjaston digitoitu aineisto.